Mitä olette kertoneet 3,5 vuotiaalle hautajaisista?

ap

Pappi siunaa isomummon ja kirkossa lauletaan. Arkku viedään sitten hautausmaalle syvään kuoppaan, josta enkelit sitten löytävät isomummon ja vievät mukanaan taivaaseen. Haudalle laitetaan kukkia, jotta enkelit tietävät tulla häntä hakemaan.

Isomummolla on siellä taivaassa hyvä olla, eikä hän tule enää takaisin. Ihmiset itkevät, koska eivät enää näe isomummoa, mutta isomummo näkee meidät.

Sanottiin myös, että kirkossa täytyy olla kiltisti eikä siellä saa huutaa eikä pomppia. Jutella saa, mutta kuiskaamalla ja omia eväitä saa syödä ja pikkuautoilla leikkiä kiltisti omalla paikalla.

Niin, että kannattaa vaan kerätä itsensä ja hymyillä kun menee hautajaisiin ja vastata asiallisesti lapsen kysymyksiin. Ei lasta muiden itkut liikauta vain omien vanhempien. Pieni lapsi ei oikeasti tajua mitään ikuisuudesta ja kuolemasta ja muusta hautajaisretoriikasta yhtään mitään.

ap

sielunkellot ja kappeliin siirtäminen. Silloinkin lasten kanssa katsottiin kuollutta omaista eli arkku avattiin silloinkin. Koskettaakin sai jos halusivat. Arkkuun laitettiin lasten piirustuksia omaiselle. Ei ne lapset hirveästi kyselleet. Vastattiin asiallisesti silloin kun kysyivät. Kerrottiin vaan etukäteen että hautajaiset ovat esim. parin päivän päästä. Yhdessä katsottiin etukäteen sinne vaatteet ja kokeiltiin ne. Jotenkin lapet ovat sen ottaneet ihan luonnollisena asiana. Nelivuotias silloin tällöin kertoo pikkusiskolleen (1v) että esim. Pappa on taivaassa. Esikoinen on eskarissa ja siellä oli jotakin eskariopen kanssa jutellut.

Ei mekään mitään kerrottu lapsille muuta kuin, että on isoisän hautajaiset. Heistä se oli ihan tavallinen hauska juhla ja riemastuttivat kaikkia olemassaolollaan ja saivat jälkeenpäin kauheasti kehuja. Sellaiset hautajaiset isoisä olisi halunnutkin, kun tykkäsi kovasti lapsista.

Että olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että jotenkin minun pitää esikoista tähän " valmentaa" ..

ap

pappaa.

Silloin itketti kun isoisän annettin kuivua kohti kuolemaa kaksi viikkoa. Hänellä oli hieno elämä ja sellainen persoona joka jäi kaikille mieleen positiivisena.

t.2

Näin ainakin meillä on ollut. Kuolemisasioita ja hautaamista vatvottiin sitten jonkin aikaa mutta lapsi ymmärsi kyllä asian ajan kanssa, kun tarpeeksi selvästi asiaa sen kummemmin kaunistelematta jaksettiin selittää.

2/5 Meilläkin papalla oli pitkä, hyvä elämä ja varmasti jää kaikkien mieleen positiiviset muistot, mutta epäilen, että silti hautajaisissa itketään..onhan siellä 5 lasta, jotka menettivät isänsä ja 6 lastenlasta, jotka menettivät pappansa, mummu, joka menetti elämäntoverinsa ja 4 sisarusta, jotka menettivät veljensä. Uskon, että muistotilaisuudessa kyllä jo nauretaankin, mutta kappelissa nähdään kyllä kyyneleitä..



ap

Onneksi kotona ei pakotettu suremaan kun ei surettanut, vaikka äiti itkikin kovasti isoäitiään joka oli hänet kasvattunut, kun äitini heitettiin ulos kotoaan yhdenksänvuotiaana.

Vaan valmistaa hänet siihen, että hautajaisissa aikuiset ihmiset itkee.. Niinkuin sanoin, lapsi tietää, että pappa on taivaassa enkelinä ja se on lapsen mielestä ihan hyvä juttu..ja näin saa ollakin. Mutta en aio lastani viedä valmistelematta sellaiseen tilaisuuteen, joka saattaisi häntä ahdistaa..



ap