Voi luoja miten röyhkeitä vanhukset on busseissa!

Tänään kotimatkalla täpötäyteen bussiin nousi jossain vaiheessa kalpeakasvoinen, suunnilleen 13-vuotias tyttö. Hän jäi seisomaan bussin keskiosaan, koska vapaita paikkoja ei ollut. Samalla pysäkillä kyytiin nousi myös ihan terveen oloinen, palttiarallaa kuusikymppinen nainen, joka jäi myös keskiosaan seisomaan. Itse istuin vanhus-/vammainen/-raskauspaikalla, odotan lasta seitsemännellä kuukaudella ja vatsa on jo varsin massiivinen. Meni vajaa kymmenen minuuttia, kunnes tyttö pyörtyi. Lähellä seisovat kumartuivat toki auttamaan, kysyivät vointia sun muuta, mutta kukaan istuvista ei tarjonnut paikkaansa. Päätin, että yritän seistä jäljellä olevan vartin, jotta juuri pyörtynyt tyttö pääsisi istumaan.
No, sillä hetkellä kun nousin käytävälle, syöksyi tämä skarppi kuusikymppinen kohti, ja ahtoi leveän ahterinsa penkille. Kysyin ystävällisesti, josko hän voisi antaa paikan selvästi sairaalle lapselle. Ei voi, kyllä tuommoinen vetreä nuori nyt seistä jaksaa kun hän vähän istahtaa alas, sääriä pikkuisen kolottaa eikä millään jaksaisi... Ei noussut pienen vänkäämisenkään jälkeen. Parin pysäkin päästä jää pois nuori mies, ja tyttö pääsi luojan kiitos istumaan, oli siihen asti ollut kahden muun kanssamatkustajan tuettavana.
Ketuttaa kyllä tuo mummon käytös. Ihan selvösti näki, että tyttö pyörtyi, kun seisoi itse ehkä puolen metrin päässä... Kaiken lisäksi tuo nainen jäi pois alle kymmenen minuutin päästä. Eikö tosiaan voinut seistä tuota aikaa?