10v tyttö ei suostu enää lähtemään mukaan mihinkään ja sitten parkuu, kun pikkusisko pääsee ja hän ei!
Esimerkkinä nyt vaikka uimaan ja sitten Mäkkäriin. Ei tule ei millään, mielummin jää näpräämään kännykkää ja odottelemaan kavereita ilmestyväksi ovelle, sitten parkuu kun hänellä ei ole tekemistä eikä pääse mihinkään, Aada vain pääsee.
Kommentit (29)
Tuon ikäisen on jo aika oppia valintojen seuraukset. Ei tahdo mukaan- ei pääse rannalle ja hampurilaiselle. Ei siinä parkuminen auta.
Eli tytön käsityskyky ei vielä riitä tekemään noita päätöksiä. Nyt olisi aika aikuisten olla aikuisia.
Kannattaa välillä kysyä mitä se kymmenvuotias haluaisi tehdä yhdessä sinun /perheen kanssa. Toimii.
On siinäkin wt-perheen ongelmat. Itketään, kun ei päästä mäkkäriin.
Liikaa pistät nyt pienen lapsen vastuulle. Ota homma haltuun. Ei kymmenvuotias vielä tiedä tai määrää. Hänellä on selvästi turvaton olo. Ota hänet huomaasi ...enemmän opastusta ja huolehtimista. Älä jätä liian varhain omien oikkujensa varaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa välillä kysyä mitä se kymmenvuotias haluaisi tehdä yhdessä sinun /perheen kanssa. Toimii.
Kun ei halua tehdä mitään ! Sehän tässä onkin . Leikkipuistoissa on tylsää, uimarannoilla mutaa ja kaloja ja sitäpaitsi kaveri voi tulla ovelle sillä aikaa !
Ap
Vierailija kirjoitti:
Liikaa pistät nyt pienen lapsen vastuulle. Ota homma haltuun. Ei kymmenvuotias vielä tiedä tai määrää. Hänellä on selvästi turvaton olo. Ota hänet huomaasi ...enemmän opastusta ja huolehtimista. Älä jätä liian varhain omien oikkujensa varaan.
Ei raahaammeko vastaanpistävän lapsen autoon, sidomme turvavöihin ja viemme johonkin puistoon kirkumaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa välillä kysyä mitä se kymmenvuotias haluaisi tehdä yhdessä sinun /perheen kanssa. Toimii.
Kun ei halua tehdä mitään ! Sehän tässä onkin . Leikkipuistoissa on tylsää, uimarannoilla mutaa ja kaloja ja sitäpaitsi kaveri voi tulla ovelle sillä aikaa !
Ap
Kai huomaat, että sillä lapsellesi on jostakin syystä paha olla? Se näkyy jurputtamisena. Ole utelias ja selsvitä syy. Tartu sitten siihen ja pidä lapsi lähelläsi.
Hyvä olo hänellä kuitenkaan nyt ei ole.
Toisaalta joskus vaan kaikki mättää...silloin toivoisi, että se läheisin ei hylkäisi.
10-vuotias on aika iso parkumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa pistät nyt pienen lapsen vastuulle. Ota homma haltuun. Ei kymmenvuotias vielä tiedä tai määrää. Hänellä on selvästi turvaton olo. Ota hänet huomaasi ...enemmän opastusta ja huolehtimista. Älä jätä liian varhain omien oikkujensa varaan.
Ei raahaammeko vastaanpistävän lapsen autoon, sidomme turvavöihin ja viemme johonkin puistoon kirkumaan?
Ap
Ap, sulla taitaa olla niin sanotusti vanhemmuus hukassa. Pakottaminen ei ole sama asia kuin edellisessä viestissä luetellut opastus, huolehtiminen ja vastuun kantaminen.
Kuulostaa huolestuttavalta. Onko tyttö kotona h6väntuulinen ym? Käykö niitä kavereita paljon? Häpeääkö jotain ja siksi ei haluaisi lähteä teidän kanssa pois kotoa?
Meidän 10v tyttö viihtyy parhaiten kotona. Nyt meni mummolle ja unohti puhelimensa kotiin. Lähtee mielllään usein mukaan uimaan ym. Ja jos komennetaan mukaan jonnekkin mihin ei halua niin ei silloinkaan vastusta jos sanotaan ettei edes hyvillä perusteluilla muuteta mieltä. Silloin voi olla vähän kiukkuinne tai surullinen mutta sopeutuu nopeasti.
Minua pelottaisi jos 10 v on noin riippuvainen kavereista. Onko helposti johdateltavissa tyhmyyksiin?
Onko ap pitänyt kasvatuksessa rajoja? Onko tyttö tottunut siihen että aina asiat ei mene kuten hän haluaa vaan täytyy sopeutua myös toisten tahtoon (esim lähteä mukaan uimaan silloinkin kun se ei välttämättä huvittaisi)? Jos tyttö komennetaan mukaan niin pitääkö tosiaan raahata, köyttää turvavöihin jne? Onko siis kyseessä joku erityislapsi jolla diagnoosi?
Jopa viime viikolla, kun kävimme Tykkimämäellä tyttö suri kavereitaan jotka saattavat tulla turhaan ovelle. Ajomatka lahdesta kouvolaan meni kuunnellessa "Kiva juttu, Aino lupasi tulla tänään pyytämään enkä oo kotona! "Ja perillä sai sitten raivarin, kun olimme pakottaneet jättämään kännykän autoon . Rutisi kun oli lasten laitteisiin liian pitkä ja laitteisiin, johon pituus riitti ei uskaltanut mennä. Tunnelma latistui meiltä kaikilta, nuorempi tyttökin alkoi kiukutella "kun kerran sisko niin minäkin !"-periaatteella. Mennessämme syömään mies oli todella kireä ja sanoi, että ruuan jälkeen lähdetään kotiin ja ettei enää ikinä vie ketään yhtikään mihinkään huvipuistoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa välillä kysyä mitä se kymmenvuotias haluaisi tehdä yhdessä sinun /perheen kanssa. Toimii.
Kun ei halua tehdä mitään ! Sehän tässä onkin . Leikkipuistoissa on tylsää, uimarannoilla mutaa ja kaloja ja sitäpaitsi kaveri voi tulla ovelle sillä aikaa !
Ap
Meillä oli myös jossakin vaiheessa vähän samanlaista, että odoteltiin kaveria, joka oli "luvannut" olla yhdessä, mutta aikataulusta ei ollut ihan tietoa. Sanoin tytölle, että joutuu ehkä odottelemaan tätä kaveria koko päivän turhan takia ja jää omat muut kivat tekemiset tekemättä. Lopulta, kun asia väännettiin rautalangasta, niin ymmärsi, että meidän perheellä on omat menot ja heillä omansa. Jos yhteistä vapaa-aikaa löytyy, niin sitten voi olla yhdessä, mutta ketään ei jäädä odottamaan, josko kaveri sattuisi tulemaan hakemaan, kun omilta menoiltaan ehtii.
Puhelin hyllylle ja mukula perheen mukaan.
Silloin kun itse olin (ilkeä) lapsi, me tehtiin kaveriporukan kanssa aina sille yhdelle silmätikulle niin, että kun kuultiin että hänellä oli jotain kivoja suunnitelmia perheen kanssa, yhtäkkiä meilläkin oli. Luvattiin tulla hakemaan mutta eihän me sitä lähes koskaan haettu leikkimään. Näin silmätikultakin jäi perheen suunnitelmat tekemättä, koska halusi olla meidän kaveri joten piti kalenterinsa tyhkänä ihan meitä varten.
(Jos joku ihmettelee tällaista käytöstä, niin me muut oltiin kateellisia ja kaikilla huonosti asiat kotona, ei koskaan tullut tehtyä mitään perhereissuja.)
Että ihan tuolta kantilta pitäisin silmällä että miksi lapsella on tarve jäädä kotiin. Puhelimenhan voi ottaa minne vain mukaan? Tai jos koko ajan tuijottaa näyttöä, takavarikoi se menon ajaksi. Kuulostaa vähän riippuvuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Jopa viime viikolla, kun kävimme Tykkimämäellä tyttö suri kavereitaan jotka saattavat tulla turhaan ovelle. Ajomatka lahdesta kouvolaan meni kuunnellessa "Kiva juttu, Aino lupasi tulla tänään pyytämään enkä oo kotona! "Ja perillä sai sitten raivarin, kun olimme pakottaneet jättämään kännykän autoon . Rutisi kun oli lasten laitteisiin liian pitkä ja laitteisiin, johon pituus riitti ei uskaltanut mennä. Tunnelma latistui meiltä kaikilta, nuorempi tyttökin alkoi kiukutella "kun kerran sisko niin minäkin !"-periaatteella. Mennessämme syömään mies oli todella kireä ja sanoi, että ruuan jälkeen lähdetään kotiin ja ettei enää ikinä vie ketään yhtikään mihinkään huvipuistoon.
Ap
Olittehan kertoneet jo etukäteen lapselle, että sinä päivänä oli tarkoitu mennä Tykkimäelle? Ei nimittäin mikään ihme, että lapsi kiukuttelee, jos on ehtinyt jo sopia muuta tekemistä sille päivälle, ja sitten vanhemmat ilmoittavatkin edellisenä iltana tai pahimmassa tapauksessa vasta aamulla, että tänään mennäänkin huvipuistoon.
Minusta kuulostaa siltä, että tässä on teidän tytär ikävässä alisteisessa valtasuhteessa kavereihinsa nähden. Eli esimerkiksi teidän tyttö on se varavalinta hänen ihailemalleen porukalle ja häntä haetaan mukaan vain kun muutakaan ei keksitä. Kannattaa kysellä miten kaverit reagoivat, jos tyttärenne ei voikaan lähteä heidän mukaansa. Saattavat pelata esimerkiksi valtapeliä kiukuttelemalla aina jälkikäteen ja esittämällä marttyyriä, koska "just, ihan nyt just, oisin tullu ja taas peruit..!!!" vaikka koskaan ei kukaan ollut tulossa. Kyllä, tällaisia kenkkulointeja tuon ikäiset tytöt jo oikein kovastikin harrastaa ja ne käy voimakkaasti mielen ja sydämen päälle, eikä lapsi osaa nähdä sitä kuviota kokonaisuudessaan. Omalle perheelle on helpompi olla vihainen.
Pistäisin uudeksi säännöksi, että kotoa ei saa enää hakea, ellei siitä ole sovittu teidän ja kaverin kanssa viimeistään edellisenä päivänä selvästi kellonaikoineen. Pieni suunnitelmallisuuden harjoittelu tehnee hyvää ja poistaa turhan odottelun. Ehdoksi myös se, että perheen etukäteen tiedossa olleet ja suunnitellut yhteiset menot ylittävät tavalliset kaverien kanssa pyörimiset, ja kiukuttelusta seuraa vain arestia kaikista riennoista viikoksi tai pariksi.
ok