Lue keskustelun säännöt.
Ylipainoiset vanhemmat
Milli
15.06.2018 |
Molemmat vanhempani ovat olleet reilusti ylipainoisia koko aikuisikänsä, ja he ovat nyt jo eläkeikäisiä. Me kolme aikuista lasta olemme aktiivisia, syömme terveellisesti, liikumme eikä kenelläkään ole painon kanssa ongelmia. Enkä suoraan sanottuna usko, että ikinä päästäisimmekään itseämme niin ylipainoisiksi (vanhemmillani kyse on siis ainakin 40-50 kg ylipainosta), voi olla sukupolvikysymys. Olemme vuosien varrella koittaneet kannustaa vanhempiamme liikkumaan ja vähentämään kovia rasvoja. Molemmat kyllä tiedostavat ongelmansa, mutta asialle ei tapahdu mitään. Välillä vanhempani myös loukkaantuvat, vaikka asiasta huomauttaisi kannustavaan sävyyn. Välillä he tsemppaavat ja pudottavat painoa yhdessä - mutta vain palatakseen vanhaan painoon muutaman kuukauden kuluessa. Toki he ovat aikuisia ihmisiä eikä minun asiani ole heidän elintapoihinsa puuttuminen liiallisissa määrin, en vain ymmärrä, miksi ihminen tieten tahtoen ajaa oman terveytensä siihen pisteeseen.
Kolme päivää sitten äitini sai sydäninfarktin, mikä varmasti oli seurausta vuosia jatkuneen rasvaisen, suolaisen ja lihapitoisen ruuan syömisestä, ja liikunnan puutteesta. Jotenkin toivoin, että tämä herättäisi heidät viimein todellisuuteen, ja varoittaisi että jos elintavat eivät muutu niin henki lähtee.
Olen menossa tänään kotipaikkakunnalleni ja tapaan vanhempani. Miten voin ottaa asian esille niin että nyt viimein he oikeasti tajuavat, että tässä on hengenlähtö pian kyseessä?
Kommentit (8)
Et voi tehdä mitään muuta kuin olla hiljaa. Mitä enemmän sanot sitä enemmän lihoavat, puolustuskanta nousee heti puuttumisesta. Vain ihminen itse voi muuttaa itseään ja ehkä eivät ole kiinnostuneita terveydestä ja elämästä, siihenkään et voi pakottaa. Paino ja terveysongelmat heillä takuulla on tiedossa, siitä ei tarvitse murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko vanhempasi typeriä, vai miksi luulet etteivät he jo tiedä elintapojensa olevan huonot? Ei lihava ole lihava siksi, ettei tiedä syövänsä ja liikkuvansa väärin.
Minun isäni on tupakoinut koko aikuisikänsä, eikä minulla ole tullut mieleen paasata hänelle tupakoinnin vaaroista. Fiksu, hyvässä kunnossa, johtajatehtävissä työskentelevä 59-vuotias mies tietää sen takuulla muutenkin.
ap voisi ekana olla syyttamatta ns. kovia rasvoja. Kylla se ylipainon syy on sokerissa
Suola, oikea rasva, oikea liha eivat niita sairauksia aiheuta, vaan keinotekoiset ruuat.
Se on tuon painon kanssa niin että yksiä haittaa ja toisia ei. Itse jätin kaikki herkut pois ja vähensin jopa kaljan juontia kun paino nousi 83 kiloon. Pituus on 180 ja oli elämäni ensimmäinen kerta kun paino ylitti 80 kg.
Se on tämä ikä kun vaikuttaa niin että paino nousee helpommin. Vielä alle nelikymppisenä en lihonut mistään syömisestä tai juomisesta.
Pitäisi harrastaa paljon enemmän sänkyjumppaa niin ei tarvisi pelätä lihomista. Se kun on ainoa liikunnan muoto mistä oikeasti tykkään. Jos on niin onnettomasti ettei ole kenen kanssa touhuta niin sitten on sama vaikka muoto on pallo. Joku kyllä löytyy mutta ongelma on se tavallinen. Nainen ei halua läheskään yhtä paljon kuin itse haluaisin. Meistä kahdesta olen se hoikempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti tietävät, en sitä koskaan sanonutkaan. Ihan varmasti ovat yrittäneet ja kamppailleet asian kanssa. Olen aina yrittänyt heitä kannustaa muin keinoin kuin päivittelemällä heidän ulkomuotaan tai elämäänsä - esimerkiksi kannustin heitä hankkimaan koiraa edellisen kuoltua, se sai heidät ainakin lenkille, ja kun käyn kotona ehdotan että mitä jos käveltäisiin eikä mentäisi autolla.
Isäni on jotenkin erityisen etevä kantamaan kotiin kaikkea mikä on epäterveellistä (ei kylläkään sokeria tai sipsejä tai muita) mutta etenkin rasvaisia makkaroita, kermaa, voita ja leikkeleitä. Välillä vaikka äidilläni olisi tahtoa ja halua pudottaa painoa, voi se olla vaikeaa kun taloudessa toinen laittaa grillin tulille ja paistaa kaksi pakettia makkaraa vieressä.
Miten voisin olla paremmin tukena? Onko ainut vaihtoehto olla puuttumatta?
Ap
Et voi tehdä mitään.
Minäkin olen ylipainoinen, mutta neljä lastani ovat normaalipainoisia. Ehkä siksi, että olen tehnyt heille terveellistä ruokaa, opettanut kohtuuden, arvostuksen omaa kehoa kohtaan, liikunnan ilon.. Kaikki sellaiset asiat, joita minulle ei kotona opetettu vaan alkoholistivanhemmat vain lohduttivat karkilla.
Hyväksy sinä heidät sellaisina kuin ovat, muuta et voi tehdä. Minusta tuntuisi ihan hirveältä, jos omat lapset arvostelisi painoani. Varmasti vanhempasi tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta se ei vaan aina onnistu. Kaikilla meillä on joku heikkous. Syöminen, juominen, polttaminen, pelaaminen, pettäminen, tuhlaaminen jne.
Meinaatko etteivät tiedä?
t: 80 kg ylipainoa.