Oon ihan loppu lapsen kanssa kaksin olemiseen..

Mitä sä valitat? Olisit miettinyt noita asioita ennen kuin pyöräytit mukulan?

Ja yh äideille tuo on aivan arkipäivää?

Sano miehellesi, että on sen vuoro hoitaa lasta ja kotia. 

Mulla on sama paketti (maaseutua myöten), paitsi ei lasta - ja siltikin joskus tuntuu että en jaksa pyörittää huushollia yksin. Ruohonleikkuut, puunhakkuut ym. tulee vielä kaiken muun päälle. Joka päivä kokopäivätöitten jälkeen on ainakin yksi tai kaksi "askaretta" ruuanlaiton lisäksi, jotka pitää suorittaa. 

En siis voi muuta kuin nostaa hattua sinulle, joka tämän kaiken käytännössä yksin teet ja vielä pienen lapsen kanssa. Lohduttaudu sillä että lapsen kasvaessa ainakin se osa arjesta helpottuu. <3 

Mieti kui mahtavaa aika sitte on ku tulee se "lapsi on paras kaverisi" 😁

Usko pois, se on sen arvoista.

Koeta jaksaa järjestää sentään noita kyläilyjä, vaikka ne uhmiksen kanssa meinaakin välillä hajottaa. Toisten aikuisten seura kuitenkin virkistää, ja on välillä ihan elinehto. Järkkää pikku päiväreissuja kaveriperheiden kanssa. Koeta saada joku vahti lapselle vaikka muutaman tunnin ajaksi viikoittain, jolloin saat tehdä omia asioitasi, ja taas jaksaa tempoa lapsen kanssa. Alisuorita kaikissa kotitöissä, älä vedä itseäsi liian kireälle jonkun siivoilun suhteen, jos jaksaminen on kortilla.

Tässä yh:n vinkkejä. Mutta voisin kuvitella että jos pitää vielä odottaa osallistumista omissa menoissaan huitelevalta mieheltä (ja pettyä), niin on varmasti lähes kaksin verroin raskaampaa. Tsemppiä, vuoden päästä on lapsenkin kanssa jo paljon helpompaa monet asiat :).

Meinaatko, että se tekee tilanteestasi paremman, että alat pelaamaan toisen miehen kanssa miehesi selän takana? Ties vaikka mies itsekin olisi pettämispuuhissa, kun ei viihdy lainkaan sun kanssasi? Toivottavasti ei. Rivien välistä tulee siis mielikuva, että teidän kannattaisi puida tuo teidän parisuhteen tila läpi ja yrittää saada siihen jotain parannusta tai jopa ero, jos niin huonolta näyttää. Eron jälkeen olisit ainakin vapaa tapaamaan muita miehiä ja kotityötkin vähenisi, kun ei tarvitse siitä mieslapsesta huolehtia. Ja kenties mies saa tapaamisoikeudet lapseen, jolloin saat omaa aikaa. Pohdi asiaa.

Olen lapsen kanssa kotona kaikki päivät, en halua vielä laittaa päiväkotiin. Mies on päivät poissa, tulee iltapäivästä takaisin mutta viettää kyllä kanssamme aikaa. Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Vai oliko tuollainen jo ennen lasta? Jos oli, niin hiukan kyllä oma vika, kun menit lapsen tekemään tuollaisen kanssa.

Sosiaalista elämääsi. Lapselle kaveritreffejä ja sinä tarvitset aikuista seuraa. Voit tavata myös lapsettomia ystäviäsi, otat lapsen mukaan ja teette jotain yhdessä.

Suoritat äitiyttä liikaa. Ei niissä Hoplopeissa rarvitse käydä kuin pari kertaa vuodessa. Jos asutte maaseudulla, voitteko tehdä omalla pihalla mieluisia juttuja? Ja voit pyytää ystäviäsi poikkeamaan teille kotiin. Aikuinen tarvitsee myös aikuisen seuraa vaikka olisi äiti.

Miksi ihmeessä olette yhdessä miehen kanssa, joka käy vain kääntymässä kotona. Elää poikamies elämää vaikka on perhe? Ei voi sanoa kuin, jos ei oma järki pelaa sen vertaa, että katselee tuollaista vain voivotellen, niin saa mitä tilaa.  Älä valita.

Ei voi kuin ihmetellä näitä onnettomia naisia lapsimiestensä kanssa.

Muuta asennetta. Älä pidä kotitöitä ja lapsen kanssa oloa pakkopullana. Älä ajattele lapsesta negatiivisesti (mitä ilkeyttä keksii, voi kunpa olisi hetken hiljaa...) vaan sen sijaan ihaile miten mielikuvitus laukkaa lapsella jne... Älä koe huonoa omaatuntoa siitä, ettei aina jaksa. Kaikilla on joskus huonoja päiviä ja jopa pidempiä kausia. Puhu miehesi kanssa ja yritä järjestää itsellesi vapaa päivä tai jopa viikonloppu vaikka ystäviesi kanssa. Elät nyt ns. ruuhka vuosia jolloin moni muukin upuu. Hyväksy että se on ok, äläkä murehdi asiaa liikaa vaan keksi miten saat lisää voimavaroja arjen pyörittämiseen. Pyydä apua mieheltäsi, sukulaisilta ja ystäviltäsi.

Laittakaa nyt hyvät naiset se parisuhteen seksielämä kuntoon niin niiden miestenkään ei tarvitse lähteä päätä tuulettamaan kodin ulkopuolelle. Miten se on niin vaikea ymmärtää ettei miehiä kiinnosta kuinka tip top koti on vaan se, että läheisyyttä ja haluamista on sen lapsen saannin jälkeenkin. Kotityöt ja muihin yhteisiin asioihin osallistumiset tulee tämän perustarpeen jälkeen, ei ennen sitä.