Minkä takia lapsille juotetaan janojuomaksi makeaa sokerimehua?

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa ymmärtää, että sokerimehut eivät ole JANOJUOMIA vaan esimerkiksi appelsiini mehua juodaan max 2 krt päivässä . Muutoin vettä juodaan . Ei ihme, että nykypäivän lapset ovat lihavia.

Voi össönsössön taas. 

eikö 2 kertaakin päivässä oo jo aika paljon. Siis, jos oletetaan, että joisi vaikka kaksi pillimehua/päivä. Lihavuuteen en ota kantaa, mutta hampaat siinä ainakin menee. Oma lapsi 2v. ei syö mitään sokerisia herkkuja, mutta pillimehuja kyllä joisi. Yhden pillimehun saa juoda muutaman kerran viikossa.

Appelsiinimehua suositellaan juotavan max. 1 dl päivässä, juuri sen sisältämän sokerin takia. Meillä juodaan vain itsetehtyjä makuvesiä: kurkkua, inkivääriä, minttua, sitruunaa (siis ei kaikkia yhtäaikaa) kraanavedellä täytettyyn kannuun ja kannu jääkaappiin. 

Ap ei saanut lapsena mehua.

Itselläni ei olisi varmaan ollut niin paljon ongelmia hampaiden kanssa jos minut olisi opetettu juomaan vettä. Vasta kun muutin omilleni niin loppui mehujen lipittäminen ja nykyisin juon pääsääntöisesti vain vettä.

Kasvatin lapseni "valaistuneella" 2000 luvulla. Neuvolasta ei ohjeistettu jatkuvaan välipalojen pupertamiseen tai mehun/maidon/veden lipittämiseen. Hämmennyksellä muistelin omaa lapsuuttani/nuoruuttani, kun tuntui että jokaisen sukulaisen ja tuttavaperheen vauvat ja muksut raahasivat mukanaan aina tuttipulloa jossa lillui mehua. Pienemmille vanhemmat lykkäsivät sen putelin suuhun heti kun piltti vähänkään inahti, vanhemmilla se roikkui mukana isommassa taskussa tai kädessä ja sitä mäljättiin käsittämättömällä hartaudella. Oliko meillä vain outo tuttavapiiri, vai oliko tuollainen laajemmaltikin levinnyt tapa, ja onko se tapa palannut?

Ei kai nykyaikana vanhemmat anna lapsille sokerimehuja? Meillä vettä jossa makuna pari tippaa tuoretta sitruunaa. 

Anoppi on tyrkyttämässä meidän 8 kk vauvalle appelssiinimehua tuttipulloon. Ensinnäkään meillä ei lasta ole opetettu pulloon ollenkaan ja appelsiini on muutenkin kielletty vahvasti allergisoivana alle 1 v. ikäiselle.

Arvaa olenko uskalsinko jättää lasta hoitoon kun jouduin käymään verotoimistossa asioilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nykyaikana vanhemmat anna lapsille sokerimehuja? Meillä vettä jossa makuna pari tippaa tuoretta sitruunaa. 

En kyllä varsinkaan lapsille juottaisi jatkuvasti sitruunalla maustettua vettä.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin lapseni "valaistuneella" 2000 luvulla. Neuvolasta ei ohjeistettu jatkuvaan välipalojen pupertamiseen tai mehun/maidon/veden lipittämiseen. Hämmennyksellä muistelin omaa lapsuuttani/nuoruuttani, kun tuntui että jokaisen sukulaisen ja tuttavaperheen vauvat ja muksut raahasivat mukanaan aina tuttipulloa jossa lillui mehua. Pienemmille vanhemmat lykkäsivät sen putelin suuhun heti kun piltti vähänkään inahti, vanhemmilla se roikkui mukana isommassa taskussa tai kädessä ja sitä mäljättiin käsittämättömällä hartaudella. Oliko meillä vain outo tuttavapiiri, vai oliko tuollainen laajemmaltikin levinnyt tapa, ja onko se tapa palannut?

Mitä pahaa on veden lipittämisessä? Etkö sinä tarjoa lapsellesi nestettä lainkaan, etenkin näillä helteillä? Kyllä meillä ainakin on kokoajan vettä tarjolla, jos jano tulee. Sokerisia herkkuja lapsi ei omasta tahdostaan syö, ei vain tykkää. Ehkä parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin lapseni "valaistuneella" 2000 luvulla. Neuvolasta ei ohjeistettu jatkuvaan välipalojen pupertamiseen tai mehun/maidon/veden lipittämiseen. Hämmennyksellä muistelin omaa lapsuuttani/nuoruuttani, kun tuntui että jokaisen sukulaisen ja tuttavaperheen vauvat ja muksut raahasivat mukanaan aina tuttipulloa jossa lillui mehua. Pienemmille vanhemmat lykkäsivät sen putelin suuhun heti kun piltti vähänkään inahti, vanhemmilla se roikkui mukana isommassa taskussa tai kädessä ja sitä mäljättiin käsittämättömällä hartaudella. Oliko meillä vain outo tuttavapiiri, vai oliko tuollainen laajemmaltikin levinnyt tapa, ja onko se tapa palannut?

Mitä pahaa on veden lipittämisessä? Etkö sinä tarjoa lapsellesi nestettä lainkaan, etenkin näillä helteillä? Kyllä meillä ainakin on kokoajan vettä tarjolla, jos jano tulee. Sokerisia herkkuja lapsi ei omasta tahdostaan syö, ei vain tykkää. Ehkä parempi niin.

Vettä juodaan kun jano on. Erikoisesti vain sen tuosta poimit, kun enemmänkin kommentoin juurikin noita mehuja+muita makeita välipaloja. Ja kun seuraavaksi alat kuitenkin inttämään että menee suolatasapaino kun vaan vettä kiskotaan litrakaupalla, unohda se. Poika on jo aikuinen, ja hakee itse omat juomansa. Pointtina siis tosiaankin olivat ylimääräiset makeat litkut ja välipalat, ei se vesitilkka janoon.

Meillä juo lapset omien pensaiden viinimarjamehua, laimennettua. Ei lisättyä sokeria.

Tää on niin vanha juttu..

Kaikki tietää. Huvittavinta, kun minulle aikoinaan neuvolassa hoitaja saarnasi, kaikki perusasiat, mitä lapsen kanssa ei saa tehdä: ei mehua, ei samasta lusikasta, kuin itse, suojaa taapero täysin auringolta jne, jne, Olin 40- vuotias ja sanoin; "kyllä, kyllä, näin teen"

Menin läheiseen asukaspuistoon, jossa venäläistaustainen/venäjää puhuva äiti antoi lapselleen tuttipullosta mehua, syötti samalla lusikalla, kun söi itse ja lopulta riisui taaperon vaippasilleen ja päästi aurinkoon konttaamaan ilman hattuakin.

Et silleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin lapseni "valaistuneella" 2000 luvulla. Neuvolasta ei ohjeistettu jatkuvaan välipalojen pupertamiseen tai mehun/maidon/veden lipittämiseen. Hämmennyksellä muistelin omaa lapsuuttani/nuoruuttani, kun tuntui että jokaisen sukulaisen ja tuttavaperheen vauvat ja muksut raahasivat mukanaan aina tuttipulloa jossa lillui mehua. Pienemmille vanhemmat lykkäsivät sen putelin suuhun heti kun piltti vähänkään inahti, vanhemmilla se roikkui mukana isommassa taskussa tai kädessä ja sitä mäljättiin käsittämättömällä hartaudella. Oliko meillä vain outo tuttavapiiri, vai oliko tuollainen laajemmaltikin levinnyt tapa, ja onko se tapa palannut?

Mitä pahaa on veden lipittämisessä? Etkö sinä tarjoa lapsellesi nestettä lainkaan, etenkin näillä helteillä? Kyllä meillä ainakin on kokoajan vettä tarjolla, jos jano tulee. Sokerisia herkkuja lapsi ei omasta tahdostaan syö, ei vain tykkää. Ehkä parempi niin.

Vettä juodaan kun jano on. Erikoisesti vain sen tuosta poimit, kun enemmänkin kommentoin juurikin noita mehuja+muita makeita välipaloja. Ja kun seuraavaksi alat kuitenkin inttämään että menee suolatasapaino kun vaan vettä kiskotaan litrakaupalla, unohda se. Poika on jo aikuinen, ja hakee itse omat juomansa. Pointtina siis tosiaankin olivat ylimääräiset makeat litkut ja välipalat, ei se vesitilkka janoon.

Ihan janosta puhuin vain. Itelle ainakin aina peloteltu et lapsi kuivuu, niin sen takia vettä on aina tarjolla.

Jotkut lapset ei juo juuri ollenkaan. Siis oikeasti, desin tai pari saattaa saada päivän aikana menemään. Siinä sitten on kaiken maailman makuvedet, juomapullot ja leikit kokeillut niin helteille voi tulla annettua sitä mehua paljonkin. Tai ummetusta estämään, ehkä se mehu on parempi kuin ulostuslääke? Omat lapseni ovat onneksi hyviä juomaan vettäkin, niin tuoremehua saavat kerran viikossa, mutta olen kuullut juomattomistakin lapsista. Niiden lasten vanhemmat ei varmaan kenenkään "paremman" mutsin jeesusteluja mehuista kaipaa.