Oletko yli 40v ja sinkku?

Oon 42 v lapseton sinkku. Ei ole paineita löytää. En pidä parisuhdetta itsessään tavoittelemisen arvoisena. Jos joku hyvä tyyppi, jota "ilman ei voi elää" tulee vastaan, niin sitten voi parisuhdekin tulla kyseeseen. Nyt vaan tapailen.

Vierailija kirjoitti:

40-vuotias ikisinkku mies. En ole tinderissä enkä deittisovelluksissa. Nuorempana olisin halunnut parisuhteen, mutta nykyään keskityn uraan ja harrastuksiin. Syynä nuorempana oli ujous ja tietynlainen sokeus naisten kiinnostukselle ja nykyään oman kiinnostuksen puute, kun elämä on sen verran mallillaan että mikään säätäminen tai muuten puolivillainen ei kiinnosta. Harrastukset ja työ vievät suurimman osan valveillaoloajasta, joten parisuhde edellyttäisi melkein pakostakin nykyisestä elämäntyylistä luopumista ja siihen en taida enää olla valmis. Myöskään irtosuhteet ei ole koskaan kiinnostaneet, joten näistä syistä johtuen en ole työn, harrastusten ja perheen ulkopuolella juurikaan tekemisissä naisten kanssa ja näistäkin työ ja harrastukset ovat hyvin miesvoittoisia. En muista törmänneeni vuosikausiin sellaiseen sinkkunaiseen jonka vuoksi voisin harkita elämänmuutosta.

Mulla täysin sama, mutta vain vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta. Hyvin kirjoitettu!

Vierailija kirjoitti:

43v sinkku (eronnut). En koe paineita. Olisi kiva löytää. En ole juurikaan etsinyt. En koe olevani siinä kunnossa henkisesti enkä fyysisesti että olisi mahdollistakaan. Olen nimittäin niin plösähtänyt että en kestä itseäni. Juuri nyt kyllä treeni hyvällä alulla. Ehkä loppukesästä taas markkinoille. Harmi vaan että ainoa mihin kiinnostus herää on vähintään 15 vuotta nuoremmat. Varmaankin syytä ryhtyä kaupunkimatkailemaan enemmän ulkomailla.

Hei, järkätäänkö tapaaminen? Täällä toinen samoilla seteillä, treeni sujuu loistavasti ja ainoastaan nuoremmat miehet kiinnostaa. Mulle riittää kyllä 10 vuotta nuoremmat.

Olen 41-vuotias, eronnut viisi vuotta sitten. Haluaisin ehdottomasti hyvän suhteen. Olen seurustellut pari kertaa, mutta tiemme ovat eronneet.

Kaipaan kumppania, hellyyttä, tunteita, kosketusta, puhumista, seksiä. Sitä, että olen jollekin merkityksellinen, että olen nainen enkä vain äiti tai työkaveri. Haluan rakastaa ja olla rakastettu.

Muutaman kuukauden päästä 40, kaksi laata. Eronnut vuosi sitten. Saman katon alle en aio enää kenenkään kanssa muuttaa. En halua, että lapseni joutuvat väkisin tottumaan vieraaseen ihmiseen kotonaan ja jännätä miten menee. Lisäksi haluan elää omassa kodissani niinkuin itsestä hyvältä tuntuu enkä ryhtyä mihinkään kompromisseihin asumisen ja olemisen suhteen. Seurustella voin vielä joskus. Kumpikin saa pitää omat kodit ja omat tavat siellä.

45v eronnut kuusi vuotta sitten. Lapset jo isoja, nuorinkin 15, joten nyt on äidin vuoro elää omaa elämäänsä. Varsinaista parisuhdetta en ole halunnut, saati etsinyt, en missään nimessä halua, että vapaa-aikani menisi täysin toisen aikuisen seurassa, että pitäisi ylipäätään ottaa toinen aikuinen huomioon, joo ei. Eli yhdessä asumiset on ehdoton ei, ennemmin vakituinen seksisuhde on se minkä haluan. Sellainen on kyllä jo, mutta mies on naimisissa, joten kovin pitkäkestoista tämä ei tule olemaan. Paheksukaa toki ihan vapaasti, varattuja on vaan tarjolla huomattavasti enemmän kuin vapaita ja ne vapaat ikisinkut on jotain mitä minä en halua riesakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

43v sinkku (eronnut). En koe paineita. Olisi kiva löytää. En ole juurikaan etsinyt. En koe olevani siinä kunnossa henkisesti enkä fyysisesti että olisi mahdollistakaan. Olen nimittäin niin plösähtänyt että en kestä itseäni. Juuri nyt kyllä treeni hyvällä alulla. Ehkä loppukesästä taas markkinoille. Harmi vaan että ainoa mihin kiinnostus herää on vähintään 15 vuotta nuoremmat. Varmaankin syytä ryhtyä kaupunkimatkailemaan enemmän ulkomailla.

Hei, järkätäänkö tapaaminen? Täällä toinen samoilla seteillä, treeni sujuu loistavasti ja ainoastaan nuoremmat miehet kiinnostaa. Mulle riittää kyllä 10 vuotta nuoremmat.

Tuo lainaamasi kirjoittahan toivoi löytävänsä mies- eikä naisseuraa. Miksi siis tapaisitte? Rupsahtaneen läskin näkee peilistäkin.

En koe paineita, enää. Itselleni mieluisan kumppanin olen oikeastaan jo löytänytkin, mutta hän ei valitettavasti halua parisuhdetta. Tunteeni häntä kohtaan ovat niin vahvat, että ketään muuta en voi ajatellakaan lähestyväni.

Eronnut, mies. Ei paineita mutta haluan löytää kumppanin. Etsinyt vasta vähän aikaa, koska edellinen suhde piti ensin käsitellä loppuun. Olen tutustunut muutamiin kiinnostaviin naisiin, mutten ole vielä tavannut sitä, kenen kanssa olisi edetty pidemmälle.

Olen yli 40v sinkku. En ole edes ajatellut asiaa että pitäisi olla kumppani. On kausia kun seurustellut ja kausia  kun en. Sama se. Olen aina hyvillä mielin tilanteesta riippumatta.