Kertokaa fobioitanne
Itse pelkään syvää vettä. Olisi ihan hirvittävää mennä veneestä keskellä ulappaa uimaan tietäen, että alla on satoja metrejä vettä. Toinen mikä olisi pelottavaa, olisi joutua uimaan jonkun suuren valtamerialuksen viereen, tankkerin tms. Joskus näin jonkun videon jossa joku ajoi vesiskootterilla ison laivan viereen ja skootteri alkoikin hyytymään ja uppoamaan laivan rungon viereen😱
Kommentit (25)
Mulle on kehittynyt tässä vuosien saatossa korkean paikan kammo. Jos kersana kurkottelin korkealla kerrostalon parvekkeella ylös tai alas niin ei enää. Pelkkä ajatus korkealla kurkottelusta tai siellä kiikkumisesta muljauttaa päässä jotain, tulee epämiellyttävä tunne korvien väliin. En uskalla mennä korkeisiin lintutorneihinkaan. Jään jonnekin puolivälin tienoille. Ilmeisesti tämä koskee vain avoimia korkeita paikkoja, koska lentokoneessa tykkään mielelläni katsella alhaalla olevia maisemia.
Se että yht äkkiä ulkona kävelessäni joutuisin johonkin madonreikään ja se veisi minut merenpohjaan tosi syvälle ja hukkuisin meren mustassa syvyydessä, tai jonnekin korkealle taivaisiin ja tippuisin sieltä alas. Ihan kreisi ajatus joo tiedän sen. Tämmönen mielenvikainen fobia siis.
Syvä vesi minullakin. Mökkijärvi on syvimmillään kai jotain 50 metriä enkä uskalla soudella yksin kuin rantoja myöden tai uida muutamaa potkua kauemmas laiturista. Korkeat paikat pelottaa myös, jos ei ole turvallista sisätilaa. Erehdyin kerran Lintsin maailmanpyörään, kamalaa.
Sienet. Tarkemmin siis sienen itiöemä eli se maanpäällinen osa. Koko ja muu ulkonäkö vaikuttaa paljon, mutta pelkät kuvatkin voi aiheuttaa pelkoa. Ei taida olla ihan yleisin fobia.
Oksentaminen, pelkään sitä kuollakseni. Lapsesta asti ollut.
Suullinen esiintyminen isolle yleisölle.
Se reikäkammo. Sienet on ällön näköisiä, mutta fobiaksi en sanoisi.
Käärmeet, sekä elävänä että kuvissa. Jos jossain lehdessä sattuu olemaan käärmeen kuva, pelkään niin paljon koskea siihen etten meinaa saada sivua käännettyä.
Emetofobia eli oksennusfobia. Olen kärsinyt siitä koko elämäni.
Minulla on tietynlainen kammo mustia aukkoja kohtaan. Ajatus jostain avaruudessa olevasta taivaankappaleesta, jolla on niin suuri vetovoima, että mikään sinne joutunut ei pääse sieltä pois, on minusta varsin karmiva. Varsinkin kun lisäksi ei tiedetä, mitä mustassa aukossa tarkalleen on, ja minne se mahdollisesti johtaa.
Myös lieväshkö hämähäkkikammo minulla on edelleen vaikka pidän nykyään esim. tarantelloja varsin söpöinä eläiminä, ja olen sellaisia joskus silittänyt ja pitänyt kädessänikin ihan rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Emetofobia eli oksennusfobia. Olen kärsinyt siitä koko elämäni.
ja tämä rajoittaa elämääni. Esim työharjoittelujaksolla hoitokodissa pelkäsin enemmän sitä että joku oksentaa kuin sitä että joku kuolee.
Ei oo fobioita. Olen aika varovainen ihminen, mutta kuitenkin harrastan ratsastusta ja moottoripyöräilyä. Hullua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emetofobia eli oksennusfobia. Olen kärsinyt siitä koko elämäni.
ja tämä rajoittaa elämääni. Esim työharjoittelujaksolla hoitokodissa pelkäsin enemmän sitä että joku oksentaa kuin sitä että joku kuolee.
YÖÖÖÖÖÖKK! Oksensin juuri. Sori!
Löysin sen vesiskootterivideon. Kamala😓
Ap
Korkeat paikat pahin, ja ahtaat paikat joista pitää ryömiä.
Suljettuun tilaan joutuminen jonkun vieraan ihmisen kanssa. Jos jäisin jumiin hissiin yksin, en panikoisi yhtään. Mutta toisen kanssa tuntuu, että hän hengittää kaiken hapen ja työntää ulos minulle haitallista hiilidioksidia. Tukehdun, sydän hakkaa, tajunta hämärtyy... Ja vieras vain hengittäääääää syvääääään. Inhoan myös pyöröovia samasta syystä ja joka kerta joku urpo koskee siihen. Sitten se härveli pysähtyy. Ja sitten happi alkaa vähentyä. Ja hän hengittää. :) Tämmöstä.
Iän myötä tullut todella paha korkeanpaikan kammo. Lapsena ja nuorena kiipeilin puissa .Urheilulajina uimahypyt! Ilmeisesti iän myötä koordinaatiokyvyn heikkeneminen saattaa vaikuttaa asiaan. Toinen fobiani on todella ahdistava ja elämää rajoittava suljetun paikan kammo. On ollut vauvasta asti.Esim. WC: n oven lukkoon laittaminen on ahdistusta aiheuttava. Kotona ei onneksi tarvitse. Hissiin en juuri pysty menemään. Näiden kanssa on vain elettävä. Luin jostain joskus, että ahtaanpaikan kammosta kärsisivät yliaikaiset lapset (itse olen 3vk myöhässä syntynyt 4kg; n painoinen tyttö), keskosilla taas avaranpaikan kammoa!
Korkeat paikat! KUOLEN!!!!
Eikä tarvitse olla kuin kolme metriä, joudun hirvittävään paniikkiin. En voi sille mitään, se on kauheaa! Parvekkeet hirvittää.