Lestadiolainen nainen vastaa muihi kuin opillisiin kysymyksiin..

Vai ovatko kaikki tuttusi (siis lestadiolaiset) syntyneet lestadiolaiseen perheeseen?

Terv. lestadiolaissuvun jatke

kodissa ja olen aina kokenut kasvuympäristöni ja uskoni antavan minulle sen turvallisuuden tunteen, jota tarvitsen.



ap

Siis lapsia ei näytä tulevan. Mitä ajattelet syyksi? Miten suhtaudut pariin?

Miltä tuntuu ajatella tulevaisuutta mahdollisesti suurperheen äitinä? Ihan hyvällä kysyn...itselläkin toiveissa monta lasta.

Aina puhutaan suurperheistä, mutta onko joukossanne paljon yksineläjiä, jotka eivät ole löytäneet tai halunneet löytää puolisoa.? Miten he mielestäsi sijoittuvat yhteisössänne, kun useiden muiden elämä väkisinkin pyörii paljolti perheiden ympärillä? Jäävätkö sinkut mielestäsi jotenkin ulkopuolisiksi? Entä onko nuorilla lestadiolaisilla paineita löytää elämänkumppani ja perustaa perhe?



Ehkä vähän tyhmiä kysymyksiä, mutta kun aina lestadiolaisista puhuttaessa tulevat mieleen ne suurperheet, niin utelen nyt tällaisia.

Lapsemme saa vierailla kavereidensa luona uskoon katsomatta ja näin he tekevätkin, viikottain. Samaten me vanhemmat yhdessä lastemme kanssa vierailemme ei-lestadiolaisten luona usein.



Tunnen omakohtaisesti useita lestadiolaisuuteen kääntyneitä ja siitä eronneita.



ap

Me olemme olleet naimisissa 10-vuotta. Ajatus suurperheestä alkaa tuntumaan mahdottomalle. Ja uskotteko, ajatus tekee miehelleni ja minulle kipeää.



Joukossamme on sinkkuja, jotka eivät ole löytäneet puolisoa. He liikkuvat usein melko aktiivisesti omissa porukoissaan, mutta myös meidän perheellisten seurassa. Heille järjestetään toimintaa siinä missä perheellisillekin. Sinkkujen tuntemuksista en osaa tarkemmin sanoa. Heille puolison puute, kuten varmastikin monelle muullekin uskoon katsomatta, voi olla murheen aihe. Varmasti osa heistä voi kokea ulkopuolisuudenkin tunteita (puhdasta arvailua).



En ole kokenut, että sen kummempaa painetta perheen perustamiseen tai puolison löytämiseen olisi kuin ei uskovillakaan.



ap







Tietoni lestadiolaisista perustuvat paljolti tähän palstaan ja jokuseen lehtijuttuun.

Aina puhutaan suurperheistä, mutta onko joukossanne paljon yksineläjiä, jotka eivät ole löytäneet tai halunneet löytää puolisoa.? Miten he mielestäsi sijoittuvat yhteisössänne, kun useiden muiden elämä väkisinkin pyörii paljolti perheiden ympärillä? Jäävätkö sinkut mielestäsi jotenkin ulkopuolisiksi? Entä onko nuorilla lestadiolaisilla paineita löytää elämänkumppani ja perustaa perhe?



Ehkä vähän tyhmiä kysymyksiä, mutta kun aina lestadiolaisista puhuttaessa tulevat mieleen ne suurperheet, niin utelen nyt tällaisia.

lapsen ei lestadiolaisen naisen kanssa, ei avioliitossa. miten suhtauduttaisiin? pitäisikö hylätä nainen? mennä naimisiin?

naapuriin. He ovat kyllä katsoneet lasten ohjelmia joskus kyläillessään.

Ja päiväkodissa.



Jos minulta ei-lestadiolaiset vanhemmat kysyvät, voiko katsoa, sanon, että toivon heidän tekevän jotakin muuta. Syynä se, että en itsekään halua, että lapset pelaavat pleikkaria, kun heillä on vieraita.



ap

ap





Jos lestadiolaisparille ei kuulu lapsia, voiko syytä selvittää lääketieteen keinoin? Entä saako asiaa hoitaa lapseottomuushiodoin?

ap





jos lestadiolaismies saisi

lapsen ei lestadiolaisen naisen kanssa, ei avioliitossa. miten suhtauduttaisiin? pitäisikö hylätä nainen? mennä naimisiin?

kun meidän naapurin vl-perheen lapsia käy meillä leikkimässä ihan päivittäin ja usein kakkosen lastenohjelmien aikaan. Jos meillä avataan telkkari, he katsovat mielellään. Olen miettinyt mitä tehdä, kun meilläkin on useampi lapsi ja aina on joku, jolla ei ole silloin kaveria ja haluaa katsoa lastenohjelmat. En halua omilta sitten sitä iloa kieltää, meillä ei juuri muita ohjelmia katsotakaan. Mietin, pitäisikö minun kertoa asiasta tämän perheen äidille? Ovat oikein mukavaa porukkaa ja lapset toivottuja leikkikavereita meidän lapsille.

Okei, okei...en ala tätä taas. Ihmettelen vaan kaksinaismoralismia.



Miksi olet surullinen siitä, että teille ei ehkä tule suurperhettä? Eikö kaksi Jumalan lahjaa ole tarpeeksi?



Terveisin



Äiti, joka joka päivä kiittää kahdesta ihanasta onnen tuojasta

Hymyt sinulle, joka kysyi syntisyydestäni ( varmaan pilailit?).



ap

Silloin asia ei enää vaivaa ja asiaan löytyy varmasti ratkaisu. Me olemme uskostamme huolimatta tavallisia, mukavia ihmisiä. Ainakin suurin osa meistä :)!





ap





Kysyin telkkarista siksi,

kun meidän naapurin vl-perheen lapsia käy meillä leikkimässä ihan päivittäin ja usein kakkosen lastenohjelmien aikaan. Jos meillä avataan telkkari, he katsovat mielellään. Olen miettinyt mitä tehdä, kun meilläkin on useampi lapsi ja aina on joku, jolla ei ole silloin kaveria ja haluaa katsoa lastenohjelmat. En halua omilta sitten sitä iloa kieltää, meillä ei juuri muita ohjelmia katsotakaan. Mietin, pitäisikö minun kertoa asiasta tämän perheen äidille? Ovat oikein mukavaa porukkaa ja lapset toivottuja leikkikavereita meidän lapsille.

valittavissa ja päätettävissä. Samoin se, että meille ei laiteta telkkaria :). Ei se telkkarin katsominen syntiä ole. Mikä kaksinaismoralismi? En halua kotiini telkkaria, koska tiedän, että en jaksa valvoa sitä, mitä lapseni sieltä katsovat.



Minusta on ollut pääsääntöisesti mukava kasvaa suurperheessä. Ajattelin aina automaattisesti, että myös minusta tulee suurperheen äiti. Loin itselleni haavemaailman ' minun perheestäni' , kuten varmasti teistäkin moni on tehnyt.



Pakkohan sen kahden lapsen on riittää, jos emme enempää saa. Olen onnellinen lapsistani. Mutta mekin saamme toivoa samalla tavalla perheen lisäystä kuin ei-lestadiolaisetkin. Me käymme läpi samoja tunteita. Ja minulla on kuitenkin tieto siitä, että sylini olisi avara vielä monelle pikkuiselle.





ap





Pelaavat pleikkaria, mutta eivät katso telkkaria...

Okei, okei...en ala tätä taas. Ihmettelen vaan kaksinaismoralismia.



Miksi olet surullinen siitä, että teille ei ehkä tule suurperhettä? Eikö kaksi Jumalan lahjaa ole tarpeeksi?



Terveisin



Äiti, joka joka päivä kiittää kahdesta ihanasta onnen tuojasta

akateeminen koulutus + väitöskirja.



ap