Raskaus ja ulkonäköpaineet

Viime aikoina silmille on pompannut perheen perustamista pähkäilevien naisten huono itsetunto, eli just sitä "lapset pilaa mun vartalon, ääääää!"-ulinaa. Niinkun, seriously?

Ei se kroppa samalta näytä koko ihmisikää vaikket ikinä edes harkitsisi lasten hankintaa. Länsimainen ihanne siitä, että naisen kehon tulisi näyttää ikuisesti samalta kuin parikymppisenä, on sairas ja kieroutunut. Huolestuttaa, miten syvälle ulkonäköpaineet voi olla juurtuneet, synnyttäminen on kuitenkin luonnollinen, joskin vapaaehtoinen osa ihmiskehon elinkaarta. Ihan samalla lailla siitä jää jäljet kuin muustakin eletystä elämästä, viittaan siis esim. vaikkapa nyt vaihdevuosien tuomiin muutoksiin. Miksi se ei saisi näkyä ihmisestä, että on synnyttänyt lapsen? Eikä se keho edes välttämättä ole lopullisesti "pilalla" raskauden jälkeen, jokaisen kroppa reagoi eri tavalla.

Jopa itse raskausaika tuo joillekin stressiä, ja sitten sitä kauhistellaan niitä turvonneita pohkeita ja - hui olkoon, paisunutta mahaa. Nyt ihan oikeasti, haloo! Ei se lapsi sieltä selviytyisi hyvinvoivana ulos, ellei kehossa tapahtuisi tarvittavia muutoksia sen vuoksi.

Järkyttävintä mitä oon lukenut oli, kun suomalainen äiti oli kesken vaikean synnytyksen huutanut lääkärille vastaan, kun oli patisteltu keisarinleikkaukseen, koska ei halunnut arpea.

... Anteeksi, mutta MITÄ !? Lapsen henki on vaarassa ja äiti kiljuu, että älkäkää leikatko ettei mun kroppaan jää rumia jälkiä. Huhhuh. Ehkä on tosiaan parempi, ettei niitä lapsia hankita jos siihen ei todella ole valmis ryhtymään.