Outo psykiatri. Teenkö valituksen vai ylireagoinko?

Homojen väittäminen kategorisesti hyväksikäyttäjiksi on jo törkeää, ja niin oli muukin. Tee valitus. 

Kävin psykiatrilla ja puhuttiin myös yhdestä lapsuudessani olleesta tapaturmasta. Psykiatri vihjasi että ehkä äitini halusikin alituisesti satuttaa minua ja siksi se tapaturma kävi. Sanoi tämän käynnin lopuksi ja minä olin hyvin hämmentynyt sen jälkeen loppu päivän.

Voisiko enää tyypillisempi keskustelu av-palstalla olla hehehe!

Onko ap:lla "törkeän" psykiatrin takia nyt "itkuinen olo" :)))))

Kuuntele sisintäsi. Et tarvitse minkään tahon lupaa siihen että elät omaa ainutkertaista elämääsi omilla ehdoillasi.

Yritä mennä aikaisin nukkumaan, levänneenä ei ahdistaa niin.

Itselläni kokemuksia:

Sanoin kerran että minulla oli keväällä aika vauhti päällä. Tajusin heti että mikä mielleyhtymä psykiatrilla tuosta lauseenparresta tulee ja hän totesi "onko suvussasi kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Tuota voisi selvitellä". Valitsin sanani tarkemmin jatkossa. Viittasin siis että oli ollut paljon kouluhommaa, mitä oli pitänyt tehdä ja kiire ja kokoajan sen takia olin ollut menossa.

Hän kartutti nuorena sukuhistoriaani ja olen koko elämäni asunut täysin eri puolella Suomea kuin sukuni. Kun en tiennyt isovanhempien historiasta tai sukuni historiasta juurikaan enkä sukuhaaroja pitkälle, hän totesi "tämä on outoa" vaikka oli aika luonnollista, että jos olen ollut etääntynyt suvusta siis sen takia, että on harvoin mahdollisuus käydä siellä koko lapsuus ja nuoruusajan, niin miten muka tietäisin niin paljon siitä, kun hyvä kun tunnen isovanhempiani jotka kuolivat nuorempana.

Kun puhuin ahdistuksesta, mitä minulla on erityisesti ilta-aikaan, hän viittasi itseensä että ei meillä -normaaleilla ihmisillä- tuollaista ole viitaten kuinka outoa se on kun podin ahdistusta.

Yksi psykiatri pohti kohdallani epävakaata persoonallisuutta, joka oli siis vain epäily, eikä diagnoosi jonka edellinen psykiatri oli raapustanut (vaihtuvia psykiatreja julkisella puolella). Hän laittoi diagnoosin minulle "hieman" lyhyen tuntemisen jälkeen  ja kun puhuttiin parisuhdeongelmista jotka johtivat eroon ja yhteenpaluuseen niin hän vain että "tällainen on tyypillistä juuri epävakaille", ikäänkuin parisuhdeongelmat olisivat minusta peräisin. Sitten hän alkoi kertomaan kuinka mielialantasaajista on hyötyä epävakaille. Olin kertonut hänelle juuri huonoista reaktioistani lääkkeisiin. Kun hän kaivoi Ketipinor kantisen kirjan olisin voinut suorastaan vajota maan alle turhautumisesta.

Ei liene outoa, miksi suhtaudun psykiatreihin jonkinlaisella kyseenalaisuudella nykypäivänä. Sitten kun lukee omia lausuntoja, joista ei aina tunnista sanomiaan asioita ja tuntuu, että jos korjaisi kaiken aina niin kaikki ajat menisivät melkein niiden vatvomiseen että miksi kirjoitit näin kun en tätä asiaa näin tarkoittanut. Ehkä minulla on jotain ongelmia itseni ilmaisussa.

Silitä kissaa ja mene itkuisena nukkumaan :)

Noista vaihtoehdoista kannatan vaihtoehtoa "ylireagoi".

Siitä tunnistaa toimivan hoitosuhteen, että käynti poistaa ahdistusta enemmän kuin lisää sitä.

Älä mene enää ikinä tuon pässin vastaanotolle.

Muuta: unenpuute on sellainen juttu että se vaikuttaa kyllä hermoihin ja tunneherkkyyttä takuulla ilmenee. Siis ihan vaikkei ihmisellä ole ikä kuuna päivnä ollut mitään mielenterveyshoitotaustaa niin jokaitsellä hermot prakailee jos ei saa unta palloon riittävästi ja pitää suoriutua duunissa edes välttävästi. Rentoutuminen on siis aa ja oo.

Luonnossa pelkkä 1½ tunnin oleskelu hengitellen (ilman mitään fyysistä treeniä tai kuntoilua, siis pelkkä oleilu luonnossa, metsässä, puistossa) nollaa stressitason, tiesitkö sitä. Sen jälken ruoka ja uni maistuu ainakin hiukan paremmin. 

Ja tuohon siskosi miehen tilanteeseen: hän on hyvän täsmähoidon piirissä nyt ja varmasti siskosi saa  tukea myös tarvittaessa . Sinun murehtimisesi ei tee asialle kylmää ei kuumaa, itsesi vaan säikyttelet murehtimalla, monta kertaa sitä murehtii turhaan koska vastoinkäymiset kuuluu elämään ja jokaisen selvitettäväksi vuorollaan omat kriisinsä.

Kylläpä ap muisti erittäin sanatarkasti käymänsä keskustelun, nauhoititko sen? Ihme ininää muutenkin.

Ensin sanon sen minkä sanon aina, kun luen täältä viestin, jossa kaivataan oikeaa apua: Vältä tätä palstaa kuin ruttua, kun olet oikeasti herkässä tilassa. Täällä pesii valtava määrä empatiakyvyttömiä trolleja, jotka eivät näe omaa tunnekylmyyttään pahimman luokan mt-ongelmana.

Tekisin valituksen. Tuollainen käytös ja asenne mielenterveystyön "ammattilaiselta" on pöyristyttävää.

Voimia.

Onko sulla tapana näyttää persettä eri paikoissa, jos homma ei suju ihan mielesi mukaisesti?

Psykiatreista valitettavasti osa on aika outoja tyyppejä mutta joukossa myös hyviä tyyppejä. Eli varaa aika toiselle henkilölle, tämä kyseinen henkilö vaikutti suoraan sanottuna epäpätevältä. Ongalmahan on se, että aikaa varatessa ei tiedä välttämättä yhtään minkälainen henkilö on kyseessä. Mistään ei löydy mitään arviointeja lääkäreistä.

Psykiatrille kannattaa kuitenkin mennä sen vuoksi, että he voivat tarvittaessa määrätä kunnolliset lääkkeet. Tavallisilta lääkäreiltä ei välttämättä tahdo saada mitään muuta kuin ihan perusmielialalääkkeitä, vaikka toki nekin voivat olla hyödyllisiä.

Mulla on myös huono kokemus yhdestä psykiatrista. Tuli niin syyllistynyt olo käydessäni hänen luonaan, että itkin koko illan kotona sinä päivänä. Tälläisten kokemusten jälkeen on tosi vaikeaa enää hakeutua hoitoon. Onneksi kuitenkin tuttavani kertoi eräästä psykiatrista joka on fiksu ja asiansa osaava. Hänen luonaan olen sitten käynyt useaan otteeseen ja olen saanut apua. 

Ei tuo minusta niin huonoa käytöstä ole, että siitä pitäisi valitus tehdä. Psykiatri vaikuttaa hieman yksinkertaiselta, mutta eivät läheskään kaikki ammattiauttajat ole penaalin terävimpiä kyniä. Mene jonkun toisen psykiatrin vastaanotolle ja toivo parasta.

Vastauksia kysymyksiin: kävin yksityisellä, koska halusin psykiatriajan nopeasti. Ensi kerralla sitten Yths:lle. Jotkut ihmettelivät mitä valitan, tiivistettynä ottaa pannuun ei-akateemisten alenkatsominen, homoseksuaalisen käyttäytymisen vihjaamisen mielen heikkoudeksi/hyväksikäyttösuhteeksi ja sitten tuo kommentti, joka antoi ymmärtää niin, että siskoni ei kannata turhaan yrittää liikaa sairastuneen miehensä kanssa. Lääkäri tuputti mielestäni liikaa omia arvojaan ja keskittyi epäolennaisuuksiin.

Onko psykiatrin tökerö käytös sitten valituksen arvoista, en tiedä, sitä tässä pohdinkin. Niin ja en omista kissaa, vaikka eläimistä pidänkin.

Ap

Tee valitus/huomautus, jos vain voimavarasi riittävät. Kyllä jonkilainen tilanneäly psykiatreillakin pitäisi olla, ainakin huomata jos potilas vain ahdistuu lisää hänen töksäyttelyistään ja takertumisesta epäolennaisiin, tai ei niin tärkeiisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Eli olis vastaanotolla vain ruinaamassa lääkkeitä? Saitko niistä hyvän hinnan kadulla?

En jaksa lukea koko ketjua, mutta minkä luulet olevan psykiatrin toimenkuvan? Niinpä. Se psykiatri nimenomaan hoitaa sen lääkepuolen. Terapeutilta on lääkkeitä turha "ruinata" Ja saadakseen hoitoa on hoitosuhteen yleensä oltava voimassa. Itse asiassa psykiatrisella puolella sitä lääkkeiden käyttöä pystytään myös seuraamaan paremmin.

Ei minusta tuossa mitään kovin asiatonta ollut. Mielipide-eroja lähinnä.

En suosittele muistutuksen tekemistä; menee vain turhaan energiaa.

Tää ketju on muuten aika loistava esimerkki siitä, että jokaisesta saataisiin halutessa joku diagnoosi irti. Ja monesti ne diagnosoimattomat on lopulta kaikista hulluimpia.