Miksei kuntoni nouse?
Olen koko elämäni lenkkeillyt pari–kolme kertaa viikossa ja lisäksi harrastanut satunnaisesti muuta liikuntaa. Reilu kuukausi sitten aloitin uudessa työssä ja liikunnan määrä nousi hurjasti. Pyöräilen joka päivä töistä 15 min pelkkää jyrkkää ylämäkeä (luonnollisesti töihin päin vain alamäkeä). Yhteensä se tekee viikossa yli tunnin raskasta liikuntaa sykealueella 160–180 (olen mitannut sykemittarilla). Lisäksi teen fyysistä työtä 8 h päivässä. Lenkkeily ja muu satunnainen kuntoilu (lähinnä uinti ja sulkapallo 1–4 krt/kk) ovat edelleen mukana ohjelmassa. Miksi edelleen töistä pyöräily tuntuu ihan sairaan raskaalta, ja miksi edelleen fyysinen työ vie mehut lihaksista kuten ensimmäisenä päivänä? Onko yksi kuukausi liian lyhyt aika odottaa tuloksia?
Kommentit (26)
Totesit itsekin, että fyysinen työ vie lihaksista mehut. Mitä työtä teet?
Itsekin veikkaan ylirasitustilaa. Älä vaan vedä ruokavaliota liian tiukalle, sä tarviit myös niitä hiilareita vaikka joka paikassa toitotetaan että ne on pahasta.
Pystyisitkö karsimaan vaikka kuukauden ajaksi tuosta muusta liikunnasta, että kehosi ehtii tottua ensinnäkin tuohon fyysiseen työhön? Pääsisitkö autolla työmatkat tai voisitko vaihtaa sen kävelyyn?
Jos ylikunto ehtii oikeasti iskeä, niin sitten se himmaaminen on pakko ja siitä voi tulla oikeita ja vakavia häiriöitä (esim aineenvaihdunta, kilpirauhanen.)
Ja pidäthän vapaapäivinä myös oikeasti vapaata, että palaudut. Ilman lenkkeilyä ja ravitsevasti syöden.
Jos on esim. raksalla tai muuttohommissa töissä niin siinä saa kyllä syödäkin eri tavalla kun toimistohommissa, eikä muu kuntoilu ole välttämätöntä.
Lisää määrää. Kestävyys tehdään volyymilla ja riittävän kevyesti. Parempi treenata 10 tuntia viikossa kevyesti tai keskiraskaasti kuin rykiä muutama tunti viikossa veren maku suussa. Olis hyvä jos 80 % treenistä olisi helppoa ja sitten loput fiiliksen mukaan raskaampaa.
Ehkä sun kannattaisi mitata sitä kuntotasoa jollain muulla kuin leposykkeellä. Niissä syketasoissa on niin paljon yksilöllistä vaihtelua että se on vähän hankala mittari. Ja ammattiurheilijatkin hengästyy suorituksensa aikana joten se ylämäkipyöräilyssä hengästyminenkin on huono mittari, se hyvä kunto näkyy sit lähinnä siinä kuinka nopeasti suorituksen jälkeen puuskutus lakkaa ja syke laskee.
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni lenkkeillyt pari–kolme kertaa viikossa ja lisäksi harrastanut satunnaisesti muuta liikuntaa. Reilu kuukausi sitten aloitin uudessa työssä ja liikunnan määrä nousi hurjasti. Pyöräilen joka päivä töistä 15 min pelkkää jyrkkää ylämäkeä (luonnollisesti töihin päin vain alamäkeä). Yhteensä se tekee viikossa yli tunnin raskasta liikuntaa sykealueella 160–180 (olen mitannut sykemittarilla). Lisäksi teen fyysistä työtä 8 h päivässä. Lenkkeily ja muu satunnainen kuntoilu (lähinnä uinti ja sulkapallo 1–4 krt/kk) ovat edelleen mukana ohjelmassa. Miksi edelleen töistä pyöräily tuntuu ihan sairaan raskaalta, ja miksi edelleen fyysinen työ vie mehut lihaksista kuten ensimmäisenä päivänä? Onko yksi kuukausi liian lyhyt aika odottaa tuloksia?
15 min pelkkää jyrkkää ylämäkeä? Asutko tunturin huipulla?
Lihaskunto ei merkittävästi noilla parane. Reisiin saat jerkkua, kun käyt vaikka kerran viikkoon tekemässä raskaalla raudalla jalkalihaksia kuntosalilla: kyykkyä, maastavetoa, jalkaprässiä. Alkaa fillari lentämään ylämäkeen jo kuukauden jälkeen.
Heureka! Ratkaisu taisi löytä tästä. Eli paljon liikkuva tarvitsee nimenomaan HIILIHYDRAATTEJA jaksaakseen ja kehittyäkseen. Tuollainen semikarppaus/hiilihydraattitietoisuus, sopii vähän liikkuvalle tai sohvaperunalaihduttelijalle hyvin, mutta nyt kun fyysisen työn ja lisääntyneen liikunnan seurauksena olet siirtynyt oikeasti fyysisesti aktiivisten kategoriaan, tulee sinun lisätä reilusti hiilihydraattien määrää ruokavaliossasi ja vähentää proteiinein määrää (saat niitä nyt ihan liikaa tarpeisiisi nähden) ja ehkä katsoa vähän sitä rasvankin määrää. Liikkuva keho tarvitsee polttoainetta niin liikuntasuoritukseen kuin palautumiseen ja kehittymiseen.