Kannattaako rakennusalalle kouluttautua?

alalla paljon racism ja sexism

Raksalla työ on raskasta, mutta useimmiten rentoa. Kouluttauduin alalle aikuisena, ensin perustutkinto, sitten myöhemmin kun kokemusta karttui, ammattikirja. Palkka on ok, vaikka ainahan sitä lisääkin mielellään ottaisi jos saisi...;) Työkaverit on reiluja, pomot pääosin reiluja (kannattaa muistaa että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa), työtunnit hyvät, ja usein saa nykyisin jo itsekin valita hieman työaikojansa liukumien ansiosta.

Ei tuolla työllä rikastumaan pääse ja raskasta se on, mutta päivääkään en vaihtais pois.

Alan hyviä puolia on käytännönläheisyys, suhteellisen hyvä palkka vaatimuksiin nähden ja se, että ulkonäöllä, iällä tai muulla ei ole mitään väliä kunhan teet työsi ja olet asiallinen muille. Työvaatteet on hyvät ja tekemällä oppiminen on itsestäänselvyys. Ammattiliitto on vahva.

Puolia, jotka on hyviä tai huonoja siitä riippuen mistä tykkää on työn fyysisyys. Ei tartte olla mikään bodari, mutta pitää jaksaa seisoa ja nostaa ja kantaa asioita päivät pitkät. Ja sitten on se säiden armoilla tekeminen. Neljä vuodenaikaa hyvinä ja huonoine puolineen on ihan eri tavalla läsnä kun aika usein niitä hommia pihalla tehdään.

Huonoja puolia on lähinnä alan suhdanneherkkyys, sosiaalitilojen ahtaus, kiire ja se, että useimmiten pitää olla omat eväät mukana. Lounaspaikkoja ei joko ole tai sitten niihin ei kehtaa kuraisena mennä.

Minä tykkään työstäni rakennusmiehenä tosi paljon. Ja hyvin sovin porukkaan, vaikka edustankin rakasalla useampaakin vähemmistöä.

Minun mieheni on työnjohtajana siellä. Hän sanoo, että hyville löytyy aina töitä. Siis myös asenteeltaan hyville, asiakaspalvelutaitoisille.

Raksalla pärjää pitkälle jo sillä että osaa aamulla tulla töihin ajoissa ja illalla lähtee vasta kun sen aika on.

Kaiken muun voi oppia.

Palkat pienet ja nykyään hommataan tekijöitä vuokrafirmojen kautta joten vakituinen työpaikan saanti hankalaa. Ainakin uusilla tulokkailla.

Siis jos pelkä perustutkinto pohjalla

Raksallakin on erilaisia työtehtäviä. On maalaria, laattamiestä, kirvesmiestä, elementtiasentajaa jne. Jotain kannattaa osata hyvin, ettei joudu ulkomaalaisten apumiesten kanssa kilpailemaan.

Rakennuspuolella on hyvin töitä, talonrakentajat saa töitä mutta maanrakentajista on pulaa. Jos yhtään kiinnostaa niin suuntaudu maanrakennukseen.

Alalla pääsee myös vaikuttamaan omaan työhönsä jo hyvin matalalla tasolla. Tehtaassa tuotannon töissä omat vaikuttamisen mahdollisuudet on äärimmäisen rajalliset ja kaikkea mitataan minuutin tarkkuudella. Raksalla se vuokrataan siivooja kun saa vain tehtävän ja päivän päätteeksi katsotaan tuliko homma hoidettua. Itse saat aika paljon päättää mistä aloitat ja mitkä on työmenetelmät.

Tuo kantaa sitten siihenkin suuntaan, että etenemismahdollisuuksia ihan oikeasti on, jopa ilman koulutustakin. Monet keskisuurten raksafirmojen omistajista ja toimareista on edelleen rakennusmestareita eli teknikkoja. Aliurakoitsijafirmoissa ne on yleensä ammattimiehet eli timpureita, maalareita tai vaikka siivoojia.

Motivoituneelle kaverille raksalla taivas on rajana. Mutta jos olet se perässä vedettävä ahkio, niin luvassa on vain pätkää ja paskahommia vuokrafirmojen kautta. Sellaiselle suosittelen että etsin jonkun kivan tehdas homman missä pääsee koneen apulaiseksi. Voit sitten iloita kun joskus tauko venyy 3 minuuttia pitkäksi kun pomolla on jotain selvennettävää.

Kaksi vaihtoehtoa, joko osaat jotain vaikka muurausta oikein hyvin, tai sitten ne timpurin ja kirvesmiehen hommat kohtuullisesti ja opettelet ymmärtämään miten työmaa toimii. Jokainen mestari haluaa itselleen sen luotettavan kaverin ketä huolehtii lukituksista, aidoista, putoamissuojauksista, valaistuksesta, sähköistä jne. ja osaa vielä hiukan lukea kuviakin. Se sama kaveri ketä ottaa siellä työmaalla ne tavarat vastaan ja ketä saa tavaraa haettua rautakaupassa jos kiire tulee. Joku sanoo että se tekee osan mestari kun hommista, minä sanon että se antaa mestarin keskittyä omiin hommiinsa.

Nuo kaverit saa yleensä palkkaa silloinkin vaikkei työmaata olekaan, muuten ne vaihtaa mestarinsa eikä noista kukaan kieltäydy.

Ohhoh, nythän on tullut vastauksia. Kiitos ihan jokaiselle! Lisää kokemuksia kuulen toki mielellään.

Ei voi etukäteen tietää tuosta työllistymisestä. Sama se toisaalta on millä tahansa alalla.

Koko raksa-ala on täynnä pimeätä työtä, ketjutettuja urakoita sun muuta paskaa. Entäs kun on 50+ mittarissa? Jaksatko lähteä talviaamuina räntäsateeseen painamaan? Arvaappas oletko silloin kehäraakki kortistossa.

En suosittele.

Suhdanneherkkyys on alan huono puoli. Kun kaikki huutavat työvoimapulaa alalla ja sen innoittamana alaa opiskelemaan lähtevät valmistuvat, käy usein niin, että töitä ei löydykään ja jopa valmistuminen voi olla haastavaa, kun ei ole edes harjoittelupaikkoja saati työpaikkoja. Ei ole montaa vuotta, kun viimeksi näin oli. Mutta toisaalta suhdanne kääntyy yleensä myös toiseen suuntaan ennemmin tai myöhemmin.

Maarakennusala ei ole hullumpi sekään. Miinuksena töiden painottuminen kesään, jolloin tehdään pitkää päivää ja joissakin hommissa tarvittaessa öisin ja reissuhommia useammin kuin talonrakennuksessa. Perheelliselle usein hankala, mutta muuten jotkut tykkäävätkin. Plussana paremmat mahdollisuudet lisiin ja ylitöihin. Jos oikein tykkäät tehdä kesäviikonloput ja kesäyöt töitä, kannattaa hakeutua ratapuolelle.

Kannattaa jos on oikeasti valmis tekemäänkin niitä hommia.

Hyvää alalla on tietynlainen tasa-arvoisuus. Oma tekeminen ja osaaminen on helppo käytännössä osoittaa ja hyvää tekijää arvostetaan työnjäljen mukaan. Ulkonäöllä, sukupuolella, iällä tai muullakaan ulkoisella seikalla ei ole merkitystä. Työvaatteet on hyvät. Tekeminen on konkreettista ja se ei kotona mieltä paina. Liitto on vahva ja palkka on varsin hyvin suhteessa siihen millaisella koulutuksella hommiin pääsee.

Sellaisia puolia, jotka riippuu sitten siitä mistä tykkää on työn fyysisyys. Sitä on kuotenkin liikkeellä koko päivän, nostelee ja kantelee tavaroita. Peruskunnolla pärjää ja äkkiä se kasvaa, mutta työvaiheesta riippuen välillä on kyllä keho väsy. Itseään pitää huoltaa jos aikoo edes suhteellisen terveenä eläkkeelle. Paljon ollaan myös ulkona, säällä kuin säällä, ympäri vuoden. Neljä vuoden aikaa kaikkine puolineen tulevat ihan eri tavalla tutuksi kuin konttorissa. Suhteellisen aikainen töihinlähtökin joko sopii tai ei, kuuteen tai seitseämään sitä mennään.

Selkeitä huonoja puolia on ahtaat ja ankeahkot sosiaalitilat ja se, että usein on eväiden varassa. Joko rakennetaan jossain jontkassa, jossa ei ole mitään lounaspaikkaa tai sitten ollaan niin pölyssä ja ravassa, ettei niihin kehtaisi mennä vaikka olisikin. Suhdanneherkkyys on myös melkoinen, hommia on varmuudella vain yhden työmaan verran eteenpäin.

Vuokrafirmoja ei kannata työnantajana väheksyä yhtään. Ne on alalla jo niin arkipäivää, että homma toimii hyvin. Yksikään mestari ei ota työmaalle vuokratekijää suoraan puoleksi vuodeksi vaikka tarve olisikin. Aina se on päivä tai pari ja siinä katsotaan sopiiko tekijä porukkaan ja osaako hommansa. Pesti sitten jatkuu jos näin on. Ja on niitä oikeastikin vain parin päivän hommia, ne kun kun hoitaa hyvin, niin niitäkin saa lisää. Tällä alalla sana kulkee joutuin. Ahkera pärjää, osaava pärjää ja jos sattuu olemaan ahkera ja osaava niin saattaapa vaikka menestyä.

Lähes aina on kiire. Toisaalta hyvin harvoin se siihen tekemisen tahtiin vaikuttaa. Raksalle tuntuu päätyvän ne persoonallisimmat yksilöt, työporukassa on todennäköisesti aika vinkeitä tyyppejä. Joku sanoi, ettei päivääkään vaihtaisi pois, minä kyllä vaihtaisin montakin. Mutta en enää ikinä silti siisteihin sisätöihin, kyllä siinä rakentamisessa on vaan sitä jotakin. Se on niin todellista, jotenkin sellaista ”oikeaa työtä”.

Hyvä ystäväni on rakennustöissä. Huonoa on työn pät-kit-täisyys, työpaikka saattaa sirtyä minne tahansa kohteen valmistuttua ja välillä on työttömyysjaksojakin. Työmatkat siis vaihtelevat, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla äärimmäisyydestä toiseen, oma auto on välttämättömyys koska julkisia yhteyksiä ei esimerkiksi uusille asuinalueille ole. Parkkipaikkoja kuitenkaan harvoin on riittävästi ja keskustassa ei ollenkaan.

Työ on suhdanneherkkää ja pimeitä töitä painavat virolaiset, puolalaiset, ukrainalaiset laskevat palkkoja.

Palkka on silti vielä siedettävä ja ammattitaidon kehittyessä voi alkaa työttömyysjaksoilla rakentaa omakotitaloja ansiosidonnaisella ja myydä ne verovapaasti kahden vuoden kuluttua. Jokainen osaa varmasti laskea että tuossa tulee voittoa noin puolet talon myyntihinnasta, eli helposti 300.000 - 400.000 / talo.

Rakennusalan suhdanneherkkyys tarkoittaa, että kun on taantuma, kerrostaloja ei nouse. Toisaalta silloin usein kunnat rakentaa päiväkoteja koska on halvemmat urakat.

Mutta kun on nousukausi, töitä saisi tehdä yötä päivää ja tekijät revitään käsistä ja voi kilpailuttaa palkkojaan.

Jos yhtään lukupäätä on, kannattaisi lukea vaikka rakennusmestariksi jossain vaiheessa, he voivat olla yrittäjinäkin valvomassa omakotityömaita, ja hakea kunnan töihin tarkastusmestareiksi.

Kiitos jälleen kaikille!

Ajauduin raksa hommiin olosuhteiden pakosta. Kiertänyt työmaita nyt n. 5 vuotta ja enimmäkseen tervan juontia.

Palkka erikoistöistä ja olosuhteiden pakko on ollut ainut mikä pitänyt alalla. Töitä kyllä riittää vielä ainakin, nyt on rakennusbuumin huippu, mutta se tulee kyllä notkahtamaan rajuun laskuun. Ulkomaalaisilla työntekijöillä kilpaillaan, niille kun ei kunnon palkkoja makseta.

Terveys on näiden vuosien aikana mennyt ja mielenkiinto kaikkeen lopahtanut jatkuvan stressin ja väsymyksen takia.

Aion lähteä kauas pois rakennuksilta ja Helsingistä. Elämässä on muutakin, kun vähän parempi liksa panoksena kaikki muu elämä.