Onko tytöillä tavallista että ystävä on samalla myös kiusaaja?
Tai että ystävä alkaa pikkuhiljaa vaivihkaa kiusata? Samalla siis on välillä mukava kaverilleen ja kuitenkin vaivihkaa yhä enemmän kontrolloi, alistaa, lyttää, määräilee, syrjii jne.
Kommentit (30)
On tavallista. Terveisin teinien kanssa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavallista. Suurin osa tyttöjen kaverisuhteista on aivan mukavia ja normaaleja. Pientä riitaa voi välillä olla, sekin kuuluu kasvamiseen. En halua vihjailla mitään, mutta jos vetää jatkuvasti puoleensa pelkkiä 'kiusaajia', ei tällä 'uhrillakaan' tavallisesi ole kaikki kunnossa. -opekonkari-
Taitaa opekonkari tykätä kiusaajista. Minusta on alkeellista syyttää kiusattua kiusaamisesta. Ajatteletko noin niin kuin muuten, että yksilöt eivät ole itse vastuussa omasta käytöksestään vaan heidän ympärillään olevat ihmiset? Taidan esim vetäistä itkupotkuraivarit seuraavan kerran kun tarvitsen asiakaspavelua... Ja syyttää siitä asiakaspalvelijaa.
Aina kun mua tai tytärtäni on kiusattu, niin kiusaaja on ollut (ex-)kaveri.
Tyttären kohdalla eskarissa ja alkuvuosina koulussa ollut paras kaveri alkoi kontrolloida, lytätä, varastaa tyttöni omaisuutta yms. neljännellä luokalla. Aika nopeasti hänestä sitten tuli ex-kaveri.
Omat ala-asteen alun läheisimmät kaverini ottivat mut silmätikuksi viidennellä luokalla ja saivat kiusaamiseni levitettyä lähes koko koulun laajuiseksi!!
Kolmikymppisenä aloin ottaa autokyytiini työmatkoille erästä samalla paikkakunnalla asuvaa työkaveriani, pikkuhiljaa hänestä tuli kiusaajani.
Ja tämän vuoksi kiusaajien kurkut viillellään auki, ettäs tiedätte.
Ei samanaikaisesti, mutta vuorotellen kyllä.
Omituinen ilmiö. Voiko joku selittää, miksi näitä kiusaaja kavereita on niin paljon. Ja mitä heistä on tullut aikuisina?
Valitettavasti on tavallista. Vielä 70 vuotiaanakin törmäsin tällaiseen. Luulin että `ystäväni kiusaamistaipumus olisi
jo jäänyt, mutta sieltä se taas tuli kun oli samanlaisen taipumuksen omaava vieressä.
Ja tämän vuoksi kiusaajien kurkut viillellään auki, ettäs tiedätte.
Riikka Leppämäki Karjaa
Tätä samaa paskaa myös myöhemmällä iällä. Mulla ollut sama kaveri yli 25vuotta ja nyt nelikymppisenä tuo kaveri on alkanut jostain syystä lyttäämään minua ja painamaan alas. Sellasta hienovaraista vittuilua ja ilkeilyä. En enää jaksa olla juurikaan tekemisissä. Olen tulkinnut tilanteen niin, että kaverilla ei kovin hyvin mene oman pääkoppansa kanssa ja purkaa sitä muhun näin.
Samanlaista se on pojillakin. Hienovaraista tai suoraa syrjintää. Jätetään porukasta, yritetään provosoida suuttumaan jne. Ja vanhemmathan kuvittelee että juuri omat lapset on herranterttuja vaan iso osa on kyllä mukana kiusaamisessa vähintäänkin passiivisesti kannustamalla ja nauramalla. Lasten maailma on julma.