Avo- tai avioliitossa elävät: Ostatteko omat ruoat?

Joo, edellisen suhteen lopussa oli omat hyllyt jääkaapissa.

M35helsinki kirjoitti:

Avioliitossa ollaan ja yhteiseloa melkein 20v takana.

Pääpiirteittäin kauppalaskumme on yhteiset. Tai no silleen, ”se maksaa kumpa sattuu tulemaan kassajonossa takana”.

Vaimo on kuitenkin sellainen fitnesskissa, että ostelee kaikenmaailman superfoodeja sun muita puruja ja pulvereita, etten minä osaisi niitä ostaa. Hän siis ostaa tarvitsemansa erikoistuotteet omilla rahoillaan, koska niiden osto vaatii erillisen kauppareissun jolla minä en ole mukana.

Meillä sama sillä erolla, että avoliitto kyseessä.

Omat rahat, avoliitossa. Käydään yleensä erikseen kaupassa, joten molemmat ostaa omia juttujaan. Syödään yleensä eri tuotteita, mutta yhteisiä syödään yhdessä. Mä oon kasvissyöjä joten sekin tekee eroa siihen mitä syödään. Kun käydään yhdessä kaupassa maksetaan vuorotellen.

Ollaan avoliitossa ja ihan yhteiset safkat. Tottakai tykätään eriasioista, minä otan kaupasta itselleni esim pinaattilättyjä ja perunasalaattia, mies taas pitää lihapiirakoista ja salmiakista. Jompikumpi maksaa, ei ole väliä.

Pääosin yhteiset ruuat, tosin minä olen kasvissyöjä ja mies sekasyöjä joten joskus se tekee itselleen liharuokaa. Silloinkin tosin useimmiten meillä on joku yhteinen lisäke ruualle minkä kanssa mies sitten tekee vaikka pihviä ja minä jotain kasvispihviä, tai tehdään esim. miehelle jauhelihalasagne ja mulle soijarouhelasage.

Maksetaan suurinpiirtein vuorotellen. Ei kyllä tule maksupolitiikkaa pohdittua, kummankaan. Kunhan jompikumpi maksaa. Tosin, aika usein mies käy ostamassa itselleen ruokaa, syödään eri ruokia. Mä en halua syödä miehen ruokia, ja hän ei saa syödä mun ruokia (ei sillä että haluaisikaan, omat ruokani on tyyliin höyrytettyä parsakaalia jotka punnitsen vaa'alla ja pakkaan muovirasioihin seuraavalle päivälle, niissä on laskettu kcal sekä protskut, rasvat, hiilarit, vitskut) Mä myös syön alle neljäsosan siitä mitä mieheni. Olen tosi kiitollinen mun miehestä kun se ei koskaan syö roskaruokaa meidän kodissa, eikä ole menettänyt järkeään mun häiriintyneen ruokasuhteen, näännyttämisen, yrjöämisen, diettipillereiden ja muun perseilyn kanssa. Ei ikinä painosta mihinkään, mutta jos sanoisin hälle että tahtoisin syödä vaikka neitsyen verellä marinoitua syvänmeren kalaa, voin olla varma että se sellaista mulle hankkii.

Kyllä kaikesta pitää tehdä vaikeaa, ainakin joidenkin mielestä tässä ketjussa.

Asumme avoliitossa miehen kanssa. Ruokamieltymyksemme ovat aika lailla hyvin erilaiset ja samalla samanlaiset. Molemmat ostaa oman mieltymyksen mukaan osan ja osa on ihan molempien peruskäytössä olevia tuotteita.

Yritimme pari vuotta isompien satsien tekemistä tiettyä ruokaa jne, mutta reisille meni. Tai lähinnä hyvin epäkäytännöllistä. Molemmat tottuneet vain syömään eri tavalla, eri ateriarytmit lähinnä töiden takia, toinen laktoosi-intolerantti, toinen (oikeasti) allerginen sille sun tälle.

Hyvin toiminut, kun perusraaka-aineet kaapissa ja siitä molemmat tekee omien speksien mukaan. Kerta viikkoon tehdään yhdessä ja istutaan myös alas yhdessä syömään (ellei jommalla kummalla töitä)

Miksi syömisestä pitää tehdä niin vaikeaa? Eri asia toki, jos on lapsia taloudessa.