Kun koko elämä tuntuu todella rankalta

*hali*

Sama täällä. :(

Masentuneen ihmisen aloitekyky laskee huomattavasti ja mitä pidempään tilanne jatkuu sitä pahemmaksi se menee.

Kannattaa siis kammeta itsensä hakemaan apua, jos sitä ei ole jo tehnyt.

Siitä eteenpäin asioita ratkomaan yksi kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen ihmisen aloitekyky laskee huomattavasti ja mitä pidempään tilanne jatkuu sitä pahemmaksi se menee.

Kannattaa siis kammeta itsensä hakemaan apua, jos sitä ei ole jo tehnyt.

Siitä eteenpäin asioita ratkomaan yksi kerrallaan.

Apua olen jo hakenut, mutta ongelma alkaa olla se, etten enää jaksa käydä puhumassa siellä.

Ap

Up

Tiedän mitä tarkoitat. Melkein joka viikko minun pitää taistella itseni kanssa ja huutaa itselleni että nyt et masennu, jaksa tämä päivä.

Tuntuu toisinaan, kun on sairastanut pari hengenvaarallista fyysistä sairautta, menettänyt työnsä ja jäänyt lapsettomaksi.

Mitään todellisia murheita ei ole, kuten vaikeita psyykkisiä ongelmia.

Olen ollut ihan samassa tilanteessa, mutta on se siitä kahlaamalla muuttunut paremmaksi kun vain on kiusannut itseään tarpeeksi.

Ap, sinnittele vain hetki ja päivä kerrallaan.

Jossain vaiheessa varmasti helpottaa, usko vaan.

Mäkin vietin monta vuotta sängyssä peiton alla, mutta lopulta se kurjuus väistyi.

Aurinko paistoi sinnekin.

Muista hengittää, ei muuta.

Mulla sama, mitään positiivista ei oo elämässä eikä odotettavissa. Sinnittelen kuitenkin päivästä toiseen toistaiseksi. Joku vertaistuen paikka ois kyllä hyvä, ellei me masentuneet sitten masennettais toisiamme liikaa.