Yhden lapsen äidit

tullut vielä vastaan ;) Yh siis olen...

Kyllä mun mies osaa katsoa kahden perään siinä kuin yhdenkin. Ja lähipiiri ottaa hoitoon noita kahta siinä kuin yhtäkin. Luultavasti pääsevät vielä helpommallakin, kun veljekset touhuavat yhdessä, eikä tartte yhtä koko ajan leikittää.



Tää oli vaan sivuhuomautus.

seuraava välttämättä ole samanlainen, eikä olekkaan.

En alunperin halunnut lapsia ollenkaan.

En halua tyttölasta.

Yhden kanssa oleminen ja arjen asiat (julkisilla liikkuminen) ja matkustelu on helpompaa.

Yhden saa myös helpommin hoitoon.

toinen. Mies ei kuulemma vaan jaksa ' samaa' showta uudestaan. Kaikkeni olen yrittänyt, enkä vängätä enää viitsi. Tuskin sekään asiaa auttaa...

T:3

Vierailija:

seuraava välttämättä ole samanlainen, eikä olekkaan.

Olin jo raskaana mutta meni kesken.

En myöskään koe, että meillä on VAIN yksi lapsi.

Nyt tuntuu, että vihdoin on aikaa nauttia elämästä kun pikkuvauvavaiheet on ohi.. Tai no ei nyt ihan ohi, mutta rutkasti helpottuneet, vaikka vaikeaa ei missään vaiheessa olekaan ollut.



En voisi kuvitellakaan taas aloittavani kaikkea " alusta" ...



Ehkä sitten joskus 5-10 vuoden päästä.

Mut halusin sit kuitenki :)

Mutta toista tähän taloon ei tuu. Tai ei ainakaan kolmatta xD

Ei vaan... Musta vaan tuntuu, et 1 lapsi on ihan riittävä. Aika riittää sille, tuskin oma pääkään kestäis, jos noita omapäisiä ois useempiaki tässä... :)

Toista ei näytä meille toiveista huolimatta tulevan. Takana nelisen keskenmenoa, nyt ei vähään aikaan jaksa yrittää :`(

ja toisaalta tuo rankkuus yllätti sen verran että pitää harkita tarkoin jaksanko kahden kanssa.

joo joo on monia jotka jaksaa vaikka 5 kanssa, mutta musta on järkevämpi ajatella asiaa nyt kun sit että lapset joutuu kärsimään kun äiti ei jaksakkaan...

lisäksi jos tulis toinen pitäis hankkia isompi asunto, auto jne.

mulla oli niin hirvee synnytyksen jälkeinen aika.. tietenki jos seuraavaks olis mies vähän viksumpi.. nyt olen yh ja ens kerralla mietin pikkasen pidempää ku puol vuotta kun alan lapsia tekemään..

Nyt haluan panostaa tähän yhteen, enkä todellakaan kaipaa pikkuvauva-aikaa, mulle tuli masennuskin..



Haluan myös että kroppa palautuu, terkkari suositteli ainakin kahden vuoden taukoa ja itse olen ajatellut että ehkä sitten joskus kun on koulu käyty loppuun. Nyt nautin tästä hetkestä ihan vain yhden lapsen kanssa! :)

Ja muutenki pääsee dokaa useemmin ja kroppa on kuosis.

Ja varmaan menee vuosia ennenkuin toisen saamme. Ensimmäisenkään adoptio ei ole vielä lopullisesti selvä ja ainakin eka adoptio kesti monta vuotta.

Tällä hetkellä elämäntilanne kuitenkin sellainen että ei toiveissa enempää muutamaan vuoteen ainakaan.

Halusin lapsen ja sain sen,toista ei haluta. Tämä ainokaisemme on nyt 3v.

Saatan tulla toisiin aatoksiin parin vuoden tai vaikka kymmenen vuoden päästä,mutta nyt tuntuu tältä.

Ikää kuitenkin on sen verran,että ehtisin periaatteessa tekemään toisen lapsen vielä n.15v päästäkin (tosin silloin mentäisiin jo " riskiraskausrajoilla" ,olisin vähän päälle 40v)

Älyttömän hankala päättää. Toisaalta-ja-toisaalta. Pelkään, että kadun myöhemmin jos en yritä toista....mutta sitten taas haluaisin antaa tälle ainokaiselle kaiken aikani. argh.

Ei vaan rehellisesti sanottuna: Mä hoidan ensin opiskeluni loppuun ja sitten vasta hankitaan esikoiselle sisaruksia jos vaan Luoja suo. :)

Itse olisin mielelläni juuri nyt raskaana, mutta sitä ei tapahdu edes vahingossa, kun mies pihtaa tai käyttää kortsua tai keskeytettyä yhdyntää.

Tosi kurjaa:(

Ainokainen on 4v, on ammatit, talo, töitä, tilaa... Milläs miehen pään käännät? Aikaa ei ole runsaasti, sillä olen jo 36v. Tulisinko edes raskaaksi?

Esikoinen on terve, nukkuu yössä 11-12 tuntia putkeen ja vauva-aikana oli tosi helppo lapsi.

Toiset vaan sitten ihan luonnostaan tekee useampia lapsia ja meillä vaan mies vänkää vastaan. Hieno homma, taidan vaihtaa miestä...