Ihmisen nimen merkitys parinvalinnassa

Yhteen suhteeseen ryhdyin, koska miehellä oli niin kiinnostava nimi :D Pelkkä nimi sai hormonit hyrräämään. No ei se pitkään kantanut, IHME JUTTU. :D

Pitkälti ajattelen, ettei nimi miestä pahenna. Minulla on naapurintyttömäinen nimi ja se tekee joidenkin asenteesta minua kohtaan vähän hassua :D

Ehkä jossain nettiselailussa voisi olla merkitystä, muuten merkitys on minulle täysin nolla. 

Jos kuvattomat ilmoitukset olisivat Tauno Tahvanaiselta ja Joel Tammilehdolta, niin muuta tietämättä valitsisin jälkimmäisen. 

Toimittaja taas juttua tekemässä? ;)

No ei todellakaan.

Ensimmäinen ihastukseni yläkoulussa oli nimeltään Yrjö.

On tullut deittailtua Jormaa ja Erkkiä, joten ei ole nimi haitannut, mutta kyllähän se on aina vähän huvittavaa on, kun kertoo jollekin, että "käytiin Jorman kanssa elokuvissa".

Kyllä se vaikuttaa ainakin silloin jos nimellä on vahva merkitys itselle. Esimerkiksi oman vanhemman nimistä puolisoa en oikein ajatuksena sulattaisi.

Ja wt-nimetkin huonoja, omana aikana tyyliin Mika, Marko, Sami. Kavereissakin oli parempi, jos bestis oli joku muu kuin Sanna, Minna tai Sari.

Olen antanut miehelle pakit hänen sukunimensä vuoksi. En kiellä sitä. 

Se saattaa vaikuttaa tai sitten on vain sattumaa, on sellaisia miehiä jotka ovat seurustelleet naisten kanssa joilla on hyvin samankaltaiset nimet esim. Roosa, Liisa, Kaisa

Olen joskus ihastunut ala-asteikäisenä henkilön nimeen; vahinko vain, että en siihen, jonka  nimi se oli

Olen nyt ollut naimisissa yhdeksän vuotta miehen kanssa, jonka nimestä olen ehkä viimein jotakuinkin päässyt yli.

Eli on kyllä häirinnyt vuosia hieman, en voi kieltää. En kuitenkaan sen perusteella päättäisi suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja wt-nimetkin huonoja, omana aikana tyyliin Mika, Marko, Sami. Kavereissakin oli parempi, jos bestis oli joku muu kuin Sanna, Minna tai Sari.

Miten yleisimmät tavisnimet olisi juuri wt-nimiä :D Joskus 70-luvulla ei oikeastaan ollut wt:tä ollenkan koska käytännössä koko kansa oli samaa yhteiskuntaluokkaa, eikä ns. lähiölusmuja ollut vielä ollenkaan.

En juuri mieti ihmisten nimiä, ellei niihin liity vahvoja mielleyhtymiä. Esimerkiksi joskus häiritsi kun kun herttaisella anopillani oli sama etunimi kuin ilkeällä äitipuolellani.

Aina kun olen ollut ihastunut, olen miettinyt miltä miehen sukunimi kuulostaisi oman nimeni perässä. Ei mikään nimi ole turn off, mutta ehkä joku Heijari tai Jortikka voisi olla sellainen, etten itselleni ja mahdollisille lapsille sitä haluaisi.

~Meri~ kirjoitti:

Se saattaa vaikuttaa tai sitten on vain sattumaa, on sellaisia miehiä jotka ovat seurustelleet naisten kanssa joilla on hyvin samankaltaiset nimet esim. Roosa, Liisa, Kaisa

Luin hiljattain hauskan kirjan Teoria Katharinesta, jossa päähenkilö seurusteli ainostaan Katharinejen kanssa. Kaipa nimellä voi olla paljonkin merkitystä 😄

Ei todellakaan mitään merkitystä. Mutta jos miehellä tosi nolo sukunimi, pitäisin kuitenkin avioituessa oman nimeni. 

Kyllä mä ainakin asuin 70-luvulla kunnassa, missä oli luokkaeroja. Asuin rivitaloalueella, jossa isät lääkäreitä, insinöörejä, yrittäjiä ja äidit kaikki kotiäitejä. Kaikilla perheillä kaksi autoa. Osa kävi ulkomailla, Yhdysvalloissakin, jo silloin lomalla. Kaikki pelasivat tennistä ja laskettelivat.

Samassa koulussa oli lapsia kunnan toiselta laidalta. Duunariperheitä kaupungin vuokra-asunnoissa, autoina ladat, harrastuksina tyttökerhot, työväe koripallojoukkue.

Mulla on niin paska anoppi, että naimisiin mennessä pidin oman sukunimeni ihan piruuttani, vaikka miehelläni on ihan ok sukunimi. Miehelleni tämä oli ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin paska anoppi, että naimisiin mennessä pidin oman sukunimeni ihan piruuttani, vaikka miehelläni on ihan ok sukunimi. Miehelleni tämä oli ihan ok.

Tein samoin. Lähinnä siksi, että en todellakaan halua samaa sukunimeä kuin anopillani.

En ikinä voisi seurustella miehen kanssa jonka nimi on Tero, Kari, Johannes, Yrjö, Pontus, Kristoffer... Järkyttäviä nimiä!

Itse olen 70-luvun nuoria. Akateemiset vanhemmat etc ja vaimo löytyi köyhästä työläisperheestä. Ei olisi voinut syntyperä, luokkajako tai nimi vähempää kiinnostaa.  Pitänyt aina kaikkia ihmisiä samanarvoisina ja arvioinut heitä vain käyttäytymisen ja viisauden mukaan.  Toki lapsuus tuli vietettyä parempiosaisten itseään täynnä olevien nuivien kanssa, joten sitä osasi arvostaa luonnollista kauneutta, rehellisyyttä ja elämänkokemusta (seksiäkin) janoavaa tyttöä.  Aivan vielä tarkoituksella lähdin etsimään tyttöä stadin ulkopuolelta.  Vieläkin hämmästelen, miten hiton viisas ja kauaskatseinen olin nuorena. Nyt oltu onnellisesti naimisssa 40 vuotta. Kaikki mitä vaimolta toivonut on toteutunut. Rakkaus ei katso syntyperää, koulutustaustaa tai mitään muutakaan epäoleellista. Sielunkumppanuus on ainut mitkä ratkaisee.