Lue keskustelun säännöt.
kannataako vielä oikeuteen hometalo?
Rintsikkatalo
10.06.2018 |
Rintamamiestalossa havaittiin homeenhajua ja asukkaiden oirehtimista syksyllä 2016 vuoden päästä kaupasta.
Kevällä noin 6 kk:n jälkeen myyjää yritettiin saada maksamaan hinnanalennusta. Ei onnistunut. Tehtiin homekoiratutkimus ja terveystarkastaja määräsi talon kunnon tutkittavaksi kolmen kuukauden sisällä.
Reklamoitiin myyjälle, että osallistuisi tutkimuksiin, että tullaan vaatimaan kaupan purkua tai hinnanalennusta. Myyjä ei suostunut.
Noin puolen vuoden päästä saatiin rahat kasaan ja rakenteet avattiin. Lattioista löytyi hometta. kolmen kuukauden päästä tästä reklamoitiin virhe ja esitettiin euromääräiset vaateet.
Katsotaanko tuo reklamaatioaika alkavaksi siitä kun oireilu ja homeenhaju alkoi vai siitä kun rakenteet avattiin.
Kommentit (19)
En ole ostanut taloa vaan myynyt sen. Koetin kirjoittaa tekstin nin, ettei siitä voisi päätellä olenko ostaja vai myyjä, ihan sillä, että lukijat voisi puoluettomasti asiaa kommentoida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeez, tietysti oikeuteen, joku maksaa ja kalliisti joko myyjä tai ostaja
Melkoinen vaiva raahata taloa oikeuteen, kun kuitenkin käy ilmi ettei tuomari päästä sitä edes saliin.
Tuskin siltä korvauksiakaan saa kun se on talo ja lisäksi homeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se talo taida sinne oikeuteen mahtua.
Hometalon myyjät heti kärkkäänä puolustelemassa itseään täällä :-D Home voi olla pahimmillaan hengenvaarallista jos joku ei sitä vielä tiedä, lukekaa esim. Homepakolaiset-sivustoa. Kannattaisi purkaa hometalo ihan suosiolla eikä vierittää ongelmia seuraavalle ostajalle. Mutta täällä ollaan vielä hyvin takapajuisia homeongelmien suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, mutta mielestäni myös ostajalla täytyisi olla joku vastuu kun vanhaa ostaa. Juuri oli lehdessä juttua kun ostettiin talo eikä edes kuntokartoitusta haluttu tehdä kun oli niin kiva. Heti löytyi jotain ja oltiin vaatimassa alennusta tai purkua. Eihän se voi automaatti olla että myyjä ottaa takaisin jos jotain löytyy. Ja tämä taisi vielä mennä oikeudessa läpi!
En koskaan ostaisi vanhaa taloa, EN IKINÄ! Niissä on aina jotain häikkää ja remppaa saa tehdä vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ostaisi vanhaa taloa, EN IKINÄ! Niissä on aina jotain häikkää ja remppaa saa tehdä vähän väliä.
Fakta on kuitenkin se, että uusisrakentaminen on täyttä kuraa ja hengenvaarallista. Esimerkiksi Uponorin komposiitti- ja muoviputket eivät täytä 1.9.2018 voimaan astuvia Ympäristöministeriön ohjeita siitä minkä verran vesiputkista saa liueta myrkkyjä veteen. Puhumattakaan muista rakennuskemikaaleista, joita nykyisin käytetään.
Kannattaisikohan myyjan ihan oman oikeusturvansa takia teeettää perusteellinen ja puolueettomaksi havaitun/todetun tahon tekemä kuntotarkastus homekoiratutkimuksineen ENNEN MYYNTIÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan myyjan ihan oman oikeusturvansa takia teeettää perusteellinen ja puolueettomaksi havaitun/todetun tahon tekemä kuntotarkastus homekoiratutkimuksineen ENNEN MYYNTIÄ.
Tott kait, mutta tämäkään ei valitettavasti poista myyjän vastuuta salaisista virheistä. Ne voi olla ihan hyvin syntyneet jo rakennusaikana ja ensimmäinen löytäjä hakee korvauksen edelliseltä omistajalta näin kärjistetysti. Aika reilua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ostaa vanha talo, jollei pysty hyväksymään sitä, että vanha talo ei voi olla uudenveroinen? Vanhassa voi olla vikoja, siellä voi olla, hui olkoon!, homettakin! Eikä se ole välttämättä myyjän syy. Ja vaikka myyjä olisikin sen homeen sinne esimerkiksi remontilla aiheuttanut, te olette kai ostaessanne tienneet, millaisia remontteja taloon on tehty? Olisitte ottaneet selvää, millaisia riskejä liittyy vaikkapa siihen, että vanhaan, hengittäväksi suunniteltuun rakenteeseen lisätään höyrynsulkumuovia tms. Jos ostaa käytetyn, saa käytetyn. Käytetty ei ole uusi, vaikka uusavuttomat vihervassarihipsterit eivät sitä ymmärräkään.
Selvennykseksi: olen itse ostanut hiljattain vanhan talon, mutta minulle ei tulisi mieleenkään vinkua myyjälle, vaikka löytäisin rakenteista mitä! Olen ihan tieteni ostanut satavuotiaan talon, en koskaan kuvitellutkaan, etteikö siinä voisi olla jotain korjattavaa. Olen varautunut erilaisiin yllätyksiin siitä huolimatta, että talo tutkittiin tarkkaan ennen ostopäätöstä. Minua surettaa hirveästi myyjä, joka soitteli kuukausia kaupan jälkeen ja kyseli "onko löytynyt mitään?". Kyllä minusta ihmisen pitäisi voida myydä käytetty omaisuus ilman, että tarvitsee pelätä vielä vuosia kaupan jälkeen ostajan alkavan yhtäkkiä vaatia rahojaan takaisin. On ihan omaa syytänne, jollette varanneet budjettiin yhtään extraa yllätysten varalta. Ei myyjä ole velvollinen maksamaan teidän tyhmyydestänne.
Viimeiseen lauseeseesi, lyhyesti sanottuna, kyllä on. Suomessa myyjällä on omaankin makuuni tarpeettoman pitkä ja laaja vastuu myymänsä kiinteistön kunnosta. Sinun mielipiteesi ei muuta vallitsevaa todellisuutta. Ja samaa voisi oikeastaan sanoa myyjillekin - kaikki tietävät että vanhan kiinteistön myynti on Suomessa riski, omaa tyhmyyttä jos ei ole siihen varauduttu että hometta saattaa löytyä ja kuvetta pitää kaivaa.
Ap:lle, sinuna ottaisin yhteyttä lakimieheen ja selvittäisin tilannetta viipymättä. Räikeissäkin tapauksissa on jäänyt korvaukset saamatta, kun reklamaatiossa on mennyt liian kauan tai alkuperäisen reklamaation jälkeen ei ole riittävän ripeästi viety asiaa eteenpäin. Ei riitä, että olette pyytäneet hinnanalennusta tai kaupan purkua, vaan myyjän kieltäydyttyä teidän täytyy viipymättä viedä asia eteenpäin tai myyjä voi kohtuudella olettaa että olette luopuneet vaatimuksista - tämä oli perusteena oikeusjutussa joka oli hiljattain lehdessä ja jossa hinnanalennus/kaupanpurkuvaatimus oli hylätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan myyjan ihan oman oikeusturvansa takia teeettää perusteellinen ja puolueettomaksi havaitun/todetun tahon tekemä kuntotarkastus homekoiratutkimuksineen ENNEN MYYNTIÄ.
Tott kait, mutta tämäkään ei valitettavasti poista myyjän vastuuta salaisista virheistä. Ne voi olla ihan hyvin syntyneet jo rakennusaikana ja ensimmäinen löytäjä hakee korvauksen edelliseltä omistajalta näin kärjistetysti. Aika reilua.
Myyjän on mahdollista hankkia myös jonkinlainen vastuuvakuutus, jonka pitäisi korvata talosta mahdollisesti myöhemmin löytyvät piilevät viat joita ei kaupan yhteydessä tehdyssä kuntotarkastuksessa ole havaittu. Kuntotarkastuksessa havaitut viat taas ovat todistetusti ostajan tiedossa eikä niiden perusteella voi vaatia jälkikäteen mitään. Siis pitäisi korvata. On tapauksia, joissa vakuutusyhtiö ja ostaja eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä onko vika ollut tiedossa vai ei, ja myyjä on kuitenkin lopulta joutunut oikeusjutun uhalla maksamaan.
Suomessa pitäisi muuttaa lakia ja laittaa piste näille "home" oikeudenkänneille jotka ovat tehneet vanhan talon myyjästä täysin suojattoman. Vanhaa ostaessa on hyväksyttävä että siinä voi olla vikoja eikä voi olettaa edes saavansa virheetöntä. Amerikassa kunnan rakennustarkastaja käy katsomassa talon ja kun kauppakirjassa on nimi alla ei voi esittää enää mitään vaatimuksia. Ruotsissa on myös samankaltainen systeemi joka estää nämä korvausoikeudenkäynnit vanhojen talojen viosta.
No mutta eikö kuntotarkastus olisi kannattanut tehdä ennen kauppojen syntymistä??
Suosittelen lämpimästi SOPIMISTA. Jos oikeuteen asti menee, voittajia on kaksi: molempien lakimiehet. Seuraan läheltä jatkuvasti näitä oikeudenkäyntejä, ja usein talo laitettaisiin kuntoon jo sillä rahalla, mikä menee asianajajille. Etsikää rakennusalan ammattilainen, jonka molemmat hyväksytte, sitten talo kuntoon. Laskusta voi sitten keskustella, mikä osa on korjausta, mikä asunnon arvon nousua, jako sen mukaan.
Kyllä home on niin vakava terveysriski asujalle, että veisin oikeuteen. Ei homealristus ole mikään luulotauti. Ennen kaupantekoa hankitte kartoituksen asunnon laadusta ja järjestätte nekin sisäilmakartoitukset, jos ette myyjänä halua niistä jälkikäteen ylläreitä. Kaikki kun ei saa oireita eikä haista hometta (niitäkin on montaa lajia niin selkeää hajua ei aina ole), niin omistajana ei aina voi olla varma.
Siitä olen samaa mieltä numeron 18 kanssa, että sopiminen on kaikille edullisempi ja lyhyempi tie. Voin lämpimästi suositella. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita.
Miksi pitää ostaa vanha talo, jollei pysty hyväksymään sitä, että vanha talo ei voi olla uudenveroinen? Vanhassa voi olla vikoja, siellä voi olla, hui olkoon!, homettakin! Eikä se ole välttämättä myyjän syy. Ja vaikka myyjä olisikin sen homeen sinne esimerkiksi remontilla aiheuttanut, te olette kai ostaessanne tienneet, millaisia remontteja taloon on tehty? Olisitte ottaneet selvää, millaisia riskejä liittyy vaikkapa siihen, että vanhaan, hengittäväksi suunniteltuun rakenteeseen lisätään höyrynsulkumuovia tms. Jos ostaa käytetyn, saa käytetyn. Käytetty ei ole uusi, vaikka uusavuttomat vihervassarihipsterit eivät sitä ymmärräkään.
Selvennykseksi: olen itse ostanut hiljattain vanhan talon, mutta minulle ei tulisi mieleenkään vinkua myyjälle, vaikka löytäisin rakenteista mitä! Olen ihan tieteni ostanut satavuotiaan talon, en koskaan kuvitellutkaan, etteikö siinä voisi olla jotain korjattavaa. Olen varautunut erilaisiin yllätyksiin siitä huolimatta, että talo tutkittiin tarkkaan ennen ostopäätöstä. Minua surettaa hirveästi myyjä, joka soitteli kuukausia kaupan jälkeen ja kyseli "onko löytynyt mitään?". Kyllä minusta ihmisen pitäisi voida myydä käytetty omaisuus ilman, että tarvitsee pelätä vielä vuosia kaupan jälkeen ostajan alkavan yhtäkkiä vaatia rahojaan takaisin. On ihan omaa syytänne, jollette varanneet budjettiin yhtään extraa yllätysten varalta. Ei myyjä ole velvollinen maksamaan teidän tyhmyydestänne.