ruvetaanko sairasta ihmistä karttelemaan vai onko syy sairaassa itsessään?

Sun pahat teot on tähän osasyyllsiä. Minä en voi olla enää arvokas ja sinä kärsit siitä.

Jos olet niin sisäisesti tyhjä ja psykopaatti niin et voi käsittää.

Ilmajokiset on suurin osa niitä.

Ne kerran hyväksyivät tämän ja niillä oli mahdollisuus valita.

Hei käärmeet. Mikä meininki? Onko hauskaa?

Ehkä teiltäkin viedään pois se mitä rakastatte.

Ainakin minulla ”ystävät” kaikkosivat todella nopeasti kun sairastuin enkä pystynyt enää järjestämään illallisia. Kerroin avoimesti kaikille miksen järjestä illallisia sairauden vuoksi. Jälkikäteen olen kyllä ihmetellyt olleeni hölmö syöttäessäni ja juottaessani ihmisiä, jotka eivät edes kahville kutsuneet kun olin terve. Ajattelin, että heidän elämänsä on liian kiireistä siihen.

Kenellekään muulle kuin lääkäreille ja perheeni jäsenille en ole sairauttani sen kummemmin nimen lisäksi avannut. En siis todellakaan ole soitellut tai lähettänyt kenellekään mitään valitusvirsiä. Tiedän itsekin, ettei tilanteeni edes parane valittamalla.

Toisaalta minulla säästyy nyt paljon energiaa illallisten poisjäämisen vuoksi ja voin keskittyä itseni hoitamiseen. Syömme siis nykyään perheen kesken välillä parempia illallisia.

Sairastuessani syöpään useat ihmiset lopettivat yhteydenpidon. Sama tilanne on lähes kaikilla syöpäpotilailla, jotka olen tavannut. Monet miehet hylkäävät syöpään sairastuneen vaimonsa.

Ihmiset eivät kestä tai jaksa sairastuneita, heillä on oma elämänsä jne. 

Julma tilanne surullisen monen potilaan kohdalla. Niin monen, että potilaiden syyttäminen tuntuisi järjettömältä.