Muita joilla on katkennut pitkä ystävyyssuhde? Miksi katkesi?

Lopetin bilettämisen. Ei kuulunut ystävistä sen jälkeen enää mitään.

Tästä on nyt 15v aikaa. Raittiin seura ei ilmeisesti vain kiinnostanut, vaikka eivät he mitään juoppoja olleet. Tavallisia nuoria, jotka kävi viikonloppuisin baarissa.

En tiedä, olenko katkaissut. En vaan enää viitsi ottaa välttelevään ihmiseen yhteyttä. Olisin toivonut, että myös mun asioille olisi ollut joskus tilaa. Ilmeisesti on niin paljon hyviä ystäviä hänellä, ettei enää tarvitse minua tai ole kiinnostunut ollenkaan. Pettymys on kova, pidin häntä tosi ystävänä. Ehkä olemme molemmat muuttuneet. Vaikeita juttuja. Ei ole kivaa tulla sysätyksi syrjään, kun on luottanut toiseen niin paljon. Kaduttaa jotenkin, että kerroin itsestäni ihan kaiken.

Lopetin yhteydenpidon, kun henkilö juorusi asioita eteenpäin. Ei ollut luotettava.

Kaveri muuttui häidensä jälkeen. Meni naimisiin varakkaan miehen kanssa. Hänestä tuli yhdessä yössä ylimielinen ja arvosteleva. Halveksi vähävaraisia jne. Minä olin siihen asti hänen varakkain ystävä ja oli kännipaljastuksen mukaan syy, että otti minut kaasoksi. 5 vuotta jaksoin sitä ylimielisyyttä ja sitten vain lakkasin ottamasta yhteyttä. Yrittää nykyään järjestää jotain yhteistä silloin, kun hänelle sopii eli kerran vuodessa, kun mies lähtee poikien kanssa viikoksi etelään. Muutoin olen hänelle ilmaa. Loukkaantui nyt keväällä, kun minulla ei ollutkaan aikaa hänelle juuri tuona poikienviikolla. Viimeksi otti yhteyttä vuosi sitten, että niin hyvä ystävä hänelle olin. Nyt on kevyempää elää, kun ei tarvitse palvoa häntä.

Aloin suhtautumaan nuivasti erääseen aavikkouskontoon ja ihmisjoukkoon, jotka kyseistä barbariaa toivat mukanaan parin vuoden takaisessa siirtolaisvyöryssä. Muutuin ystävän silmissä rasistiksi. Välit poikki.

Olen irtisanonut monta ystävyyttä. Kaikkiin työttömiksi jääneisiin en enää pidä yhteyttä ja blokkaan facessa, että eivät voi minuunkaan pitää yhteyttä.

Ei ollut lapsuuden kaveriporukan kanssa enää muuta yhteistä kuin menneisyys, vaikka oltiinkin silloin niin tiivisti yhdessä, etten itsekään koskaan kuvitellut meidän ajautuvan erillemme. Mitään kiistoja ei saatu ikinä puhuttua selväksi vaan kaikki lakaistiin maton alle, mistään ei muutenkaan puhuttu suoraan, ei hyvästä eikä pahasta. Ulkokuori oli tärkeintä. Muihin ystävyyssuhteisiini verrattuna meininki oli todella outoa ja kyräilevää, tuon kaveriporukan kesken puhuttiin aina pahaa niistä, jotka eivät olleet paikalla. Lupaukset ja sopimukset rikottiin, osaa porukasta jätettiin tahallaan ulkopuolelle ja rahassa ja miesasioissa vedettiin aina kotiinpäin, ts. kaveria puukotettiin armotta selkään jos haluttiin näyttää vaikka jonkun miehen silmissä paremmalta. Muiden kavereiden kanssa en ikinä puhu pahaa selän takana, mutta tuossa seurassa taannuin aina hetkessä teini-ikäiseksi ja vihasin itseäni sen takia.

Kavereiden kuulumiset eivät kiinnostaneet aidosti yhtään, kehut kuulostivat piilokettuilulta, vitsit eivät naurattaneet, olin ulkona inside-läpistä koska seurasin eri sarjoja/bändejä ym., en luottanut heihin eikä kukaan heistä ollut sellainen, josta olisi tosipaikan tullen ollut apua saati edes olisi tullut kantoavuksi muuttoon. Jouduin pakottamaan itseni väkisin yhteisiin illanviettoihin ja niiden jälkeen oli jotenkin aina todella surkea olo, ihme ulkonäkökomplekseja ja "sosiaalikrapula". Itsetuntoni, elämänlaatuni ja tyytyväisyyteni parani 110% kun ei ole enää ollut näitä itseään vihaavia, ulkonäkökeskeisiä bimboja arvostelemassa ja vähättelemässä kaikkea.

Olin ollut erään (nyt siis ex) ystävän kanssa syömässä ja erottuamme tuli mulle vahingossa toiselle tarkoitettu tekstari. Siinä haukkui mut pystyyn, ja luottamuksen alaisia asioita kirjoitti jollekin toiselle, en tiedä kenelle. Seuraavana aamuna laittoi vielä tekstarin perään, että "ei kai siinä viestissä ollut mitään ihmeellistä?" Juu ei. Siihen jäi meidän ystävyys.

Mun ex-ystävä hoiti sen niin, että alkoi nussia mun aviomiestä. Siinä se meni 30 vuoden ystävyys ja 12 vuoden hyvä suhde miehen kanssa. Helposti poikki, ei enää tartte olla yhteydessä kumpaankaan. Kysykää Ninalta ja Mirolta lisätietoja, jos tarvitsette ja satutte tuntemaan.

Tarjosin, siivosin, autoin, tein kaikkea mitä hyvien ystävien eteen tehdään. Palkaksi sitten haukut, jotka kuulin toisesta lähteestä. En hevin usko huhupuheita, mutta kun mietin tajusin ettei tämä ihminen sano koskaan mitään mukavaa kenestäkään, enemmän haukkulinjalla. Joten ei ollut vaikea uskoa, että minä ”teeskentelijä” ja ”hyväksikäyttäjä”, ”hurskastelija” ja ”mitähän se esittää” olin sitten saanut oman osani. Siihen loppui. Elämä helpottui kummasti.

Hän yritti ujuttaa lonkeroitaan vielä elämääni mm. yhteisten tuttujen ja joidenkin järjestötoimien kautta, mutta kaikki olen saanut torpattua. Ilmiselvästi häntä ottaa päästä, kun ei tiedä mitä minulle oikeasti nykyisin kuuluu. Voi nyt sitten keksiä lisää haukuttavaa selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Olen irtisanonut monta ystävyyttä. Kaikkiin työttömiksi jääneisiin en enää pidä yhteyttä ja blokkaan facessa, että eivät voi minuunkaan pitää yhteyttä.

öööö mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko katkaissut. En vaan enää viitsi ottaa välttelevään ihmiseen yhteyttä. Olisin toivonut, että myös mun asioille olisi ollut joskus tilaa. Ilmeisesti on niin paljon hyviä ystäviä hänellä, ettei enää tarvitse minua tai ole kiinnostunut ollenkaan. Pettymys on kova, pidin häntä tosi ystävänä. Ehkä olemme molemmat muuttuneet. Vaikeita juttuja. Ei ole kivaa tulla sysätyksi syrjään, kun on luottanut toiseen niin paljon. Kaduttaa jotenkin, että kerroin itsestäni ihan kaiken.

Tämä aiemmin muutamankin kanssa.

Ja nyt myös se, että en jaksa pitää enää kehenkään yhteyttä. En jaksa uunella kenenkään typeriä mitättömiä ongelmia, kun omat ongelmat ovat 1000 kertaa isompia, eikä niillekään kukaan kaveri korvaansa lotkauta.

Useampi lapsuudesta asti jatkunut ystävyys lopahti siihen kun äitini sairaus paheni ja hän kuoli ollessani 22-vuotias. Varmaankaan kaverit eivät tienneet miten suhtautua minuun enkä ollut jaksanut käydä baareissakaan enää hetkeen, olin uupunut ja vaikeasti masentunut. Sain osanotot viestinä, sen koommin ei oltu yhteyksissä.

Masennuksen takia ystävyssuhteet kariutuneet ihan itsekseen pikkuhiljaa. Ei jaksa pitää ystävyyssuhteita yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen irtisanonut monta ystävyyttä. Kaikkiin työttömiksi jääneisiin en enää pidä yhteyttä ja blokkaan facessa, että eivät voi minuunkaan pitää yhteyttä.

öööö mitä ihmettä?

Noh jos työllistyvät, voivat taas yrittää saada ystävyyteni.

Mulla katkes monen vuoden ystävyys, kun kyllästyin olemaan aina se joka ehdottaa tapaamista. Usein kävi myös niin että jo sovitun asian kaveri perui ja sanoi ,että kattellaan ens viikolla ja taas se olin minä joka ens viikolla viestiä laittoi. Sanoin viimisen kerran kun oltiin tekemisissä,että OTA yhteyttä kun sulla on aikaa ja nyt on 3 vuotta mennyt eikä ole ottanut. Yhteisille tutuille ihmettelee,että mistäköhän olen suuttunut kun ei minusta mitään kuulu.

Ystävä muuttui. Meni kauneusleikkaukseen, joka epäonnistui. Kääntyi sisäänpäin ja näki kaikkien vaikeuksien johtuvan läheisistään. Heitti parhaat ystävät ulos elämästään aika likaisella tavalla, minut ensimmäisenä.

No, silloin kun hän oli vielä psyykkisesti terve, meillä oli hyvä ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen irtisanonut monta ystävyyttä. Kaikkiin työttömiksi jääneisiin en enää pidä yhteyttä ja blokkaan facessa, että eivät voi minuunkaan pitää yhteyttä.

öööö mitä ihmettä?

Noh jos työllistyvät, voivat taas yrittää saada ystävyyteni.

Et ole sen arvoinen, sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen irtisanonut monta ystävyyttä. Kaikkiin työttömiksi jääneisiin en enää pidä yhteyttä ja blokkaan facessa, että eivät voi minuunkaan pitää yhteyttä.

öööö mitä ihmettä?

Noh jos työllistyvät, voivat taas yrittää saada ystävyyteni.

Et ole sen arvoinen, sori vaan.

Olen varakas henkilö, joka liikkuu jetset-piireissä. En voi ottaa riskiä, että joku näkee minut työttömäksi tiedetyn seurassa. Sorry. Tiedän arvoni.

Ystäväni muuttui itsekkääksi, kun meni kihloihin, hankkivat yhteisen asunnon ja koiran. Minun mieheeni ei halunnut tutustua koska oli köyhä (=työtön) ja minun seurani kelpasi hyvin, kun sai leijua hyvällä onnellaan jne. Lisäksi pinnallisuutta, sekä materialistin luonnetta hänellä oli aina, mutta muuttui vieläkin kamalammaksi, kun piti aina hankkia uusia kalliita vaatteita ja minulle kehuskeli niillä, samoin uusilla meikeillä, hiuslisakkeillä jne. Kyllästyin kuuntelemaan ainaista leijumista, ja etäännyin tarkoituksella. Ihmetteli, syyllisti ja haukkui minut yhteisille tutuille, no samapa tuo. :D Saapa olla rauhassa