Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka tuntee itsensä rumaksi, vaikka tietää olevansa viehättävä?
08.06.2018 |
Onko täällä ihmisiä, jotka tuntevat itsensä epäviehättäväksi ja epämukavaksi omassa kehossaan, vaikka tietävät olevansa muiden silmissä todellisuudessa viehättäviä? Mutta tuntee silti itsensä jotenkin oudon näköiseksi, rumaksi, vammaisen näköiseksi tms.
Kommentit (26)
Joo. Olen kuullut olevani nätti/kaunis, mutta itse näen itseni vain leveänaamaisena rumiluksena. Tai no ehkä rumilus on liian voimakas sana, mutta en viehättävänä pysty itseäni näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sellaisia on varmasti paljonkin. Veikkaan, että kaikki tätä dilemmaa pohtivat ovat kokeneet laiminlyöntiä lapsuudessa ja/tai koulukiusaamista.
Itse taidan olla ihan rehellisesti ruma, mutta elämässäni oli vaihe, jolloin sain paljon huomiota ja kehuja ulkonäöstäni. Huomio ja kohteliaisuudet imartelivat ja tuntuivat hyvältä, ja osittain jäin niihin koukkuun. Toisinaan taas en osannut iloita kehuista vaan tunsin itseni likaiseksi, ällöttäväksi huijariksi, joka "esittää kaunista" mutta on oikeasti ruma.
Täällä yksi. Olisi kiva nähdä itsensä muiden silmin.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen kuullut olevani nätti/kaunis, mutta itse näen itseni vain leveänaamaisena rumiluksena. Tai no ehkä rumilus on liian voimakas sana, mutta en viehättävänä pysty itseäni näkemään.
Mistä kohdasta kasvosi ovat leveät? Minusta leveät kasvot ovat kauniit (itse puikulapää) ja suloiset, mutta riippuu varmaan muodosta tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen kuullut olevani nätti/kaunis, mutta itse näen itseni vain leveänaamaisena rumiluksena. Tai no ehkä rumilus on liian voimakas sana, mutta en viehättävänä pysty itseäni näkemään.
Mistä kohdasta kasvosi ovat leveät? Minusta leveät kasvot ovat kauniit (itse puikulapää) ja suloiset, mutta riippuu varmaan muodosta tarkemmin.
Sanoisin, että joka puolelta yhtä leveät. :D Ja muiden leveitä kasvoja en edes pidä epäviehättävinä, mutta tuntuu, että minulla ne näyttävät huonolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vielä kommentteja tähän? Ajatuksia, kokemuksia? Tämä aihe on minusta kiinnostava.
- 3
Joo. Taustalla itsekkäät vanhemmat, anoreksia, kiusaamista, koen kuitenkin olevani onnellinen ja "normaali". Vääristynyt minäkuva se varmaan on, peilistä näkyy kummallisen näköinen tyyppi, jolla on hiukset huonosti, ruma naama ja mitä vielä. Mutta sitten kuvissa on joku tosi kaunis, suurisilmäinen ja hyväkroppainen versio minusta.
Huvittavaa ja surullista kyllä, olen naimisissa samanlaisen miehen kanssa. Kummatkin pitävät toista superviehättävänä ja itseään ihan ällönä :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vihaan itseäni. Olen kuitenkin ollut suhteissa yli puolet elämästäni, sinkkuna saanut kiinnostusta kyllä muualtakin, nuorempana menevämpänä etenkin. Mies sanoo, että tietenkään en ole mikään klassisen missin näköinen, mutta mallejakin on niin erinäköisiä, että menisin vaikka sellaisesta. (Jos kroppa ois sellainen :D ) Ja sen mä tiedänkin. Joskus laittautuessa on nätti olo, mutta väkisin sitä tuolla kulkee niin, että mitä jos mua pidetään vaan hirveänä ja nauretaan, jos näytän itsevarmalta ja luulen olevani nätti.
Mua kiusattiin koko lapsuus, sisarukset haukkuivat rumaksi ja tyhmäksi ja paljon pahempaakin, oli myös fyysistä väkivaltaa; isä kuoli nuorena, äiti oli jotenkin kylmä. Oikeasti olen tosi fiksu, koulu sujui 10 oppilaana kaikissa aineissa lähes lainkaan lukematta, kotona kyllä luin paljon, mutta oli omat mielenkiinnon kohteet, kielissä olen nerotasoa, absoluuttinen sävelkorva. Minulle ei koskaan rakentunut hyvää itsetuntoa, koska oma perhe antoi ymmärtää, että olen täysi paska. Olen ilmeisesti tosi kaunis, mutta itse en sitä näe. Peilistä katsoo ruma, oudosti vääristynyt olento. Onneksi ei ole kuitenkaan mitään syömishäiriöitä syntynyt. Masennuksesta kylläkin kärsin. Terapiassa olen käynyt juttelemassa mm. myös tästä body dysmorphiasta, mutta ei se peilikuva ole siitä muuttunut mihinkään, ehkä en vaan nykyään niin ajattele sitä kuvittelemaani "rumuutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että niitä on paljonkin. Monelle on vaikea myöntää olevansa ihan nätti/kaunis. On helpompi vain katsoa niitä piirteitä itsessään, joista ei pidä.
Av:lla on joskus ketjuja, joissa kysytään "mitä tarvittaisiin, että sinusta tulisi kaunis?". Yllättäävn paljon on sellaisia vastauksia kuin "hiustenleikkuu", "5 kg:n painon pudotus" tai jokin muu, yksittäinen asia. En ota tosissani ihmistä, jonka mielestä hän on ruma vain siksi, ettei pidä sillä hetkellä hiuksistaan.
Oikeasti rumaa ihmistä ei kukaan pidä viehättävänä.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Taustalla itsekkäät vanhemmat, anoreksia, kiusaamista, koen kuitenkin olevani onnellinen ja "normaali". Vääristynyt minäkuva se varmaan on, peilistä näkyy kummallisen näköinen tyyppi, jolla on hiukset huonosti, ruma naama ja mitä vielä. Mutta sitten kuvissa on joku tosi kaunis, suurisilmäinen ja hyväkroppainen versio minusta.
Huvittavaa ja surullista kyllä, olen naimisissa samanlaisen miehen kanssa. Kummatkin pitävät toista superviehättävänä ja itseään ihan ällönä :'D
Mulla on just toisinpäin. Peilissä on ihan hyvännäköinen nainen, valokuvissa joku ihan outo rumilus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan itseäni. Olen kuitenkin ollut suhteissa yli puolet elämästäni, sinkkuna saanut kiinnostusta kyllä muualtakin, nuorempana menevämpänä etenkin. Mies sanoo, että tietenkään en ole mikään klassisen missin näköinen, mutta mallejakin on niin erinäköisiä, että menisin vaikka sellaisesta. (Jos kroppa ois sellainen :D ) Ja sen mä tiedänkin. Joskus laittautuessa on nätti olo, mutta väkisin sitä tuolla kulkee niin, että mitä jos mua pidetään vaan hirveänä ja nauretaan, jos näytän itsevarmalta ja luulen olevani nätti.
Lisään: se on ihan hirveetä kattella vanhoja kuvia, kun tietää vihanneensa itseään silloinkin. On ollut ruma ja läski ja vihannut sitä kuvaa. Nyt 10 vuoden päästä näkee, että kaunis kuin mikä, enkä tiennyt, että oon ollut niin laiha. :D
Mun oli vaikea käsitellä tätä terapioissa, koska terapeutit kai sanoivat aika nopeasti jotain "ethän oo" tai muuta eleillään, jolloin mua nolotti. Toisaalta mä en myöskään saanut niille kerrottua ihan täysiä, kuinka paljon haluan kuolla. En vaan kyennyt sanomaan sitä kenellekään muulle kuin puolisolle ja nettitutuille. Enkä vieläkään.
Mulla oli esimerkkeinä "ikuisella laihiksella" oleva äiti ja hänen ulkonäköään sättivä lihava isä. Siihen lisäksi tämä maailma, jossa kauneus on tärkeää, koko ajan pitää väittää ulkonäöstään ja tehdä sitä ja tätä niksiä, jotta näyttäisi hoikemmalta, nuoremmalta, kauniimmalta... Yksi syy, miksen tahdo tehdä lapsia. En halua, että tyttöni joutuisi elämään tässä paskessa.
Minä. Lapsuudesta se ei johdu vaan aikuisuudesta ja parisuhteesta. On kumma, miten kipeästi sitä kaipaa kauniita sanoja, ihailevaa katsetta ja halua. Mutta saa toveruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää, kun en edes tiedä, minkä näköinen olen oikeasti. Toisina päivinä näytän ok:lta ja joskus ihan hirveältä. Kuvatkin onnistuvat joskus hyvin, toisinaan taas näytän ihan p*skalta. Joskus on haukuttu rumaksi ja naurettu päin naamaa, joskus taas olen saanut ihailevia katseita ja on kehuttu nätiksi, söpöksi, sieväksi ja jopa kauniiksi.
Naamani tuntuu muuttuvan päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä. En ole harhainen, vaan kärsin ihottumista ja sensellaisista. Myös piirteeni ovat oudot ja kenties vähän epäsymmetriset. En kuitenkaan taida olla persoonallisen näköinen vaan pikemminkin valju ja outo.
Kunpa osaisin olla ajattelematta koko asiaa.
Meikattuna olen ilmeisesti kaunis. Olen monta kertaa kokenut viikonlopun riennoissa tilanteen, että esim. yökerhossa vastaan kävelee mies, joka huudahtaa vau ja pysähtyy katselemaan. Joskus joku puolituttu (hetero nainen) on sanonut, että ei saa silmiään irti minusta, on pakko yhä uudestaan katsoa. kaikki seurustelukumppanit ovat vakuutelleet kauneuttani pyytämättä. Asiakaspalvelutyössä saan viikottain kehuja "tännehän tulee mielellään useammin kun on noin nättiä henkilökuntaa" jne.
Mutta.
En kestä katsoa kuvia, mitä minusta otetaan. Inhoan löllökroppaani. Usein menen peilin ohi silmät kiinni. Ylipainoa on 4kg, mutta tuntuu kuin 40kg. Pelkään ilmeideni olevan hyökkääviä, epäystävällisiä, halveksivia. Uskon näyttäväni varsinkin ilman meikkiä kuolemalta. Somekanavillani on käytössä vain kaksi selfietä.
Silti minulta on kysytty miltä tuntuu olla noin kaunis. Ristiriitaiselta. Tuntuu kuin "oikean minän" pian paljastuttua petän kaikki.
Ainiin ja yli 30v jo olen.
Vierailija kirjoitti:
Meikattuna olen ilmeisesti kaunis. Olen monta kertaa kokenut viikonlopun riennoissa tilanteen, että esim. yökerhossa vastaan kävelee mies, joka huudahtaa vau ja pysähtyy katselemaan. Joskus joku puolituttu (hetero nainen) on sanonut, että ei saa silmiään irti minusta, on pakko yhä uudestaan katsoa. kaikki seurustelukumppanit ovat vakuutelleet kauneuttani pyytämättä. Asiakaspalvelutyössä saan viikottain kehuja "tännehän tulee mielellään useammin kun on noin nättiä henkilökuntaa" jne.
Mutta.
En kestä katsoa kuvia, mitä minusta otetaan. Inhoan löllökroppaani. Usein menen peilin ohi silmät kiinni. Ylipainoa on 4kg, mutta tuntuu kuin 40kg. Pelkään ilmeideni olevan hyökkääviä, epäystävällisiä, halveksivia. Uskon näyttäväni varsinkin ilman meikkiä kuolemalta. Somekanavillani on käytössä vain kaksi selfietä.Silti minulta on kysytty miltä tuntuu olla noin kaunis. Ristiriitaiselta. Tuntuu kuin "oikean minän" pian paljastuttua petän kaikki.
Ainiin ja yli 30v jo olen.
V*tun läski!
Eli onko täällä skitsofreenikkoja, tai autisteja paikalla ....
Minä masennun aina kun näen jonkun toisen ottaman kuvan tai videon itsestäni! Aivan kamala läski, epämuodostunut pullanaama jolla on aina kuvissa idiootti-ilme! Selfiessä onnistun jostain mystisestä syystä näyttämään ihmiseltä ja vielä ihan nätiltäkin. Aivot varmaan huijaa siinä jotenkin.
Koen siis olevani susiruma, mutta erittäin usein saan silti huomiota miehiltä. Katsovat silmiin, hymyilevät ja tulevat juttelemaan. Töissäkin nuoretkin miehet haluavat työskennellä minun parinani. Ja hyvin nuoresta lähtien ollut parisuhteessa, sinkkuna en ole ollut kuin muutaman viikon parinkymmenen vuoden aikana. Voisikohan se olla niin, että mahdollisesta rumuudesta huolimatta iloinen ja hymyilevä olemukseni vetää miehiä puoleensa?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että niitä on paljonkin. Monelle on vaikea myöntää olevansa ihan nätti/kaunis. On helpompi vain katsoa niitä piirteitä itsessään, joista ei pidä.
Av:lla on joskus ketjuja, joissa kysytään "mitä tarvittaisiin, että sinusta tulisi kaunis?". Yllättäävn paljon on sellaisia vastauksia kuin "hiustenleikkuu", "5 kg:n painon pudotus" tai jokin muu, yksittäinen asia. En ota tosissani ihmistä, jonka mielestä hän on ruma vain siksi, ettei pidä sillä hetkellä hiuksistaan.
Oikeasti rumaa ihmistä ei kukaan pidä viehättävänä.
Kyllä miehiltä tulee säälikehuja rumallekin naiselle, jos he ovat seksiä vailla. Olen ruma, ja tiedostan sen itsekin. Minua on kiusattu koko ikäni ulkonäköni takia enkä ole koskaan onnistunut nappaamaan miestä itselleni vaikka olen herranjumala sentään, jo 24-vuotias.
Ei taida olla mahdollista?