Vertaistukea lapsensa huumeille menettäneelle

Voi tätä tekstinkorjausta.... Siis mistään ei ole ollut pysäyttäjäksi ja nuoreni on 18

Minun veljeni käyttää huumeita ja odotan samaa. Olen joutunut soittamaan kahdesti häkeen, kun on yrittänyt itsemurhaa kamapäissään. Olen todella väsynyt siihen, että aina puhelimen soidessa pelkään, että nytkö tulee se puhelu, jossa saan tietää veljeni kuolleen. 

Meillä huomattiin 20 v huumeongelma hiljattain.Nyt kun miettii vuosia taaksepäin, ongelma on varmasti ollut parisen vuotta, ainakin.Helposti oireet on sekoitettu, nuoruuteen, murrosikään jne.

On ollut viimevuosina varkauksia, pahoinpitelyitä, sekavassa tilassa kotiin tuloa.Riehumista kavereiden luona, ja tavaroiden rikkomista.Mutta on myös käyttäytynyt muuten ihan normaalisti.

Itse selitellyt liialla alkoholilla nuo tapahtumat.Ja suoraan kysymykseen huumeiden käytöstä on kieltäyt voimakkaasti.

Toisaalta, olen halunnut uskoa ettei ongelmaa ole.Mutta olen myös huomannut huolestuttsvia merkkejä, ja hän että keksii ja valehtelee paljon asioista .

Jäi meille huumeiden käytöstä kuitenkin kiinni, kun oli jättänyt papereitaan pöydälle.

Tällä hetkellä ei hänellä mielestään ole mitään ongelmaa,mutta teot ja puheet antavat ymmärtää muuta.Irtihuumeista yhdistykseen olen soittanut, mutta en ole käynyt tapaamisissa.

20 vuotiaamme ei ole menossa hoitoon tai katkaisuun, koska hän ei koe että hänellä olisi mitään ongelmaa.

Itkettää, järkyttää, pelottaa, suututtaa.Mutta aikuisen ihmisen tekemisille ja valinnoille emme mitään valitettavasti mahda .Voidaan vaan toivoa, että tulisi järkiinsä.Hakeituisi katkaisuun ja eroon huumeista, ennenkun on myöhäistä.Harvemmat tietääkseni terveinä eroon huumeista selviävät..

Samaa tuskaa olen elänyt jo noin 14 vuoden ajan. Takana menetettyjä asuntoja, useita vankilareissuja, hampaat pois ja kasvot viillelty yms. Ihme että elää vielä, pelossa olen elänyt nämä vuodet. Mikään ei ole auttanut. Katoaa välillä kuukausiksi, ettei saada mitään yhteyttä. Sitten tulee käymään kuin katuojasta tulleena, joskus ulosteet housuissa. Ja ihan normaali perhe, normaali lapsuus ollut, joskin uskon että on ollut koulukiusaamista, vaikka ei sitäkään ole myöntänyt. Perheen on vaan ollut tähän pakko sopeutua ja oppia elämään tämän asian kanssa, vaikka helppoa ei ole ollut. Tavallaan tämä lapsi on jo tavallaan " kuollut ", vaikka on rakas ja aina mielessä ja sydämessä. Sisarukset normaaleja ja menestyneitä. Tämän sisarukseksensa aiheuttamaa tuskaa ei voi kukaan tietää, se on vaikuttanut varmasti heihin myös todella raskaasti. Jo se kun vieraat kysyvät, mitä sisarukset tekevät työkseen, niin sanotko että on narkkari ja asunnoton ja työhön. Väistämättä se vaikuttaa siihen kuvaan, mitä ihmiset sinusta saavat, vaikka itse olisit kuinka kunnollinen. Näitäkin asioita mietin jatkuvasti. Kai vika on sitten ollut vanhemmissa???

Huh, tämä ketjukin jo pysäyttää. Oma teinini kokee selvää viehtymystä kaikkeen kiellettyyn ja vauhdikkaaseen, aina jotain selvittelyjä meneillään. Rajojen ja rakkauden puutteesta ei ole kyse, kuten ei varmasti teilläkään. Siis mistään huumeista ei olla huolissaan käytännön tasolla, mutta tietenkin omat ajatukseni ovat vieneet sillekin tielle, että loppuuko tuo rajojen kokeilu jotenkin asiallisesti, vai kuinka pitkälle se vielä vie. Jotenkin ajatuskin huumeista tuntuu niin kamalan raskaalta, sen rinnalla kaikki nykyiset nuuskakokeilut, karkausuhkaukset, ovien paiskomiset, lintsaamiset jne. tuntuu ihan lasten leikiltä. Lapsihan hän vielä onkin.

Kovasti voimia, toivottavasti kaikki päättyy hyvin.

Voimia teille kaikille! Huoli ja tuska on varmaan raastava. Minulla oli veli tuuliajolla vielä kymmenen vuotta sitten, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisi vaikeasta elämäntilanteesta. Hänellä ongelmana oli alkoholi ja työttömyys, ei siis huumeita. Selvisi kuitenkin lähes varmasta syöksykierteestä, kaikki näytti jo pahalta. Harvinaisiahan nämä selviytymistarinat ovat, mutta niinkin voi käydä. Tosin meidän läheisten toiminta ei vaikuttanut asiaan: on tehnyt aina asiat oman päänsä mukaan sekä hyvässä että pahassa.

On tietysti mietitty,et ollaanko tehty jotain ihan väärin.Mut huumeet on samallaisella lailla riippuvuutta aiheuttavaa kun tupakka tai alkoholi.Ei siinä aloitusvaiheessakaan syynä ole vanhemmat, vaan että kaveriporukassa on muiden vietävissä.Ja riippuvuus tulee muutamasta kerrasta , niin sille tielle jää.

Meillä lapsi tuo 20v.Ollu ikänsä sellainen et pitää muille näyttää, ettei mitään pelkää, ja kaikkea uskaltaa tehdä.Et varmaan se luonne, ja kaverit, joden mukana mennyt.Kyllä, kotona on huumeista puhuttu ja varoteltu.Aina on ollut ymmärtävinään, siksi kai ei haluttu edes uskoa että niihin sekaantunut.Vaikka merkkejä nähtiinkin.Jatkuva kylillä liikkeellä olo, varsinkin yöllä.Yöt valvoo, päiviä valvoo putkeen.Rahat aina loppu, laskut kasaantuu ja perintäkirjeitä tulee, vaikka muka makseleekin.Poliisien kanssa on ollut tietääkseni tekemisissä useamman kerran viimeisen vuoden sisällä.Ja varmasti kaikkea ei edes tiedetä.

On kovin levottoman oloinen usein kotona, eikä kauaa viihdy.Puhelimeen tulee viestejä jatkuvalla syötöllä, ja jonnekkin päin on aina menossa.Ei halua jutella huumeista tai käytöstä, hermostuu heti aiheeseen.Ei kai tässä voi kun yrittää neuvoja antaa.Ja toivoa, et se itekkin oivaltais, ettei ole oikealla polulla.Ja ettei ihan pohjankautta tarvis huumeiden kanssa mennä, tai menettää henkeään.