Elämä epävakaan persoonallisuuden kanssa helvettiä, puolisona ?

Miten häiriö ilmeni miehelläsi?

No et helvetissä palaa. Toista voi tukea muutenkin kuin uhraamalla oman elämänsä.

Persoonallisuushäiriöille ei voi kukaan muu tehdä tai auttaa mitenkään kuin häiriöinen itse. Tiedän tämän, koska oma lapseni on epävakaa, ja vaativa persoonallisuus. Ei ole auttanut normaali lapsuus, ei rakastava äiti, ei mikään. Vain hän itse voi huomata oman tilanteensa ja ottaa vastuun siitä, plus hakea terapiaa, jossa pitää ihan ITSE tehdä se työ oman persoonallisuushäiriön kanssa. Lapseni ei tähän pysty nyt, toivottavasti myöhemmin pystyy, sillä hänellä menee työt, kaverisuhteet, opiskelut, poikakaverit ja kaikki muu pilalle häiriöisyytensä takia. Kaikki on aina toisen syy, ei mikään koskaan oma. Onneksi, (siis pahaltahan se tuntuu sanoa, mutta silti) hän ei enää asu kotona, eikä myrkytä minun elämääni, ja pystyn nyt vetämään rajat omalle jaksamiselleni. Jos olisin sinä ap, en todellakaan lähtisi tueksi enää. Sinulla on oma kallisarvoinen elämäsi, jota saat elää niin että sinulla on hyvä olla. Minulla tämän asian huomaaminen terapioineen päivineen vei 10 vuotta. Älä sinä yritä niin kauaa, et nimittäin tule muuta tekemään kuin rikkomaan itsesi, ja syyttämään itseäsi sellaisesta mikä ei sinun syysi ole.

No et todellakaan palaa. Epävakaan persoonan omaavat ovat yksiä per keleitä, jotka pilaavat toisten elämän. Pelasta itsesi ja pysy kaukana.

Epävakaus ilmenee todella monilla eri tavoilla. Mielialat vaihtelevat hetkessä. Mieheni loukkaa minua todella paljon ja hetken päästä hän jo hyvittelee ja vaatii seksiä. Hän ei myöskään kestä mitään vastoinkäymisiä ja kuvittelee ihan normaalit kommentit/reaktiot ihmisiltä olevan häntä vastaan josta alkaa taas uusi helvetillinen kohtaus. Mutta parhaimmillaan hän on todella upea mies. On intohimoa ja kaikenlaista yllättävää ja mielenkiinoista. Lapsia meillä ei onneksi ole ja tätä olen miettinyt etten varmaa uskaltaisi hänen kanssaan koskaan niitä hankkiakkaan =(

tuksisinko kirjoitti:

Epävakaus ilmenee todella monilla eri tavoilla. Mielialat vaihtelevat hetkessä. Mieheni loukkaa minua todella paljon ja hetken päästä hän jo hyvittelee ja vaatii seksiä. Hän ei myöskään kestä mitään vastoinkäymisiä ja kuvittelee ihan normaalit kommentit/reaktiot ihmisiltä olevan häntä vastaan josta alkaa taas uusi helvetillinen kohtaus. Mutta parhaimmillaan hän on todella upea mies. On intohimoa ja kaikenlaista yllättävää ja mielenkiinoista. Lapsia meillä ei onneksi ole ja tätä olen miettinyt etten varmaa uskaltaisi hänen kanssaan koskaan niitä hankkiakkaan =(

Ei kannata lapsia tehdäkkään. Tuo taitaa olla aika pahasti perinnöllistä, sillä oma lapseni ei ole asunut eikä oleskellut isänsä vaikutuspiirissä kuin lyhyitä hetkiä silloin tällöin, ja silti meno on samanlaista kuin isällään. Eli vaikka lapseni koti ja lapsuus on ollut kaikkea muuta kuin epävakaata aiheuttavaa, niin siltipä tämä häiriö lapselta löytyy. Kuten myös isältään.

Vierailija kirjoitti:

tuksisinko kirjoitti:

Epävakaus ilmenee todella monilla eri tavoilla. Mielialat vaihtelevat hetkessä. Mieheni loukkaa minua todella paljon ja hetken päästä hän jo hyvittelee ja vaatii seksiä. Hän ei myöskään kestä mitään vastoinkäymisiä ja kuvittelee ihan normaalit kommentit/reaktiot ihmisiltä olevan häntä vastaan josta alkaa taas uusi helvetillinen kohtaus. Mutta parhaimmillaan hän on todella upea mies. On intohimoa ja kaikenlaista yllättävää ja mielenkiinoista. Lapsia meillä ei onneksi ole ja tätä olen miettinyt etten varmaa uskaltaisi hänen kanssaan koskaan niitä hankkiakkaan =(

Ei kannata lapsia tehdäkkään. Tuo taitaa olla aika pahasti perinnöllistä, sillä oma lapseni ei ole asunut eikä oleskellut isänsä vaikutuspiirissä kuin lyhyitä hetkiä silloin tällöin, ja silti meno on samanlaista kuin isällään. Eli vaikka lapseni koti ja lapsuus on ollut kaikkea muuta kuin epävakaata aiheuttavaa, niin siltipä tämä häiriö lapselta löytyy. Kuten myös isältään.

Jaa-a. Kannattaa kyllä tsekata myös ADHD. Se _on_ perinnöllistä, ja hoitamattomana meno on enemmän kuin päätöntä...

Älä palaa. Vaikka häiriölle on syy, hän ei silti muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuksisinko kirjoitti:

Epävakaus ilmenee todella monilla eri tavoilla. Mielialat vaihtelevat hetkessä. Mieheni loukkaa minua todella paljon ja hetken päästä hän jo hyvittelee ja vaatii seksiä. Hän ei myöskään kestä mitään vastoinkäymisiä ja kuvittelee ihan normaalit kommentit/reaktiot ihmisiltä olevan häntä vastaan josta alkaa taas uusi helvetillinen kohtaus. Mutta parhaimmillaan hän on todella upea mies. On intohimoa ja kaikenlaista yllättävää ja mielenkiinoista. Lapsia meillä ei onneksi ole ja tätä olen miettinyt etten varmaa uskaltaisi hänen kanssaan koskaan niitä hankkiakkaan =(

Ei kannata lapsia tehdäkkään. Tuo taitaa olla aika pahasti perinnöllistä, sillä oma lapseni ei ole asunut eikä oleskellut isänsä vaikutuspiirissä kuin lyhyitä hetkiä silloin tällöin, ja silti meno on samanlaista kuin isällään. Eli vaikka lapseni koti ja lapsuus on ollut kaikkea muuta kuin epävakaata aiheuttavaa, niin siltipä tämä häiriö lapselta löytyy. Kuten myös isältään.

Jaa-a. Kannattaa kyllä tsekata myös ADHD. Se _on_ perinnöllistä, ja hoitamattomana meno on enemmän kuin päätöntä...

Eiköhän tämä lapsi ole tutkittu, kun kerran diagnoositkin on. Adhd löytyy myös. Kuten isältäänkin. Se että molemmat kehittävät persoonallisuushäiriön siihen päälle johtuu mitä luultavimmin geeneistä myös. Ainakaan lapsuuden ja nuoruuden ympäristö ei ole tätä tehnyt, koska heillä on ollut aivan erilaiset kasvatusolosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuksisinko kirjoitti:

Epävakaus ilmenee todella monilla eri tavoilla. Mielialat vaihtelevat hetkessä. Mieheni loukkaa minua todella paljon ja hetken päästä hän jo hyvittelee ja vaatii seksiä. Hän ei myöskään kestä mitään vastoinkäymisiä ja kuvittelee ihan normaalit kommentit/reaktiot ihmisiltä olevan häntä vastaan josta alkaa taas uusi helvetillinen kohtaus. Mutta parhaimmillaan hän on todella upea mies. On intohimoa ja kaikenlaista yllättävää ja mielenkiinoista. Lapsia meillä ei onneksi ole ja tätä olen miettinyt etten varmaa uskaltaisi hänen kanssaan koskaan niitä hankkiakkaan =(

Ei kannata lapsia tehdäkkään. Tuo taitaa olla aika pahasti perinnöllistä, sillä oma lapseni ei ole asunut eikä oleskellut isänsä vaikutuspiirissä kuin lyhyitä hetkiä silloin tällöin, ja silti meno on samanlaista kuin isällään. Eli vaikka lapseni koti ja lapsuus on ollut kaikkea muuta kuin epävakaata aiheuttavaa, niin siltipä tämä häiriö lapselta löytyy. Kuten myös isältään.

Jaa-a. Kannattaa kyllä tsekata myös ADHD. Se _on_ perinnöllistä, ja hoitamattomana meno on enemmän kuin päätöntä...

Eiköhän tämä lapsi ole tutkittu, kun kerran diagnoositkin on. Adhd löytyy myös. Kuten isältäänkin. Se että molemmat kehittävät persoonallisuushäiriön siihen päälle johtuu mitä luultavimmin geeneistä myös. Ainakaan lapsuuden ja nuoruuden ympäristö ei ole tätä tehnyt, koska heillä on ollut aivan erilaiset kasvatusolosuhteet.

Erikoista. Olen aina ajatellut, että persoonallisuushäiriölle voi olla herkkyyttä, mutta että se tarvitsee puhjetakseen ja etenkin kehittyäkseen tietynlaiset ympäristötekijät. Sen sijaan neurologisissa poikkeavuuksissa on vahva perinnöllisyys.

Epävakaita on tosi erilaisia. Itse tuen muita, koska ymmärrän ongelmia ja negatiivisia tunteita sekä olen oppinut niistä selviämään. Omat ongelmani eli surut ja traumat käsittelen terapiassa. Olen melko introvertti enkä näe ihmisiä kuin hyvinä päivinä, joita toki on siis melko paljon kuitenkin. Huonoina päivinä vetäydyn yksinäisyyteen ja pohdiskelen itse asiani läpi etten pura muihin.

Diagnoosini sain kyllä melko nuorena ja siitä on jo jonkin verran aikaa, ei välttämättä kyllä enää kriteerit ehkä täyttyisi, nuorempana vielä päihteet ja teini-ikä pahensivat asioita.