Lue keskustelun säännöt.
Inhoan miestäni
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaanhan ei pakota olemaan hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Kukaanhan ei pakota olemaan hänen kanssaan.
pakkohan se on lompakolla loisia.
Kuka sen miehen valitsi ja millä kriteereillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen miehen valitsi ja millä kriteereillä?
Se on vuosien saatossa muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen miehen valitsi ja millä kriteereillä?
Se on vuosien saatossa muuttunut.
Onneksi naiset eivät vuosien saatossa muutu miksikään. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi juuri noin. Vuosien saatossa monet pienet loukkaukset, välinpitämättömyys ja kylmyys kasvoivat isoiksi. Miehestä tuli todella kylmä, myös lasta kohtaan.
Lopulta työstä kotiin tulo oli tuskaa. Oli kauhean ahdistavaa jo nähdä kotitalo ja ajatella että "se" on siellä taas. Elämästä tuli ylitsepääsemätöntä, ja ero oli lopulta ainoa vaihtoehto.
Kun se otin esiin, mies oli aivan puulla pähän lyöty, eihän tässä mitään! Kuukausiin ei ollut antanut koskea itseensä, vetäytynyt pois ja vältellyt läheisyyttäni. Tahallisia pieniä mutta kipeitä loukkauksia. Jne.
Eron sitten hain yksin. Mies muutti lähes heti pois ja hankki oman asunnon. Siitä alkoi kauhea paskarumba selkäni takana. Sisareni luona kävi mm. haukkumassa ja ivaamassa minua.
Sanottakoon, että tavatessamme mies oli kyllä ujon tuntuinen, mutta hyvin kiltti ja mukava. Muutos tapahtui vuosien varrella. En myönnä olevani nalkuttava ja räksyttävä akka. En ole kihava enkä hoitamaton. En ole edes mustasukkainen luonteeltani. Tiedä sitten mikä meni vinoon enkä enää sitä jaksa miettiä. Pääasia että pääsin eroon. Ikävä puoli se, että oma lapsikaan ei häntä kiinnostanut tippaakaan, joten hän siitä on kärsinyt todella. Nyt jo iso, mutta anteeksi ei anna ns. isälleen.
Siistii!