Jos saisit kutsun kesällä tapahtuvaan yläasteen luokkakokoukseen niin lähtisitkö?
Kommentit (39)
En ole aivan varma, tavallaan kiinnostaisi, mutta saattaisi olla etten kehtaisi mennä, en hirveästi haluaisi kertoa millainen luuseri olen.
Vierailija kirjoitti:
En ole aivan varma, tavallaan kiinnostaisi, mutta saattaisi olla etten kehtaisi mennä, en hirveästi haluaisi kertoa millainen luuseri olen.
Sama. Tämän takia en viime vuonna mennyt.
En lähtisi edes talvella. Minun yläasteeni on nykyisestä asuinpaikastani kaukana, eikä minulla ole enää oikein mitään yhteistä heidän kanssaan - vain pari hyvää ystävää on jäänyt niiltä ajoilta. Itse asiassa viime kesänä tuli "ikäluokkakutsu" bilettämään kotikylääni ja sinne vähän painostettiinkin tulemaan. Se varsinkin riitti minulle - minä en todellakaan osallistu mihinkään, mihin minut yritetään syyllistää osallistumaan.
En missään nimessä. Ei ole mitään mielenkiintoa sen aikaisiin tuttaviin, en edes tuntisi niitä, eikä kiinnostakaan.
En lähtisi, en pitänyt niistä ihmisistä, enkä edes muista kuin muutaman. Pääsin peruskoulusta keväällä 1981, siitä on niin kauan että luokkakokous olisi vain kiusallinen.
En lähtisi. Miksi helvetissä pitää järjestää yläasteen luokkakokous? Ammattikoulun, lukion, yliopiston tms. ymmärrän, mutta peruskoulun luokkakokouksen pointti on jäänyt mysteeriksi. Näitä on kuulemma minunkin entiset luokkakaverit järjestäneet. En ole mennyt, koska ei kiinnosta, mitä niille ihmisille kuuluu, eikä heitä kiinnosta mitä minulle kuuluu. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin ikä.
Oli melkolailla yksi elämäni onnellisimmista päivistä kun siitä porukasta pääsin eroon, eli en tosiaankaan menisi.
En lähtisi, en ole muutamaa lukuunottamatta heitä edes nähnyt 9. luokan jälkeen.
Olisi siellä muutama, joiden kuulumisia olisi mukavaa kuulla. Mutta en tiedä, epäilen, että useankaan kanssa ei olisi paljoakaan yhteistä. Lukion ikäluokan kanssa tavattiin, kun kirjoituksista oli kulunut 20 vuotta ja se oli kyllä todella lämminhenkinen ilta. Epäilen, että yläasteen porukan kanssa ei sellaista saataisi aikaiseksi.
En lähtisi, joukossa olisi ehkä pari jolle olisi mitään mielenkiintoa jutella.
Onneksi vanhempana on voi jo olla niin armollinen itselleen että jää pois.
Varmasti lähtisin, jos ei olisi esimerkiksi jotain ulkomaanmatkaa varattuna samaan aikaan.
en menisi. en ottanut aikanaan edes luokkasormusta, koska olin ulkopuolinen. minut savustettiin ulos ryhmästä, enkä edes yrittänyt siihen takaisin. kaverini olivat muualla. en ole katkera tai mitään, toisaalta olis ihan hauska nähdä miten ne tyypit ovat muuttuneet. ei mulla kuitenkaan olisi niille ihmisille yhtään mitään sanottavaa sellaisessa tilaisuudessa, ja tuskin olisi heilläkään minulle.
En. Olimme joukko nuoria joita ei yhdistänyt mikään muu, kuin se että olimme sattumalta samalla luokalla kolme vuotta. Sitä luokkaa ei ole ollut olemassa kuin muistoissamme enää yli 20 vuoteen. Nuo kolme vuotta eivät edes olleet kovin tärkeitä loppujen lopuksi. Paljon tärkeämpiä olivat vuodet parikymppisenä kun pääsi aloittamaan todella oman elämänsä ja viettämään aikaa itse valitsemiensa ihmisten seurassa.
Olen saanut, kaksikin.
Koulussa olin kiusattu nörtti. Nyt alkoholisoitunut, työtön, pitkäaikaisyksinäinen. Miksi ihmeessä haluaisin mennä ihmisten tuomittavaksi?
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi, en pitänyt niistä ihmisistä, enkä edes muista kuin muutaman. Pääsin peruskoulusta keväällä 1981, siitä on niin kauan että luokkakokous olisi vain kiusallinen.
Lähes samaa ikäluokkaa. Minun yläasteporukoillani oli kokous muutama vuosi sitten. En mennyt, vaikka en sinä lauantaina kovin kaukana ollutkaan. Serkkuni mies, joka sentään asuu samalla paikkakunnalla, ei myöskään mennyt. Pikkuserkulta kyselin jälkikäteen, millaista oli ollut = kaikki likaiset juorut ja omahyväiset ja ylimieliset asenteet.
Jätin välistä myös opiskeluajan kurssikokouksen viime syksynä, ne joita ylipäätään halusin nähdä, olin tavannut muissa merkeissä ihan lähiaikoina, eikä muu porukka paljoa kiinnostanut. Oli näet järjestelyissä vanhat kuviot, joissa tietyt mielipitet olivat arvokkaampia kuin toiset.
Tottakai menisin! Ilta olisi varmasti todella mieleenpainuva ja nauruntäyteinen. Olemme nyt 43-44 vuotiaita ja paljon on mahtunut näihin vuosiin.