Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos saisit kutsun kesällä tapahtuvaan yläasteen luokkakokoukseen niin lähtisitkö?
Kommentit (39)
Mikäli ei olisi mitään muuta tekemistä saattaisin mennä. Mutta ei sellaista päivää tule ettei parempaa tekemistä olisi etenkään näin kesällä kun voi vaikka paremman puutteessa lähteä lasten kanssa rannalle tai puistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia, mikä voisi teoriassa vähän kiinnostaa siinä porukassa, on senaikaisten ihastusten näkeminen pitkän ajan jälkeen. Mutta Facebookin ansiosta sekin onnistuu nykyään ihan kotikoneelta. Ja kyllä, rupsahtaneet ovat kaikki, ja pahasti. :)
En menisi.Onneksi osoitetiedot on salattu niin kutsua ei voi edes tulla.
No onpas suurin osa niin omituista porukkaa, että ihan naurattaa! Täällä av:lla te sitten riehutte tai itkette kurjaa nuoruutta ne, mutta mitään ette saa muuttumaan. Hohhoijaa...
Olen ollut luokkakokouksessa ja vaikka varsinkin pojat olivat muuttuneet ulkonäöllisesti, niin äkkiä me taas tutustuimme ja juttua riitti yöhön saakka.
En menisi.
Muutama tyttö ja muutama poika kiusasivat ja tekivät siitä kolmevuotisesta helvetin, jota en kahteenkymmeneen vuoteen ole voinut unohtaa. Yhden luokkakaverin kanssa olen yhteyksissä. Loput luokkalaiset katsoivat sivusta eivätkä tehneet mitään auttaakseen.
Pahin kiusaaja oli ”hyvä oppilas” ja hänen äitinsä oli kaupunginvaltuutettu ja koulun työntekijä, niin sen arvaa ettei kai nyt moinen kultamussukka tekisi kenellekään pahaa, eihän?
Minulla menee nykyään ihan hemmetin hyvin, itseasiassa en olisi itsekään uskonut silloin nuorena että näin menestynyt voisin olla aikuisena.
En halua pilata nykyistä hyvää flow tilaani palaamalla menneeseen aikaan. Aikaan joka ei tuonut mukanaan kuin kipeitä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia, mikä voisi teoriassa vähän kiinnostaa siinä porukassa, on senaikaisten ihastusten näkeminen pitkän ajan jälkeen. Mutta Facebookin ansiosta sekin onnistuu nykyään ihan kotikoneelta. Ja kyllä, rupsahtaneet ovat kaikki, ja pahasti. :)
Oletteko jotakin 70 vuotiaita vai mikä teidät on rupsauttanut?
Jos sattuisin olemaan kotiseudulla, voisin mennä mutta varta vasten en lähtisi. Veli asuu vielä paikkakunnalla, itse asun 300 km päässä. Ei meidän kouluakaan ole enää olemassa eikä siellä ole mitään kokoontumispaikkaa. ABC:n baari taitaa olla ja pizzeria, siinäpä ne. Kirkonkylän ulkopuolella on kyllä jotain, mutta ei oiken nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpas suurin osa niin omituista porukkaa, että ihan naurattaa! Täällä av:lla te sitten riehutte tai itkette kurjaa nuoruutta ne, mutta mitään ette saa muuttumaan. Hohhoijaa...
Olen ollut luokkakokouksessa ja vaikka varsinkin pojat olivat muuttuneet ulkonäöllisesti, niin äkkiä me taas tutustuimme ja juttua riitti yöhön saakka.
wtf? miksi sinne pitäisi mennä kun "mitään ette saa muuttumaan"? minä ainakin teen hartiavoimin töitä koko ajan sen eteen että saan elämäni muuttumaan, parempaan.
ps. olen minäkin ollut luokkakokouksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaikka maksettaisi, oli sellainen meininki.
En vitus, masentavia mt-potilaita koko porukka, opee voisin ehkä käydä lyömässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne joiden kuulumiset minua kiinnostavat ovat mukana elämässäni, ne joiden ei no ei kiinnosta. Turha tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia, mikä voisi teoriassa vähän kiinnostaa siinä porukassa, on senaikaisten ihastusten näkeminen pitkän ajan jälkeen. Mutta Facebookin ansiosta sekin onnistuu nykyään ihan kotikoneelta. Ja kyllä, rupsahtaneet ovat kaikki, ja pahasti. :)
Oletteko jotakin 70 vuotiaita vai mikä teidät on rupsauttanut?
45-vuotias suomalainen nainen ei keskimäärin ole mitään kaunista katseltavaa. Poikkeuksiakin toki on, mutta tähän porukkaan niitä ei osunut. Melkoisia "emäntiä" nykyään. Aika hämmentävää, koska nämä tytöt olivat luokan kaunottaria, joihin joka jannu oli ihastunut. Ehkä kontrasti entiseen on vain niin kova, että se tekee rupsahduksesta pahemman tuntuisen kuin se onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin itse yläasteella koulukiusatuksi (enimmäkseen henkistä väkivaltaa ja ulkopuolelle jättämistä). Oma peruskoulu päättyi vuonna 2005, enkä ole nähnyt ketään samalla luokalla ollutta sen jälkeen.
Sanoisin, että ehkä menisin paikanpäälle katsomaan, onko nämä tyypit jollain lailla muuttuneet vuosien saatosssa. Itse olen kiusaamisesta aiheutuneiden traumojen vuoksi joutunut käymään aikuisena pitkän psykoterapian (joka on itseasiassa vielä kesken), ja tietyllä tavalla tekisi kyllä mieli sanoa tämä näille tyypeille, koska olisi kiinnostavaa nähdä, miten he tähän reagoivat. Tunnustavatko tekonsa, pyytävätkö mahdollisesti anteeksi ym.
On siellä kyllä ehkä pari kolme tyyppiä, joiden kuulumiset ehkä voisivat tosissaan kiinnostaa. Yhdestä näistä tiedän sen verran, että hän on vuosien saatossa valmistunut lääkärin ammattiin, ja on ehkä yksi niistä harvoista tyypeistä, joiden uskon muuttuneen ihan ok-ihmiseksi iän myötä, ja jonka kanssa mahdollisesti olisi jotain yhteisiä keskusteluaiheita.
Menisin. Olin luokkani alinta kastia, ja koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Olen täysin eri ihminen (vaikka haavat on aina). Olen kehittänyt itseäni käymällä terapiassa, matkustelemalla, asumalla ulkomailla, harrastamalla liikuntaa, ym ym. Pidän itseäni menestyneenä, vaikka rikas en olekaan. Näytän myös ikäistäni nuoremmalta, kiitos terveellisten elämäntapojen. Olisi todella mielenkiintoista jutella kiusaajieni kanssa, luulen että tapaaminen olisi minulle eheyttävä, riippumatta siitä miten he minua kohtaan käyttäytyisivät.
N34
En menisi. En muistele lämmöllä niitä vuosia eikä luokallamme ollut minkäänlaista yhteishenkeä, päinvastoin.
Kuolisin mieluummin kuin menisin.
Alue: Aihe vapaa
Lähtisin toki jos sattuisin olemaan Suomessa juuri silloin, mutta en kyllä sitä varten erikseen viitsisi matkustaa.