Onko miehelläsi tulevaisuuden haaveita?

Olen monta kertaa ajautunut mieheni kanssa törmäyskurssille sen suhteen, että hän ei halua puhua mistään haaveista tai toiveista esim tulevaisuuden suhteen. Ei jaksa myöskään kuunnella minun haaveiluitani. Mies itse on hyvin järkiperäinen asiaihminen, jonka ajatukset ovat vahvasti nykyhetkessä. Hänellä ei tunnu itsellään olevan mitään muita kuin ehkä työhönsä liittyviä toiveita tulevaisuutensa suhteen eikä siten myöskään yhtään ymmärrä sitä, miksi minä haaveilen erilaisista asioista. Hän kokee, että minä en ole tyytyväinen tähän hetkeen, kun aina pitää olla miettimässä miten asioiden haluaisi olevan joskus tulevaisuudessa. Minusta taas kyse ei ole yhtään sellaisesta! Minusta haaveily on ihanaa, vaikka kaikki ei aina täysin toteutuisikaan. Toisaalta jos minä en tekisi ehdotuksia ja toiveita, ei elämässämme tapahtuisi varmaan koskaan yhtään mitään. Huoh. Onko tänä joku miehinen juttu vai minä turhia haihatteleva hattarapää?