Mieheni hylkää läheisensä kun sairastuvat

Joillekkin ihmisille toisen heikkous ja sairaus on niin rankkaa seurattavaa että käyttäytyvät noin. Kun tuntee, ettei osaa kuitenkaan olla mitenkään avuksi niin ottaa etäisyyttä ja jättää (ja pelkää että itse joutuu samaan). Tuo suuttuminen kertoo siitä, että tietää itsekin tehneensä väärin ja tuntee huonoa omatuntoa, mutta suuttuu että saa syyn muitten niskaan.

Varmaan jossain vaiheessa elämäänsä alkaa tajuamaan, että olisi kannattanut uskaltaa ottaa vastuuta, eikä paeta vaikeita tilanteita ja tehdä jotain sillonkun oli vielä tehtävissä. Nuo muut luonteenpiirteet kuulostaa siltä, että koettaa hallita kaikkea mahdollista ja pitää langat käsissään. Ja että loppujen lopuksi pelkää sitä että itse sairastuu tai muuten menettää otteen, ja hänet hylätään. Jotain lukkoja hänellä on, miksiköhän?

Tai sitten mies on oikeasti vaan narsistinen natsi. Pahalta kuulostaa joka tapauksessa.

Ja monen vuoden (ja lapsien) jälkeen heräät tuohon käytökseen?

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Sun mies on heikko. Sinä olet heikon miehen itsellesi ottanut. Hän pelkää. Mä olin mun äitin vierellä kun hän kuoli syöpään nuorena ja veti viimeisen kerran happea. Minäkin pelkäsin, mutta en antanut pelolle valtaa.

Ei kaikki miehet. Isoisäni hoiti isoäitini hautaan, samoin isäni äitini. Näitä miehiä kunnioitan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on itselleni todella iso asia. Kun läheiseni sairastuu tai vanhenee haluan olla avuksi tai edes lähellä. Mieheni hylkää aivan täysin. Kun minulta sairastui oma läheinen mieheni ei mennyt edes sairaalaan katsomaan kun hän oli saattohoidossa. Kun läheiseni kuoli ja kuulin siitä yleisellä paikalla aloin luonnollisesti itkeä. Miehelleni suurin asia tässä oli kun nolasin hänet itkemällä. Nyt hänen isovanhempansa ovat todella huonossa kunnossa eivätkä elä enää kauan. Hänelle rakkaat isovanhemmat jossa aiemmin kävimme viikottain hän on hylännyt täysin. Ei käy lainkaan katsomassa ja kun otan puheeksi suuttuu. Tämä on todella itsekästä ja lapsellista käytöstä. Tulee mieleen että mitä jos minä tai lapset sairastutaan? Itse asiassa tyttärellemme tehtiin pienenä iso leikkaus eikä mieheni suostunut silloinkaan tulemaan tueksi. Mukaani lähti anoppi. Mieheni on muutenkin luonteeltaan todella itsekäs, omistushaluinen, läheisriippuvainen, kosketusriippuvaine, uppiniskainen ja mustasukkainen. Onkohan jotain mielenterveysongelmaa? Olen muutaman kerran pyytänyt puhumaan tästä mutta tietenkään hänessä ei ole mitään vikaa! Tämä sairaan ihmisen hylkääminen on kyllä itselle niin iso asia että kaiken tämän muun mustasukkaisuuden yms. päälle tämä alkaa olla liikaa. Harkitsen jo eroa koska tällaiset piirteet on ihmisessä aika pelottavia...

Kannattaa oppia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on erilaisia tapoja toimia vaikeissa paikoissa. Joku saattaa haluta olla lähellä, toiselle sama tilanne voi olla aivan liikaa kestää ja hän voi esim. haluta torjua koko asian mielestään että ei romahtaisi. Vaikka miehesi ei ehkä ole empaattisin ihminen maan päällä, voidaan todeta että et sinäkään ole. Myöskään epäaktiivisuus omalta puolelta ei ole täysin sama asia kuin hylkääminen. 

Ihmisen sairastuminen ei tee tästä ihmisestä pyhää. Ehkä miehellä on hyviä syitä asialle.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Nyt on kyllä pakko kommentoida, että omat lapset ja oma puoliso on hieman eri asia kuin esim. anoppi tai isovanhemmat. Ehkä mies on joutunut maksumieheksi aiemmin ja haluaa siksi pitää etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen sairastuminen ei tee tästä ihmisestä pyhää. Ehkä miehellä on hyviä syitä asialle.

Jos on syitä, niin kai niistä puolison kanssa voisi keskustella, eikä käyttäytyä moukkamaisesti vain omaa napaa tuijottaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Nyt on kyllä pakko kommentoida, että omat lapset ja oma puoliso on hieman eri asia kuin esim. anoppi tai isovanhemmat. Ehkä mies on joutunut maksumieheksi aiemmin ja haluaa siksi pitää etäisyyttä.

Ja tästä ei voi puolison kanssa keskustella koska...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Nyt on kyllä pakko kommentoida, että omat lapset ja oma puoliso on hieman eri asia kuin esim. anoppi tai isovanhemmat. Ehkä mies on joutunut maksumieheksi aiemmin ja haluaa siksi pitää etäisyyttä.

Ja tästä ei voi puolison kanssa keskustella koska...?

Voi esim. pelätä sinun reaktiotasi. Vai miten reagoisit, jos mies toteaisi sinulle esim. että ei halua mennä katsomaan isovanhempiaan raha-asioiden vuoksi?

Mä näen tuon menettämisen pelkona. Hän ei kestä ajatusta, että joku läheinen on sairas. Tuntee olonsa avuttomaksi, kun ei pysty auttamaan.

Silleen outoa, että se näyttäytyy noin hylkäämisenä. Ehkä se on ominaista, että on helpompi leikata heikkous pois, kun näyttää itsestään se välittäminen ja huoli.

Tätini sairastui melanoomaan ja miehensä muuttui raivostuttavaksi ilkiöksi. Erohan heille tuli.

Vuosia myöhemmin tapasin tämän miehen ja istuttiin pitkään kuulumisia vaihdellen. Silloin hän sanoi, että olisi voinut paremminkin parisuhteensa hoitaa. Hän katuu aivan älyttömästi, ettei osannut suhtautua vaimonsa sairauteen. Miten hän muuttuikin niin paskaksi aviomieheksi? Miksei hän osannut olla vaimonsa tukena? jne. jumalatonta itsesyytöstä ja kyllä en säälinyt yhtään. Sanoin kyllä lopuksi, että olisko sunkin aika elää elämääsi ja jatkaa eteenpäin. Niin on tätikin tehnyt. Parani syövästä ja meni uusiin naimisiin.

Mä olen kohdannut useita näitä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Nyt on kyllä pakko kommentoida, että omat lapset ja oma puoliso on hieman eri asia kuin esim. anoppi tai isovanhemmat. Ehkä mies on joutunut maksumieheksi aiemmin ja haluaa siksi pitää etäisyyttä.

Ja tästä ei voi puolison kanssa keskustella koska...?

Voi esim. pelätä sinun reaktiotasi. Vai miten reagoisit, jos mies toteaisi sinulle esim. että ei halua mennä katsomaan isovanhempiaan raha-asioiden vuoksi?

Miksi nämä raha-asiat tms. eivät ole olleet ongelma ennen isovanhempien sairastumista? AP:han sanoi, että ennen sairastumista käytiin katsomassa heitä viikottain. Tuntuu hieman oudolta hetkeltä todeta, että haluaakin isovanhempiin etäisyyttä.

Ja AP, tiedät kyllä tällä kokemuksella aivan hyvin miten miehesi tulee reagoimaan jos sinä tai lapset joskus sairastutte. Toimi sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Nyt on kyllä pakko kommentoida, että omat lapset ja oma puoliso on hieman eri asia kuin esim. anoppi tai isovanhemmat. Ehkä mies on joutunut maksumieheksi aiemmin ja haluaa siksi pitää etäisyyttä.

Ja tästä ei voi puolison kanssa keskustella koska...?

Voi esim. pelätä sinun reaktiotasi. Vai miten reagoisit, jos mies toteaisi sinulle esim. että ei halua mennä katsomaan isovanhempiaan raha-asioiden vuoksi?

Miksi nämä raha-asiat tms. eivät ole olleet ongelma ennen isovanhempien sairastumista? AP:han sanoi, että ennen sairastumista käytiin katsomassa heitä viikottain. Tuntuu hieman oudolta hetkeltä todeta, että haluaakin isovanhempiin etäisyyttä.

Ja AP, tiedät kyllä tällä kokemuksella aivan hyvin miten miehesi tulee reagoimaan jos sinä tai lapset joskus sairastutte. Toimi sen mukaan.

No mistä minä tiedän, kunhan heitin tuon siltä pohjalta mistä itsellä on lähipiirissä tietokokemusta. Joskus käy niin, että nämä lähimmäiset ovat tuhlanneet holtittomasti kaiken omaisuutensa ja sitten sysäävät omia maksujaan läheisilleen. Tottahan se vaikuttaa, jos oma taloustilanne on entuudestaan tiukka.

Exäni, joka on narsisti käyttäytyi juuri noin. Isäni sairastuessa syöpään, tokaisi vain: "Ihmisiä nyt kuolee syöpään." Saatuani keskenmenon, ei lohduttanut mitenkään. Yms., yms. Erosin hänestä turvakodin kautta jo vuosia sitten ja mies kostaa yhä, ja kostaa myös lapselle, jos ei minulle voi. Tämä ihmistyyppi on oikeasti pelottava ja tunteeton. Äärimuoto on psykopaatti.

Miehesi on luultavasti narsisti. Voimia eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tuo minullekin iso asia ja olisi ollut deal breaker jo aikaa sitten. Koska ei tuossa tarvi enää miettiä, mitä sitten kun sinä ja lapset sairastutte. Ja voin kertoa, että kyllä te jossain vaiheessa sairastutte, kuten kaikki muutkin ihmiset.

Nyt on kyllä pakko kommentoida, että omat lapset ja oma puoliso on hieman eri asia kuin esim. anoppi tai isovanhemmat. Ehkä mies on joutunut maksumieheksi aiemmin ja haluaa siksi pitää etäisyyttä.

Ja tästä ei voi puolison kanssa keskustella koska...?

Voi esim. pelätä sinun reaktiotasi. Vai miten reagoisit, jos mies toteaisi sinulle esim. että ei halua mennä katsomaan isovanhempiaan raha-asioiden vuoksi?

Miksi nämä raha-asiat tms. eivät ole olleet ongelma ennen isovanhempien sairastumista? AP:han sanoi, että ennen sairastumista käytiin katsomassa heitä viikottain. Tuntuu hieman oudolta hetkeltä todeta, että haluaakin isovanhempiin etäisyyttä.

Ja AP, tiedät kyllä tällä kokemuksella aivan hyvin miten miehesi tulee reagoimaan jos sinä tai lapset joskus sairastutte. Toimi sen mukaan.

No mistä minä tiedän, kunhan heitin tuon siltä pohjalta mistä itsellä on lähipiirissä tietokokemusta. Joskus käy niin, että nämä lähimmäiset ovat tuhlanneet holtittomasti kaiken omaisuutensa ja sitten sysäävät omia maksujaan läheisilleen. Tottahan se vaikuttaa, jos oma taloustilanne on entuudestaan tiukka.

Ok, kuulostaa ikävältä. Tosin AP:n mies on näiden hylkäämiskokemusten kanssa ollut sen verran systemaattinen, että todennäköiseltä vaikuttaa, että mies vain reagoi heikkouteen noin.

Narsisti on kiinnostunut ihmisistä tasan niin kauan kuin heistä on hänelle jotain sellaista hyötyä, joka edistää hänen omia pyrkimyksiään. Ihmiset eivät ole hänelle siis itsessään arvokkaita.

Voisko olla myös jonkun asteen sairaalakammo?

Miehesi hylkää sairaat ihmiset ja nyt sinä olet jättämässä hänet kun olet alkanut epäillä mielenterveysongelmia, niinkö? Mitä se sinä sitten olet tekemässä, ettet vain sairasta ihmistä ole jättämässä?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on kiinnostunut ihmisistä tasan niin kauan kuin heistä on hänelle jotain sellaista hyötyä, joka edistää hänen omia pyrkimyksiään. Ihmiset eivät ole hänelle siis itsessään arvokkaita.

Ketään ei diagnosoida narsistiksi tuolla perusteella. Miehellä voi olla ihan hyviä syitä siellä taustalla.