Psykoosin kokeneet tai te, jotka tunnette sen sairastaneen henkilön

Mulla on tullut psykoosijakso tilanteessa jossa oli erittäin paljon elämänvaikeuksia, esim. yritystoimintaan liittyviä oikeusriitoja (jotka johtivat yritystoiminnan lopettamiseen ja isoihin korvausvelkoihin) samaan aikaan kuin äiti kuoli ja mies jätti.

En tajunnut mitenkään että todellisuudentajuni oli hämärtynyt ja että monet ajatukseni olivat vainoharhaisia. Uskoin oikeasti että muut ihmiset eivät vaan näe, eivät kestä kohdata asioita niin kylminä ja karuina kuin ne on. Elivät mielestäni kieltäymyksessä. 

Lopulta  veljeni puheiden takia suostuin hakemaan hoitoa, koska hän ei yrittänyt suoraan ehdottaa että olen "hullu", vaan että olen esimerkiksi valvonut varmaan liikaa murheideni takia ja unilääkkeet voisi auttaa. Niitä lopulta suostuinkin vaan hoidoksi ottamaan, ja rauhoittavia. Osastohoidosta kieltäydyin vaikka sitä ehdotettiin. Tila meni ohi noin kuukaudessa.

sitten kun vielä teet vastaavan tutkimuksen miesten _unelma_ iästä, hiustenpituudesta ja painosta naisille, niin voidaankin verrata mitenkä pinnallisia ne naiset oikein olivatkaan unelmiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

sitten kun vielä teet vastaavan tutkimuksen miesten _unelma_ iästä, hiustenpituudesta ja painosta naisille, niin voidaankin verrata mitenkä pinnallisia ne naiset oikein olivatkaan unelmiensa kanssa.

Kyllä - sulla on paha psykoosi!

Mun äidillä ilmeisesti laukaisijana oli toinen keskenmeno - hän uskoo vieläkin vakaasti, että mökkinaapurin käyttämä vesakkomyrkky oli syynä, ja siitä sitten alkoi psykoosi johon liittyvät mm. harhat siitä, että häntä yritetään myrkyttää tai kaasuttaa. Mun synnyttyäni äiti oli ilmeisesti joitakin vuosia paremmassa kunnossa, mutta sitten kun menin kouluun, tilanne alkoi tasaisesti pahentua. Tätä on kestänyt nyt lähes 40 vuotta, eli tilanne ei tule varmaan koskaan enää paranemaan.

Sairaudentuntoa ei ole, joten kun muutin kotoa ja äiti jäi leskeydyttyään yksin hän ei sitten enää ottanut psyykenlääkkeitään. Joutui ensin suljetulle pakkohoitoon kun rupesi repimään asunnostaan jalkalistoja irti etsiessään mikrofoneja ja "kaasusumuttimia". Nyt on vanhusten hoitokodissa ja saa psyykenlääkepiikin joka kuukausi. Se ei toimi ihan yhtä hyvin kuin esim. Peratsin, mutta jotain edes.

Pitkään jatkuneen stressin jälkeen alkoi loma ja yllättävä perhedraama pääsi yllättämään.

Sitten tuli univajetta ja ajatukset jäi pyörimään ikävään kehään.

Yllättävä kuormitus pääsi yllättämään kun  olisi ollut levon/unen tarpeessa.

Taahtuneesta jo kauan (20v) aikaa eikä toistunut.

Mulla äiti alkoi uskoa, että hän on kuolemansairas. Pelkäsi kuolemaa ja sitten yritti itsemurhaa. Uskoi lääkäreiden olevan häntä vastaan.

Siis taudinkuvaan taitaa nimenomaan kuulua tyypillisenä piirteenä se, että sairastuneella ei ole sairaudentuntoa. Eli ei itse tajua, että hänessä on jotain vikaa.

Minä luulin, että mummoni yrittävät myrkyttää minua, äitini puukottaa, että ihmiset ovat vain laboratoriohiiriä, joille juotetaan vesijohtoveden mukana milloin minkäkinlaista myrkkyä..ja siitä vedin sen johtopäätöksen, ettei ihmisen oikeasti tarvitse juoda, syödä tai nukkua. En tajunnut itse tilaani. Se meni ohi kun lopulta nukuin putkeen pari päivää.

Olen tuntenut kaksi psykoosiin sairastunutta. Kummallakin oli jo vuosia/vuosikymmeniä ennen psykoosia sellainen luulo, että he ovat poikkeuksellisen viehättäviä vastakkaisen sukupuolen silmissä, ja että he saisivat kenet vain, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa kummankaan kohdalla. Tätä ei pidetty sairauden oireena, vaan ihan tavallisena tyhmyytenä.

Minä sairastui psykoosiin kymmenen vuotta sitten. En tajunnut sitä itse, olin siis sairaudentunnoton. Aloin kuvitella ihmisten haluavan minulle pahaa, vahingoittavan lapsiani ym. Lisäksi kuvittelin että minua salakuunnellaan, radiosta tuli viestejä minulle ja kuvittelin joidenkin ihmisten olevan enkeleitä. Siis olin todella sekaisin, läheiset toimittivat hoitoon. Liian myöhään tosin, psykoosi oli jatkunut jo kuukauden ajan ennen kuin sain lääkityksen. Luulen, että psykoosin laukaisi vaikea elämäntilanne, oli stressiä, menetyksiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että mummoni yrittävät myrkyttää minua, äitini puukottaa, että ihmiset ovat vain laboratoriohiiriä, joille juotetaan vesijohtoveden mukana milloin minkäkinlaista myrkkyä..ja siitä vedin sen johtopäätöksen, ettei ihmisen oikeasti tarvitse juoda, syödä tai nukkua. En tajunnut itse tilaani. Se meni ohi kun lopulta nukuin putkeen pari päivää.

Psykoosi ei mene itsestään pois nukkumalla pari päivää...

Itselläni oli  aluksi parin päivän ajan ihmeellisä ajatuksia ja tuntui kuin olisin liikkunut eri todellisuuksien välillä. Myös jos katsoin itseäni peilistä, niin näytin aivan kummalliselta. Välillä myös kuulin itseni puhuvan outoja. Ihmettelin näitä asioita itsekin, mutta en aluksi tajunnut, mistä on kyse. Sitten menin lisää sekaisin ja oli kaikenlaisia kauhutiloja ja vainoharhaisuutta. En ihan tarkkaan tiedä, kuinka kauan tätä kesti (muutama päivä ehkä), välillä kuitenkin tajusin olevani psykoosissa ja välillä taas elin harhoissani, jolloin yritin itsemurhaakin. Minut vietiin suljetulle osastolle kai aika pian. Olin siellä noin kolme viikkoa, tosin vain vajaan viikon olin sekaisin, sen jälkeen vain tarkkailtiin tilaani. Laukaisevana tekijänä olivat äärimmäisen rankat kokemukset yms.

Läheiselläni on ollut useita psykooseja. Ensimmäinen tuli hänen ollessaan noin 20-vuotias ja johtui todennäköisesti mm. perintötekijöistä, huonoista kokemuksista, stressistä, valvomisesta ja juhlimisesta. Hän ei itse ymmärtänyt olevansa psykoosissa. Opittuaan kokemuksen ja tiedon kautta omasta sairaudestaan, hän on pystynyt osittain ymmärtämään välillä, jos ei voi hyvin. Tämä on vienyt aikaa vuosia. Olen saanut hänet muutaman kerran puhumalla houkuteltua osastohoitoon, mutta se ei todellakaan ole helppoa. Olen huomannut, että etenkin yksin ollessa ne psykoosiajatukset voimistuvat ja ihmisten ilmoilla hän voi jopa vaikuttaa melko normaalilta. Sitten kun psykoosi on jo täysin päällä, ei auta mikään keskustelu hoitoon menoksi, vaan väkisin pitää viedä. Läheisenä olen oppinut tunnistamaan vaaran merkit, kun sairausjaksoja on ollut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että mummoni yrittävät myrkyttää minua, äitini puukottaa, että ihmiset ovat vain laboratoriohiiriä, joille juotetaan vesijohtoveden mukana milloin minkäkinlaista myrkkyä..ja siitä vedin sen johtopäätöksen, ettei ihmisen oikeasti tarvitse juoda, syödä tai nukkua. En tajunnut itse tilaani. Se meni ohi kun lopulta nukuin putkeen pari päivää.

Psykoosi ei mene itsestään pois nukkumalla pari päivää...

Kyl se menee, jos se on vasta tuloillaan ja syynä levon puute.

Olin masennuksen takia pitkään hoidossa. Oli raskasta kuunnella, kun joku supatti korvaan, et meitä salakuunnellaan tai hänet tuotiin poliisiautolla tänne verenpaineen takia.

En kerro pilkatakseni.