Huijattiinko mua lapsena kun vanhemmat puhuivat säälien ja kauhistellen lapsista jotka "joutuvat" kesäsiirtoloihin?

Olin kaksi kertaa noin viikon mittaisella leirillä kesäsiirtolassa 90-luvun loppupuolella. Oli tosi kivaa! Uitiin, ongittiin, meillä oli disco, erilaisia pelejä, vapaata hengailua kavereiden kanssa, ja joka päivä oli pienryhmätoimintaa eli esim. kahden tunnin ajan oli tarjolla kymmenkunta eri aktiviteettia (frisbeen heittelystä helmirannekorun tekemiseen) joista sai valita mihin menee. Päivittäin vaihtui vastuutehtävät, eli majoitushuoneen mukaan oli tehtävänä esim. vessan siivoaminen ja wc- ja käsipapereiden lisääminen tai vaikka kattaminen ruokailussa. Teinien leirillä oli seksivalistuspäivä, eli esim. opastettiin miten kondomia käytetään ja sai harjoitella sen laittamista banaanin päälle, ja paljon aikaa käytettiin siihen että ohjaajat lukivat meidän anonyymisti esittämiä kysymyksiä seksistä, seurustelusta, murrosiän muutoksista kehossa jne. ja vastasivat niihin. Ohjaajat oli tosi kivoja ja rentoja, ja he olivat ilmeisesti enimmäkseen sosiaalialan opiskelijoita, heille pystyi uskoutumaan jos jokin painoi mieltä ja suhtautuivat hyvin ymmärtäväisesti. 

Kesäsiirtolaan oli jonkinlaiset tulorajat, eli tarkoitus että sellaiset lapset pääsevät joiden vanhemmilla ei ole välttämättä varaa käyttää heitä yhtä mittaa lomareissuilla ja muissa elämyksissä, mutta tulorajat oli kyllä todella löyhät, koska esim. kaverini vanhemmat tienasivat ihan hyvin ja ei meilläkään niin köyhää ollut että ei olisi pystytty tekemään lomareissuja. Ei ollut koskaan sellaista leimaa että köyhät menee kesäsiirtolaan, vaan sinne meni ihan normaalit lapset keskivertoperheistä ja oli ainoastaan positiivista mennä sinne eikä mikään köyhän armopala. :-D Varmasti tulorajat rankkasi murto-osan lapsista pois, mutta me ei siitä tiedetty vaan vaikutti siltä että sinne menee "kaikki".

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kesäsiirtolassa useampanakin kesänä viikon tai kaksi (en muista enää tarkkaan), enkä kyllä tiennyt, että siellä oli noin kamalaa kuin täällä useat ovat kauhistelleet. Sinne mentiin päiväksi ja oli monenlaista ohjelmaa kuten uintia, pelejä ja leikkejä. Loppuhuipennus taisi olla "olympialaiset", joissa kisattiin mm. siitä, kuka osaa kiertää rakennuksen tarkimmin minuutin aikana (tämän muistan, koska voitin kiertämällä sen tasan minuutissa). En tiedä, kuinka köyhiä sitten olimme, kun tuonne "jouduin", joka vuosi kuitenkin teimme myös ulkomaanmatkan Välimerelle, vaikkakin edullisen sellaisen. 

Huomasit varmaan että kauhisteluja tuli lähinnä niiltä jotka eivät itse kesäsiirtoloissa olleet, en oikein tajua sitäkään negatiivista kommenttia että lapset laitettiin "pois tieltä", kun nykyään nimenomaan on valtavan tärkeää että pienillä koululaisilla on kesäleirejä tai muu hoitopaikka ja yksin kotiin jättäminen vanhempien työpäivän ajaksi on suunnilleen heitteillejättö. Oliko se tuo maksuvapautus vähävaraisille vai mikä siinä hiersi, en osaa sanoa.

Vielä pari- kolme vuosikymmentä sitten oli tosiaan paljon tavanomaisempaa että lapsilla oli maalla mummola tai muu kesäpaikka. Ei vanhempia moitittu siitä että lapset lähtivät kesän alussa bussilla jopa keskenään toiselle puolelle Suomea ja vanhemmat tulivat sitten lomallaan perässä. 

Mulla ainakin siellä oli ihan kamalaa, kun olin koulussakin kiusattu, ja ne kiusaajani olivat myös kesäsiirtolassa. Olen syntynyt 1974 ja 1980-luvulla noissa olin.

kesäsiirtolaan minut laitettiin, koska vanhempien oli vaikea järjestää töistä lomia niin, että olisivat pystyneet olemaan kanssani kotona kun olin lomalla, eivätkä tohtineet jättää alle 10-vuotiasta yksinkään.

Olin kaksi kertaa Iitissä. Ekan kerran 70-luvun lopussa kuukauden ja toisen kerran 80-luvun alussa pari viikkoa. Hyvät muistot. Paljon tekemistä.

Ainoa huono muisto on terveystarkastuksesta ennen leirille lähtöä. Iso koulun sali, jossa jonossa mentiin tarkastukseen. Jotenki nöyryyttävää.

Mun mies on ollut montakin kertaa 80-luvulla, eikä heillä ainakaan rahasta ollut puutetta.

Ei ole omia kokemuksia kun olen sen verran nuori, mutta itse ainakin olen saanut sen käsityksen että ne olivat köyhien perheitten avustusmuoto. AInakin muistan useemmassa menneitä vuosikymmeniä käsitelleessä dokkarissa olleen usein pätkiä valtavista lapsilaumoista johonki saareen rahdattuna ja juoksemassa uimaan ja seuraavassa pätkässä syömään jonottaen kovassa kurissa - ja yleensä niissä oli mainittu jotain tyylillä että kesäsiirtola kehitettiin erityisesti jotta köyhien lapsilla oli paikka jossa saivat kesälläkin ruokaa ja virkistystoimintaa tervehenkisesti ja valvottuna etteivät maleksi kaduilla ja päädy pahantekoon kesällä ilman valvontaa yms...

Mutta luulen että ne on käsitelleet kesäsiirtoloiden ensiaikoja tyyliin 50-luvulla.

Kauhistelu liittyi siihen, että köyhän perheen molempien vanhempien piti käydä töissä eikä äiti lähtenyt lasten kanssa huvilalle tai kotitilalle kesää viettämään. 

Vierailija kirjoitti:

No meidät raahattiin koulujen päättyessä mökille ja pois pääsi kun koulut alkoivat. Siellä sitten 7v nuoremman siskon kanssa yritti jotain leikkiä keksiä. Serkut saattoivat käydä muutaman päivän. Että joo, kadehdin kavereita, jotka pääsivät kavereiden kanssa noille leireille. Minunkin vanhemmat aina väittivät, että ne ovat köyhille lapsille vain (olen melko varakkaasta perheestä ja äiti oli kotirouva).

Yllättäen en näin aikuisena vapaaehtoisesti enää mökkeile.

Joo, minulla vähän sama kokemus kasarin puolivälistä. Kaverit menivät noille leireille useammaksi viikoksi, meidän perhe muutti mökille ja siellä kökittiin hyttysten armoilla se lähes 2,5kk. Joskus hyvällä tuurilla oli vanhemmilla jotkut juhlat tms kaupungissa, niin pääsin kotiin muutamaksi päiväksi. Isä jopa ajoi töihin mökiltäpäin. Ja itsellä ei edes ole niitä sisaruksia. Siirtolalapsista puhuttiin halveksuen, vaikka ihan tavalliset kaverini niissä olivat ja kertoivat kuinka kivaa oli ollut.

Hyi hitto miten ankeaa. 12-vuotiaana ilmoitin, että mökille en koko kesäksi tule ja vanhemmat joutuivat järjestämään aikuisen serkkuni minulle "lapsenvahdiksi". Siihen aikaan urheilin aika tavoitteellisesti ja sain onneksi valmentajani puhumaan vanhemmilleni, etten voi jättää treenejä kesäksi.