Miten äidit pystyivät hoitamaan vauvojaan ja taaperoitaan kivikaudella?

Pureskeltiin ruokaa suussa mössöksi, ja annettiin vauvalle.

Sittenhän asiat vasta helpottuikin kun keksittiin tulen tekeminen ja ruuan kypsentäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten villieläimet pystyvät? 

Ihan sama meininki. Mutta kyllähän kuolleisuus oli jotain ihan muuta kuin nykyään. Tarpeeksi kuitenkin jäi henkiin, jotta maapallo saatiin ylikansoitettua. 

villieläinten pennut kävelevät synnyttyään, ja kasvavat aikuisiksi vuodessa. 

Pidemmällä kaavalla vain, mutta sama periaate. 

Eli ruokitaan ja hoivataan. Se on vienyt kivikaudella vähemmän aikaa kuitenkin. Mistään vaipparoskiksista ei ollut kuultukaan. Kävelevä osasi tehdä tarpeensa luolan ulkopuolella. 

Kivikauden elämästä ei voi tietää juuri mitään. Viime aikoihin asti eristyneiden heimojen elintavasta voi jotain päätellä.

Vierailija kirjoitti:

sen takia vauvat on söpöjä, että heräsi suojelu ja hoivavietti. on se kyllä jännä, että miten on hoidettu jotain itkevää koliikkivauvaa, jonka huudon kaikki pedot on kuulleet.. vai onko vain hiljaiset ja kiltisti nukkuvat pysyneet hengissä..? vai onko lapset edes itkeneet silloin niin kuin nykyään? jos vauva ei saa tarvitsemaansa kontaktia ja hoivaa, se lopettaa sen pyytämisen. 

Nänni on varmaan ollut suussa koko ajan. Ehkä koliikkia ei tuolloin ollut.

Lapsi on myös voitu hiljentää luonnonyrteillä kuten unikolla.

Vierailija kirjoitti:

sen takia vauvat on söpöjä, että heräsi suojelu ja hoivavietti. on se kyllä jännä, että miten on hoidettu jotain itkevää koliikkivauvaa, jonka huudon kaikki pedot on kuulleet.. vai onko vain hiljaiset ja kiltisti nukkuvat pysyneet hengissä..? vai onko lapset edes itkeneet silloin niin kuin nykyään? jos vauva ei saa tarvitsemaansa kontaktia ja hoivaa, se lopettaa sen pyytämisen. 

Toisaalta jos vaan hiljaiset vauvat ois jääneet henkiin, koliikille altistavat geenit ois karsiutunu väestöstä:)

Mikä hoitoasia sinua varsinaisesti mietityttää?

Rintamaitoa, omasta suusta ruokaa myöhemmin.

Lämpimissä oloissa niin vaatetta tarvinnut. Joitakin vuosia sitten tuli joku vauvadokumentti, jossa seurattiin vuoden(?) ajan hyvin erilaisiin olosuhteisiin syntyneitä vauvoja. Yksi vauva syntyi Namibiaan sellaisissa hyvin alkeellisiassa oloissa elävään heimoon. Ei sillä vauvalla ollut edes vaippaa. Mieleen jäi kun joku nainen vaan pyyhkäisi vauvan kakan säärestään.

Mutta hyvin yksinkertaisella hoidollahan vauva pärjää, jos ei kuole tauteihin.

Varmaan hei on silloin lapset kehittyny ihan loistavasti, kun ei ollut mitään kotihoidon tukia pärjäämistä pilaamassa😂.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tarvinnut lukea mammapalstalta kuinka lihavat naiset on niin ällöttäviä, ihan alinta paskaa maailmassa. Ei tarvinnut olla fit.

Lihava nainen oli suorastana pop, koska siitä näki ettei se ihan heti ensimmäiseen nälänhätään näänny. Pystyy imettämään penskojakin, vaikkei löytyisi yhtä ainutta riistaeläintä kaadettavaksi eikä juurimukuloita mitä järsiä.

Sanotaan että jos kivikaudella ei olisi ollut adhd-ihmisiä niin ihminen asuisi edelleen luolassa. 😊

Eli ruokitaan ja hoivataan. Se on vienyt kivikaudella vähemmän aikaa kuitenkin. Mistään vaipparoskiksista ei ollut kuultukaan. Kävelevä osasi tehdä tarpeensa luolan ulkopuolella. [/quote]

Millä logiikalla on vienyt vähemmän aikaa? Ainakaan mun mielestä metsästys-keräily -systeemillä lasten ruokkiminen ei kuulosta ihan miltään ohimennen nopeasti tehtävältä. Ravinnon hankintaan on mennyt kivikauden ihmiseltä suurin osa vuorokaudesta. Vaikka silloin ei ollut vanhempainiltoja tai fudisjoukkueen myyjäisiä, kyllä lastenhoitoon varmasti meni enemmän aikaa yhteensä.

Eikä siis ole tarkoitus vähätellä nykyajan äitejä, olen itsekin sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tarvinnut lukea mammapalstalta kuinka lihavat naiset on niin ällöttäviä, ihan alinta paskaa maailmassa. Ei tarvinnut olla fit.

Miten kommenttisi liittyy asiaan? Meinaatko että jäi aikaa lastenhoitoon kun ei ollut velvollisuutta lukea mammapalstaa? Ei ole vieläkään pakko lukea saati sitten ottaa näitä hölmöyksiä tosissaan. Olikohan silloin muuten ihmiset lihavia? Luulis että tarjoilu ollut aika rajallista.

Kannettiin jatkuvasti ja todella pitkään. Olivat aina lähellä äitiä.

Asuivatko ne luolissa? Osattiinko tehdä tuli? Ajatelkaa, miten tunnelmallista, jos sääolosuhteet olivat lämpimät, olla luolassa jossa on tuli luolan suulla illalla, nahkaloimissa. Tai sitten ei.

Olisiko helpompaa elää kuin kivikautinen äiti? Ei veroilmoituksia, vain vähän ihmisiä ympärillä, vahva yhteisöllisyys, ei koulua, ei töitä.

Vierailija kirjoitti:

Asuivatko ne luolissa? Osattiinko tehdä tuli? Ajatelkaa, miten tunnelmallista, jos sääolosuhteet olivat lämpimät, olla luolassa jossa on tuli luolan suulla illalla, nahkaloimissa. Tai sitten ei.

Asuivat kodan tyyppisissä rakennelmissa, myöhemmin jopa hirsirakenteisissa. Ja osasivat tehdä kanootteja ja rekiä. Uskomatonta.

Lasta kannettiin mukana kun se ei vielä osannut kävellä. Sen jälkeen lapsi käveli itse naisten mukana keräämässä juuria ym. Tai pyöri kotiluolalla isoäidin kanssa. Sen, ettei naisnaaras kuole heti sukukypsyysiän jälkeen ajatellaan johtuvan siitä, että isoäideillä oli niin merkittävä rooli lasten eloon jäämisessä. Ts. ne mummut, jotka eivät hoitaneet lapsenlapsiaan, eivät jatkaneet sukulinjaa. Taaperohan joutui heti pedon suuhun jos vaelsi jonnekin luolasta. Monesti varmaan lapsi sidottiin ihan jalastaan kiinni johonkin ettei se pääsisi karkuun.

Asuinluolat sijaitsivat usein korkealla metsäisessä rinteessä. Se miten monta ihmistä oli yhdessä luolassa tai alueella määräytyi viime kädessä riistan ja muun ruoan määrän mukaan. Liiat syöjät jätettiin usein kuolemaan. Kaikkia lapsiakaan ei varmaankaan voitu elättää. Koliikkivauvojen ei todellakaan annettu vaarantaa koko porukkaa rääkymisellään. Elämä oli kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuivatko ne luolissa? Osattiinko tehdä tuli? Ajatelkaa, miten tunnelmallista, jos sääolosuhteet olivat lämpimät, olla luolassa jossa on tuli luolan suulla illalla, nahkaloimissa. Tai sitten ei.

Asuivat kodan tyyppisissä rakennelmissa, myöhemmin jopa hirsirakenteisissa. Ja osasivat tehdä kanootteja ja rekiä. Uskomatonta.

Riippuu aikakaudesta. Kivikausi oli aika pitkä aika!

Paleoliittisella kivikaudella elettiin ensin luolissa, mammutinmetsästäjät noin 40000 v sitten aroilla kyllä tekivät jo kotia mammutinluista. Suomessa jossa kivikausi käytännössä alkaa mesoliittisesta ajasta, asuttiin alusta asti kodissa ja puoliksi maan sisään rakennetuissa hirsikehikkoisissa taloissa.

No eihän ihminen olisi säilynyt tähän päivään asti, elleivät kivikauden perheet olisi pystyneet pitämään lapsia hengissä.

Se mitä kivikaudelta tiedetään perustuu arkeologiaan ja siihen että on tutkittu viimeisten muutaman sadan vuoden aikana eläneiden metsästäjä-keräilijöiden elämäntapaa.

Ensinnäkin kivikaudella vastuu lapsesta ei ollut äidin yksinään (se lienee melko moderni käsite). Silloin elettiin ns. laajennetuina perheinä eli lasta ympäröi isovanhemmat, sisarukset, serkut, tädit ja sedät sekä enot. Äiti toki synnytti lapsen ja imetti. Lapsi kulki äidin mukana komsiossa tai vastaavassa laitteessa. Äiti pystyi siis hyvin tekemään töitään, esim- keräilyä ja nahanmuokkaamista yms. ja lapsi nukkui onnessaan äidin selkää vasten. Kun lapsi heräsi, sitä imetettiin missä oltiinkaan. Yleensä vauvoja imetettiin sellaiset pari vuotta. Lapsi kasvoi potraksi ja sai varmasti hyvän vastustuskyvyn äidinmaidosta.

Kivikauden ihmiset eivät olleet heikkoja, naisetkin olivat vahvoja ja luultavasti kookaampia kuin nykynaiset suhteessa miesten kokoon. Ihmiset myös elivät pidempään kuin monet olettavat. Suuri tabuhan on ollut se, kun eräs tutkija tuli siihen tulokseen, että maanviljelys toi tullessaan suuremmat nälänhädät ja aliravtisemukset. Metsästäjä-keräilijä-kalastajien ruokavalio oli yleensä monipuolinen (ellei puhuta äärioloissa elävien ravinnosta). Heillä oli kutenkin usein sellainen vuodenkierto, että toisinaan ruokaa oli yllinkyllin, toisiaan he paastosivat. Liikkuva elämäntapa mahdollisti luonnon antimien laajan hyödyntämisen.

Eli vuodenkierron mukaan kuljettiin eri alueille aina sen mukaan missä marjat kypsyivät tai missä riistaa vaelsi siihen vuodenaikaan paikoissa, joissa niitä oli helppo metsästää. Pieniä lapsia oli helppo siis kuljettaa mukana minne vaan. Oli erilaisia kasveja ja sammalia, joita käytettiin lapsen kantolaitteessa vaippoina. Kiiinteää ruokaa aletiin antaa lapselle niin että äiti tai mummi pureskeli ruoan valmiiksi ja syötti sitten vauvalle.

Mielikuva siitä että vain miehet olisivat metsästäneet oli väärä. Usein koko porukka oli mukana, roolit kuitenkin saattoivat olla erilaiset iän ja sukupuolen mukaan. Kalastus on ollut yksi tärkeimpiä elinkeinoja ja siinäkin kaikki olivat mukana tavalla tai toisella. Kun lapsi alkoi kävellä, hän oli usein vanhempien sisarusten mukana ja yleistä on ollut että isoäidit ovat hoitaneet lapsia. Isoädiit ja isoisät olivat lapsen opettajat, he kertoivat sananlaskuja ja tarinoita nuotion äärellä ja ohjasivat lasta. Taapero alkoi jo harjoitella taitoja, joita kivikauden elämässä tarvittiin.

Pohjoisilla leveysasteilla nahka- ja turkisvaatteiden valmistus oli elintärkeä taito. Luultavasti kun äidit olivat koko ajan työn touhussa, isoäidit opettivat tytöille nahanmuokkausta ja ompelua, toki lapsi seurasi itsekin mitä suvun naiset tekivät ja oppi siitä. Pojat opettelivat pienellä jousiaseella tai keihäällä metsästämään; aluksi saatiin vain pikkulintuja, joka päivä opittiin lisää. Jos elettiin suuremmissa ryhmissä, usein joku isän tai äidin sukulainen, setä tai eno, oli vastuussa pojan opettamisesta, samoin kuin tytön töitä opettivat sukulaisnaiset.

Vaikka teidämme, että vielä muutama sata vuotta sitten vammainen lapsi saatettiin "jättää susille", niin kivikaudelta tunnetaan tapauksia, joissa vakavastikin vammaista lasta on hoivattu yhteisössään. Jo kivikaudella tunnettiin kasveja, joita käytetiin lääkkeenä, joten jonkinlaista teveydenhoitoa nautti lapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko helpompaa elää kuin kivikautinen äiti? Ei veroilmoituksia, vain vähän ihmisiä ympärillä, vahva yhteisöllisyys, ei koulua, ei töitä.

Vielä 80-luvulla Suomessakin oli lapsiperhe-elämä jotenkin järkevissä rajoissa lasten vaatiman työmäärän osalta. Nykyisin vanhempien koko elämän oletetaan pyörivän lasten ympärillä. Jäljet pelottavat, sillä narsistien määrä kasvaa tällä tyylillä ja lasten käsitys omasta roolistaan ja oikeuksien vastapainoksi vaadittavista vastuista hämärtyy.