Voiko ruuhkavuodet viedä järjen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on, elämä. Ole kiitollinen että elämänne on tuota arkea eikä sitä varjosta mikään vakava sairaus tai kuolema. Kun senkin helvetin on kokenut, osaa arvostaa noita ruuhkavuosia askareineen ihan eri tavalla. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä kun rakkaat ovat hengissä eikä kukaan ole sairaalassa. 

Aika moni varmasti suuttuu tästä, mutta nykyihmiset ovat tottuneet liian hyvään. Sitten kun se suru tulee kunniavieraaksi (kuten Jenni laulaa), hävettää että on kiukutellut päiväkodin äitienpäivän kahveista. 

Fakta on se, että tuo elämänvaihe on ohitse ennen kuin huomaatkaan. Nauti siitä nyt, kaipaat tuota aikaa myöhemmin.

Meillä on yksi syöpä sairastettu ja silti sama sirkus ahdistaa. En näe yhteyttä näiden välillä, ei se syöpäjakso ja kuolemanpelko millään tavalla kytkeydy mielessäni normaaliin arkeen. Mutta tämä vain oma kokemukseni asiasta. Se syöpäjakso tuntuu lähinnä hyvin kaukaiselta, absurdilta unelta. Vaikkei siitä kauaakaan ole. Kyllä se arki tulee syöpäkotiinkin.

Sirkus sirkus. Tätä sirkusta kutsutaan elämäksi. Mä olen itsekin ollut aivan loppu tämän sirkuksen kanssa, mutta kun siitä selviää, elämänvaihe menee ohitse, sitä kaipaa elämässään kaikkein eniten. Ja kun nämä naiset täällä laittaa alapeukkuja kaikille tämän suuntaisille kommenteille, se johtuu siitä että he eivät ymmärrä. Mutta valittakaa vain. Sitä tulette elämässänne eniten kaipaamaan. Trust me.

Hei ap, sun kannattaisi pysähtyä miettimään, mitkä asiat oikeasti on tärkeitä ja mitkä voit huoletta ulkoistaa tai jättää tekemättä. Kaikkiin kynttiläpolkuihin ja asukasyhdistyksen kokouksiin ei ole pakko mennä. Lapsilla ei ole ole pakko olla montaa aikaavievää harrastusta. Työaikaa voi lyhentää, se on sopimusasia sinun ja työnantajaso välillä. siivousapua kannattaa ostaa, lastenhoitoapua myös. Jos kerran on niin vaativat työt, että molempien on pakko olla lähes päivystysvalmiudessa koko ajan, suosittelen au pairia perheeseen. Au pair oli meidän perheen pelastus kun lapset olivat tuon ikäisiä.

Nämä on kaikki arvovalintoja, ap. Et ole mikään narussa vedettävä pässi, vaan aikuinen, joka on rakentanut kuvionsa itse, ja itse sitä voit myös alkaa purkamaan ja yksinkertaistamaan. Ja se kannattaa tehdä, ennen kuin hajoat tuohon suorittamiseesi.

Minua auttoi aikanaan, kun piirsin mind mapin siitä, mitä kaikkia asioita vedän perässäni ja sitten merkitsin siihen, mitkä on välttämättömiä, mitkä voi jättää pois ja mitkä tuottavat itselleni iloa ja mitkä ovat pahimpia stressin lähteitä. Aika paljon huomasin olevan asioita, jotka eivät ole tosiaankaan välttämättömiä elämässäni.

Ala ihan itse muokkaamaan elämästäsi elämisen arvoista, sinulla ja perheelläsi on vain tämä yksi elämä. Sitä ei kannata tuhlata suorittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ota avioero. Karu ratkaisu, mutta itse pelästyin kun sain joka toisen viikon vapaaksi tuosta helvetistä.

Ei kai ero lisää aikaa tai vähennä tekemistä? Jos ero auttaa, työnjako on ollut todella epätasainen. Työnjaon voi kyllä laittaa 50/50 eroamattakin. Harvalle ero kuitenkaan on täysin stressitön, pelkästään positiivinen ja voimauttava kokemus.

Harrastukset on yksi painajainen. Me valittiin, että lapsilla maksimissaan yksi tärkein harrastus, jossa menee korkeintaan yksi ilta. Mahdollisuuksien mukaan sellainen minne voivat itse mennä/mennä kaverin kyydillä vuorotellen. Sitten jää enemmän aikaa vaikka ulkoilla koko perheen voimin.

Ei lapsetkaan usein nauti että ne kiireellä raahataan harrastuksiin.

Sitä en kyllä tajua itsekään että mikä helvetin pakko nykyisin olla jatkuvasti jotain pikku piiperrystä koulun ja päikyn puolesta. Keskustelua, lippulappuja, teemapäiviä, maitopurkki ja tekoviikset to mukaan tyyliin. Mikä siinä on että ei voi olla ihan normaalia ja EI VANHEMPIA työllistävää puuhaa. Eikö tädit voisi itse tuoda jos se maitopurkki on niin pakollinen. Liian lujilla ollaan muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sun kannattaisi pysähtyä miettimään, mitkä asiat oikeasti on tärkeitä ja mitkä voit huoletta ulkoistaa tai jättää tekemättä. Kaikkiin kynttiläpolkuihin ja asukasyhdistyksen kokouksiin ei ole pakko mennä. Lapsilla ei ole ole pakko olla montaa aikaavievää harrastusta. Työaikaa voi lyhentää, se on sopimusasia sinun ja työnantajaso välillä. siivousapua kannattaa ostaa, lastenhoitoapua myös. Jos kerran on niin vaativat työt, että molempien on pakko olla lähes päivystysvalmiudessa koko ajan, suosittelen au pairia perheeseen. Au pair oli meidän perheen pelastus kun lapset olivat tuon ikäisiä.

Nämä on kaikki arvovalintoja, ap. Et ole mikään narussa vedettävä pässi, vaan aikuinen, joka on rakentanut kuvionsa itse, ja itse sitä voit myös alkaa purkamaan ja yksinkertaistamaan. Ja se kannattaa tehdä, ennen kuin hajoat tuohon suorittamiseesi.

Minua auttoi aikanaan, kun piirsin mind mapin siitä, mitä kaikkia asioita vedän perässäni ja sitten merkitsin siihen, mitkä on välttämättömiä, mitkä voi jättää pois ja mitkä tuottavat itselleni iloa ja mitkä ovat pahimpia stressin lähteitä. Aika paljon huomasin olevan asioita, jotka eivät ole tosiaankaan välttämättömiä elämässäni.

Ala ihan itse muokkaamaan elämästäsi elämisen arvoista, sinulla ja perheelläsi on vain tämä yksi elämä. Sitä ei kannata tuhlata suorittamiseen.

Kiitos tämä ja muut rakentavat kommentit! Luulen, että sain tästä hyvän konkreettisen ehdotuksen ja sain kiinni ajatuksesi. Teen mind mapin jo tänään. ❤

Luulen ydinongelmani olevan se, että olen elänyt hyvin haastavissa ja ikävissä olosuhteissa aiemmin. Olen nyt täyttänyt elämäni liiallisella hyvällä. Hyviäkin juttuja voi olla siis liikaa. Ja toki olen kiitollinen elämässäni olevasta hyvästä, sen jäsentäminen hyväksi arjeksi vaatii metatyötä.

Kiitos teille hyväsydämiset naiset ja miehet.

Ap

Jos teette asiantuntijatyötä on teillä varmasti varaa palkata siivousapua, kun siitä saa kotitalousvähennystä. 

Anna kaappien sotkuuntua rauhassa. Niitä ehtii siivoamaan 5-10 vuoden päästä. Ikkunat ja autot ehtii seuraavanakin vuonna. 

Pidä kiinni yöunista ja liiku myös.

Palkatkaa lastenhoitaja ja viettäkää parisuhdeaikaa.

Ostakaa helppoja kasviksia, mistä tykkäätte ja esim cittarin kotikeittiöstä ruuat.

Vähentäkää taakkaa työssä jos vaan pystytte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sun kannattaisi pysähtyä miettimään, mitkä asiat oikeasti on tärkeitä ja mitkä voit huoletta ulkoistaa tai jättää tekemättä. Kaikkiin kynttiläpolkuihin ja asukasyhdistyksen kokouksiin ei ole pakko mennä. Lapsilla ei ole ole pakko olla montaa aikaavievää harrastusta. Työaikaa voi lyhentää, se on sopimusasia sinun ja työnantajaso välillä. siivousapua kannattaa ostaa, lastenhoitoapua myös. Jos kerran on niin vaativat työt, että molempien on pakko olla lähes päivystysvalmiudessa koko ajan, suosittelen au pairia perheeseen. Au pair oli meidän perheen pelastus kun lapset olivat tuon ikäisiä.

Nämä on kaikki arvovalintoja, ap. Et ole mikään narussa vedettävä pässi, vaan aikuinen, joka on rakentanut kuvionsa itse, ja itse sitä voit myös alkaa purkamaan ja yksinkertaistamaan. Ja se kannattaa tehdä, ennen kuin hajoat tuohon suorittamiseesi.

Minua auttoi aikanaan, kun piirsin mind mapin siitä, mitä kaikkia asioita vedän perässäni ja sitten merkitsin siihen, mitkä on välttämättömiä, mitkä voi jättää pois ja mitkä tuottavat itselleni iloa ja mitkä ovat pahimpia stressin lähteitä. Aika paljon huomasin olevan asioita, jotka eivät ole tosiaankaan välttämättömiä elämässäni.

Ala ihan itse muokkaamaan elämästäsi elämisen arvoista, sinulla ja perheelläsi on vain tämä yksi elämä. Sitä ei kannata tuhlata suorittamiseen.

Kiitos tämä ja muut rakentavat kommentit! Luulen, että sain tästä hyvän konkreettisen ehdotuksen ja sain kiinni ajatuksesi. Teen mind mapin jo tänään. ❤

Luulen ydinongelmani olevan se, että olen elänyt hyvin haastavissa ja ikävissä olosuhteissa aiemmin. Olen nyt täyttänyt elämäni liiallisella hyvällä. Hyviäkin juttuja voi olla siis liikaa. Ja toki olen kiitollinen elämässäni olevasta hyvästä, sen jäsentäminen hyväksi arjeksi vaatii metatyötä.

Kiitos teille hyväsydämiset naiset ja miehet.

Ap

olen tuon edellisen kirjoittaja. Hienoa kuulla että kommentistani oli oikeasti apua sinulle. Itselläni oli ihan sama juttu, lapsiuden perheeni oli köyhä ja ongelmainen, ja aikuistuttuani täytin elämäni niin täyteen kaikenlaista hienoa ja mukavaa, että uuvuin sen kaiken alle. Ehkä tärkeintä, mitä olen oppinut viime vuosina on se, että välillä kannattaa sanoa ei vaikka mieli tekisi sanoa kyllä. Eli kuten totesit, hyviä asioita voi todellakin olla liikaa!

Onnea matkaan 🤗