Olenko ainoa jota ei naurata juuri ollenkaan toisten lasten sanomiset?

mikä sua sitten kiinnostaa?Tv. yhden kuvailemasiketjun alottanut

Osaatko yhtään eritellä?

Nyt kolmen lapsen äitinä voin sieluni silmin kuvitella tilanteen, kun lapsi lohkasee juttunsa

niin

sopivassa paikassa =)

ennen on naurattanut mutta sen jälkeen kun sain omia lapsia se ei vaan jaksa kiinnostaa!

Oletko kyllästynyt lapsiin? Tai oletko niiden kanssa niin paljon tekemisissä että tulee mitta täyteen hauskoja juttuja?



Tuntuuko omat lapset ainoilta " oikeilta" lapsilta kuten monelle (esim. minusta kaikki muut lapset on rumempia kuin minun, en tietenkään sitä kellekään sano :)? Tuntuuko muut lapset tyhmemmiltä?



Oletko tullut väsyneemmäksi, että huumorintaju on mennyt?



Ei näihin tarvi vastata, ajattelin vaan että jos sua kiinnostaa miettiä niin tällaisia tuli mieleen.



t: aiempi, olikohan 3

ei sellaiset tunne varmaan mitään empatiaakaan muita kohtaa,

ovat niin tunneköyhiä

kunnes mä sitten koin jonkin kolauksen ja aloin ymmärtämään jollain tasolla tuttujen lasten maailmaa. Joo, en mä netistä lue lasten juttuja.

Enkä ole edes ajatellut, että pitäisi naurattaa. Ei mua naurata mitkään yleisesti hauskana pidetyt Putous- tai Kummeli-jututkaan tai überhulvattomat lemmikkivideot. Mut joo, mussa on varmaan jokin perustavanlaatuinen vika... :D

Vanhempien mielestä ne lapset on aina niin hauskoja, sano ne mitä vaan..

Vanhempien mielestä ne lapset on aina niin hauskoja, sano ne mitä vaan..

Sitten selitetään suu vaahdossa, että mitäs se meidän Valdemar tänään sanoikaan... Joo, ihan kiva, mutta ei. Kannattaisi pitää mielessä, että usein ne jutut ovat hauskoja vain oman perheen kesken.

Ainoat ketkä mua naurattaa omien lisäksi, on miehen lapset, tai oikeastaan toinen niistä. Sekin lähinnä siksi, että kuulen ne jutut paikan päällä siinä meidän arjessa eikä tarvitse kuunnella niitä jonkun äitylin kertomana.

jos on joku oikeasti hyvä juttu, niin silloin tietysti, mutta aika usein ne vaan ei ole niin älyttömän hauskoja. Siinä sitten nolo yrittää jotain tekonaurua viritellä kun äityliinit tietty odottelee että mä repeen ihan totaalisesti.



Mutta kuten joku edellinenkin, niin mäkään en innostu mistään kummeli- ynnä muusta hokemahuumorista tai putouksesta, joka taas uppoaa suurimpaan osaan suomalaisista. Hyvin harvoin nauran ääneen millekään komedialle.

Ja voin vähän vielä laajentaa aihepiiriä niin, että minua ei ylipäätään ihmeemmin kiinnosta toisten lapset...

Mutta se varmaan johtuu siitä että ne on vähän sellaista tilannekomiikkaa. Pitäis olla itse paikalla kun lapsi jotain tokaisee, silloin se voi ollakin hauskaa mutta ei sitten vanhemman kertomana enää niinkään.