Kertomuksia nuoruudesta, kun vanhempina oli syvästi uskovaiset vanhemmat?

Meillä siis käytännössä kaikki oli kiellettyä ja joka ikisen asian pystyi määrittelemään joko synniksi tai sallituksi.

Syntiä oli mm.

Tv (jota sai silti katsoa?!)

Kaikki muu musiiki, paitsi virret ja gospel

Kilpaurheilu

Väri musta

Biljardi

Korttipelit

Jne.

Ja silti ihmettelen, että musta tuli ihan fiksu ihminen. Muutin kotoa pois toki 18-v.

-ap

Ai niin, myös Harry Potter ja Pokémon oli syntiä!

Vanhoillislestadiolainen perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolainen perhe?

Ei, helluntailaiset..

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis käytännössä kaikki oli kiellettyä ja joka ikisen asian pystyi määrittelemään joko synniksi tai sallituksi.

Syntiä oli mm.

Tv (jota sai silti katsoa?!)

Kaikki muu musiiki, paitsi virret ja gospel

Kilpaurheilu

Väri musta

Biljardi

Korttipelit

Jne.

Ja silti ihmettelen, että musta tuli ihan fiksu ihminen. Muutin kotoa pois toki 18-v.

-ap

Juu, ihan perusjuttuja. Meillä myös maalliset kaverit olivat syntiä. Olisi saanut kaveerata vain muiden uskovaisten lasten kanssa.

Ei saanut kätellä perheen ulkopuolisia miehiä. Ei voinut käydä uimahallissa. Pukeutumissäännöt. Yms. 

Muslimiperhe kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut kätellä perheen ulkopuolisia miehiä. Ei voinut käydä uimahallissa. Pukeutumissäännöt. Yms. 

Muslimiperhe kyseessä.

Kuinka tarkka jaottelu muuten muslimeilla on synnin suhteen? Uskovaiset kristityt kun näkevät syntiä mm. korttipeleissä.

Bändisoittimet syntiä (myös hengellistä musiikkia soitettaessa), kaikki "maallinen musiikki" (radio ja levyt), TV:n ohjelmat, ystävyyttä uskosta osattomien kanssa ei suositeltu, esiaviollinen seksi tietysti, myös avioliittoon johtamaton seurustelu oli huono juttu. Tanssiminen, alkoholi ja muut päihteet tietysti.

Kunnon ihminen minustakin kasvoi, vaikka kovan työn sain tehdä itseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Bändisoittimet syntiä (myös hengellistä musiikkia soitettaessa), kaikki "maallinen musiikki" (radio ja levyt), TV:n ohjelmat, ystävyyttä uskosta osattomien kanssa ei suositeltu, esiaviollinen seksi tietysti, myös avioliittoon johtamaton seurustelu oli huono juttu. Tanssiminen, alkoholi ja muut päihteet tietysti.

Kunnon ihminen minustakin kasvoi, vaikka kovan työn sain tehdä itseni kanssa.

Joo, tanssiminen erityisen kiellettyä! Ja seurustelun tietenkin piti johtaa kihlautumiseen, avioliittoon ja vasta sitten yhteen muuttoon. Sanomattakin selvää, että kun tämä on tehty 18-vuotiaana, voi päätös olla väärä.

Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan osallistua koulun discoihin, tai vaikka koulunpäättäjäis-pippaloihin. Lukiossa en tietenkään saanut osallistua mihinkään, vanhojen jatkot, 100-lukiota jäljellä tai penkkareita edeltäviin potkiaisiin. Penkkareihin sain mennä päivällä rekan lavalle. Huh hu!

Hyväksyivätkö vanhempanne kaveeraamisen johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön kuuluvan koulukaverin kanssa, esim. helluntailaiset lestadiolaisten kanssa? Muistan kuinka pari koulukaveriani tuli uskoon eri liikkeissä ja kerran sitten suunnilleen riitelivät siitä, kumpi on parempi uskovainen. Poistuin siinä vaiheessa takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyivätkö vanhempanne kaveeraamisen johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön kuuluvan koulukaverin kanssa, esim. helluntailaiset lestadiolaisten kanssa? Muistan kuinka pari koulukaveriani tuli uskoon eri liikkeissä ja kerran sitten suunnilleen riitelivät siitä, kumpi on parempi uskovainen. Poistuin siinä vaiheessa takavasemmalle.

Meidän kaupungissa ei ollut lestoja, mutta hellari sai olla kaveri vapaakirkkolaisen, baptistin, metodistin tai adventistin kanssa!

Apua!!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyivätkö vanhempanne kaveeraamisen johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön kuuluvan koulukaverin kanssa, esim. helluntailaiset lestadiolaisten kanssa? Muistan kuinka pari koulukaveriani tuli uskoon eri liikkeissä ja kerran sitten suunnilleen riitelivät siitä, kumpi on parempi uskovainen. Poistuin siinä vaiheessa takavasemmalle.

Meidän kaupungissa ei ollut lestoja, mutta hellari sai olla kaveri vapaakirkkolaisen, baptistin, metodistin tai adventistin kanssa!

Apua!!

-ap

Lisään vielä, että luterilaisuus oli siis harhaoppi, sillä lapsikaste oli myös syntiä!

Mitä on "syvästi uskovaiset" vanhemmat? Silloin tai nykyään?

Omilta syvästi tuntevilta ja uskovilta vanhemmiltani sain elämään sellaiset peruseväät, joita ilman en taatusti olisi selvinnyt elossa saati järjissäni niistä koettelemuksista ja kärsimyksistä, joita olen kokenut.

luterilainen kirjoitti:

Mitä on "syvästi uskovaiset" vanhemmat? Silloin tai nykyään?

Omilta syvästi tuntevilta ja uskovilta vanhemmiltani sain elämään sellaiset peruseväät, joita ilman en taatusti olisi selvinnyt elossa saati järjissäni niistä koettelemuksista ja kärsimyksistä, joita olen kokenut.

Minun vanhoillislestadiolaiset vanhempani uskomuksineen aiheuttivat minulle sellaisia koettelemuksia ja kärsimyksiä, joita ilman olisin voinut hyvin elää. 

Onneksi sain vihdoin voimia riuhtoa itseni irti sairalloisesta uskonnollisuudesta.

En tiedä haetaanko tässä vaan jotain ihmekiihkotapauksia, mutta mun vanhemmat on syvästi uskovaisia ja mun lapsuus oli aika normaali. Alkoholia ei käytetty, rukoiltiin kotona iltarukous ja ruokarukous, mutta mua ei koskaan pakotetu mihinkään. Kirkossa käytiin lähes joka pyhä, olin mukana siihen asti kunnes sanoin ettei huvita. Sitten sai jäädä kotiin, tosin se kesti lyhyen aikaa, sitten menin itse ihan mielelläni ja käyn edelleen aikuisena lähes joka sunnuntai messussa. Kavereita sai olla ihan riippumatta mitä uskontoa he tai perheensä edustivat ja kovasti painotettiin että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikkia on kohdeltava hyvin. Kaikkea sai harrastaa, musiikkia kuunneltiin ja televisiota katseltiin. Toki suurin osa perheystävistä oli uskovia, samoin sukulaiset. Ollaan siis luterilaisia. Arvostan vanhempieni uskonnollista kasvatusta ja tapaa kunnioittaa lapsen omaa näkemystä ja pyrin omieni kanssa samaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä haetaanko tässä vaan jotain ihmekiihkotapauksia, mutta mun vanhemmat on syvästi uskovaisia ja mun lapsuus oli aika normaali. Alkoholia ei käytetty, rukoiltiin kotona iltarukous ja ruokarukous, mutta mua ei koskaan pakotetu mihinkään. Kirkossa käytiin lähes joka pyhä, olin mukana siihen asti kunnes sanoin ettei huvita. Sitten sai jäädä kotiin, tosin se kesti lyhyen aikaa, sitten menin itse ihan mielelläni ja käyn edelleen aikuisena lähes joka sunnuntai messussa. Kavereita sai olla ihan riippumatta mitä uskontoa he tai perheensä edustivat ja kovasti painotettiin että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikkia on kohdeltava hyvin. Kaikkea sai harrastaa, musiikkia kuunneltiin ja televisiota katseltiin. Toki suurin osa perheystävistä oli uskovia, samoin sukulaiset. Ollaan siis luterilaisia. Arvostan vanhempieni uskonnollista kasvatusta ja tapaa kunnioittaa lapsen omaa näkemystä ja pyrin omieni kanssa samaan.

Niin, puhut nyt Suomen valtauskonnosta, et pienen piirin uskonlahkosta..

Meille tuli koulusta liikuntaohjelma. Isä ei suostunut allekirjoittamaan, kun yhtenä osana oli jytäjumppa. Se oli minun lempijumppani, vaikka muuten en ollut liikunnallinen. Väärensin isän allekirjotuksen ja jatkoin jytäjumppaa onnellisena vanhemmilta salaa. Discot sun muut on käyty myös salaa. Rakastin tanssia ja rakastan yhä. Meillä se oli syntiä, kuten kaikki musiikin tahdissa liikkuminen.

Meidän perhetuttu oli mukava seurakuntasisar, nykyään diakonissa. Mä tykkäsin tästä naisesta niin paljon, että sanoin jossain vaiheessa, että minusta tulee seurakuntasisar. No ei tullut, vaan tuli insinööri. Isälle syvä pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä haetaanko tässä vaan jotain ihmekiihkotapauksia, mutta mun vanhemmat on syvästi uskovaisia ja mun lapsuus oli aika normaali. Alkoholia ei käytetty, rukoiltiin kotona iltarukous ja ruokarukous, mutta mua ei koskaan pakotetu mihinkään. Kirkossa käytiin lähes joka pyhä, olin mukana siihen asti kunnes sanoin ettei huvita. Sitten sai jäädä kotiin, tosin se kesti lyhyen aikaa, sitten menin itse ihan mielelläni ja käyn edelleen aikuisena lähes joka sunnuntai messussa. Kavereita sai olla ihan riippumatta mitä uskontoa he tai perheensä edustivat ja kovasti painotettiin että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikkia on kohdeltava hyvin. Kaikkea sai harrastaa, musiikkia kuunneltiin ja televisiota katseltiin. Toki suurin osa perheystävistä oli uskovia, samoin sukulaiset. Ollaan siis luterilaisia. Arvostan vanhempieni uskonnollista kasvatusta ja tapaa kunnioittaa lapsen omaa näkemystä ja pyrin omieni kanssa samaan.

Niin, puhut nyt Suomen valtauskonnosta, et pienen piirin uskonlahkosta..

No joo, mutta aika kaukana mun vanhempien vakaumus on jostain tapaluterilaisesta, joka ei edes ole varma onko Jumala olemassa. Ja käsittääkseni ilmeisesti ei ole kaikisssa luterilaisissa kodeissa usko jokapäivä näyvissä tai käydä kirkossa säännöllisesti. Tai käydä säännöllisesti teologisia keskusteluja aterioilla tai muuten vaan.Mun näkökulmasta mun vanhemmat on syvästi uskovaisia, kuten myös meidän perheystävät ja tutut oli, heihin kuului kyllä myös vapaiden suuntien uskovaisia.

Jos oli tarkoitus aloittaa joku "uskontojen uhrien"-kokemuksia ketju, oli kysymys musta vääränlainen. Tiedän että syvästi uskovissa löytyy niitä, joiden lastenkin elämä on jotenkin hyvin rajattua ja tiukkaa, mutta jos etsittiin kaikenlaisia kokemuksia, eikö niihin mahdu myös ne hyvät kokemukset, joita uskon monella olevan, ainakin oman tuttavapiirin ihmiset kuuluvat heihin, mutta ei tosiaan ole mitään lahkotraumoja.

Tässä ehkä hassuimmat:

- En saanut käyttää sellaista hopeaan vivahtavaa huulipunaa, koska näytin saatananpalvojalta.

- En saanut leikkiä lasten taikuritarvikkeilla koska noituus ja silmänkääntötaikuus liittyvät jotenkin toisiinsa.

- Sain kuunnella maallista musiikkia, mutta aina välillä äkättiin jostakin biisistä "demoninen henki".

- Isä olisi saanut raivarin, jos olisin edes vihjannut jotain halusta lukea Harry Potteria. Sen sijaan sain lukea saatananpalvonnasta kertovan kirjan, jonka ajattelukin aiheuttaa painajaisia edelleen.