Näen itseni laihempana kuin olen

Ei. Oon 170cm ja 51-54kg aina sahaa tota väliä. Haluisin olla vähän pyöreempi. Ja semmonen terveen hehkeä, enkä tämmönen riutunut.

Mulla on samoja ongelmia. Varsinkin valokuvista paljastuu, että kiloja on kertynyt. Ja aina hämmästyn. Kaipa se kieltäminen on defenssimekanisminä ihan toimiva.

Itse vedän kotona vaatteita sovittaessa vatsaa sisään ja totta kai just kuvissa näyttääkin läskimmältä kuin peilissä, kun ei sitä koko ajan oikeesti tuolla kävellessä voi muistaa itteensä laihistaa ja poseerata. Eli sillä tavalla tulee kusetettua itseensä kyllä.

Sama täällä. Tietyt vaatteet ja kuvakulmat peilistä näyttää sikahyvältä. Sit katon valokuvaa enkä ole tunnistaa itseäni.

Sama juttu, lihoin kymmenen kiloa vuodessa. Peilissä näen itseni samankokoisena kuin olin ennen, mutta valokuvia katsoessa hirvittää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän painoni ja tiedän että se on aivan liikaa, mutta edelleen pidän itseäni "hieman pyöreänä". Vaatekaupoissa saatan katsella, että mä kyllä hukun tähän paitaan mutta kokeillaan silti, ja se onkin liian pieni. Joskus, todella harvoin kylläkin, kun käyn ulkona juhlimassa, ihmettelen kun kukaan ei flirttaile ym, mutta totuus on se, että nykyään olen ihan oikeasti ylipainoinen, siis silleen että kaikki ekana mussa näkevät, että olen iso. Ja pahinta on tietenkin ne valokuvat. Pelästyn jokaikinen kerta omaa kokoani.

Ennen olin siis kokoa 44, nykyään 54.

Onko muilla samaa ongelmaa? Ja siis aloitin todella fyysiset työt ja olen varma, että paino putoaa pian (päivässä tulee mm.20 000 askelta) joten toivottavasti näytän siltä miltä ajattelenkin näyttäväni.

Mulla on juuri toisin päin. Luulen olevani isompi kuin olen, katselen mielelläni S- ja M- koon paitoja, mutta sitten kun mnene sovittamaan, tuntuu että hukun niihin.