Lue keskustelun säännöt.
Missä luuserit keskustelevat?
31.05.2018 |
Täälläkään tuskin kukaan kykenee samaistumaan, kavereita ei ole, vanhemmilleni en todellakaan aio aiheuttaa lisähuolia, terapiaan en pääse enkä halua. Missä siis avata sanallinen arkku? Ei tilanne puhumalla muutu, mutta kymmenien vuosien patoumat sisällä eivät voi olla terve elämisen muoto.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala pitää Suomen suurin luuseri -blogia. Sulla on sana hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset hae kouluun tai töihin?
Opintotukikuukaudet käytetty. Kokeilin jotain lyhytaikaista aikuiskoulutusta, mutta en pärjännyt enää opiskelun vaatimuksissa. Haen pariin työpaikkaan kuukaudessa, mutta minun historiallani en saa kutsua edes haastatteluun. Opiskelu ja työpäikka on kuitenkin vain osa luuseriuttani ja epäilen niiden parantavan asioita kovinkaan suuresti. Mitä tekee tutkinnolla tai hieman isommalla määrällä rahaa, jos muu elämä on pelkkää mudassa tarpomista?
Vierailija kirjoitti:
Ala pitää Suomen suurin luuseri -blogia. Sulla on sana hallussa.
Kiitos.
Tienaisikohan sillä? Saisiko ystäviä? Ehkä vapaalipun Arttu Wiskarin keikalle?
Entä, jos kukaan ei luekaan? Mitä on absoluuttisen pohjan alapuolella? Maan keskiosassa on kuumaa ja vaarallista, mutta mikä on luuserin elämän pohjakosketus? Onko se vapaalippu Arttu Wiskarin keikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin tän ketjun, ajattelen, et ei sentään noin huonosti mene. Kandee ajatella, että puolet ihmisistä on esim. amiksia, miten suuri osa asuu vuokralla. Sit on ne menestyvät n. 10% ihmisistä eli lääkärit, dippainssit ja juristit. Ne voi katsoa tuomitsevasti.
99% ihmisistä katsoo tuomisevasti. Enkä tätä ihmettele, sillä se on normaali ja ymmärrettävä reaktio ihmisen irvikuvalle, yhteiskunnan painolastille ja viehättävyyden vastakohdalle. Vuokralla asuva amishan on mua kymmeniä tasoja aikaansaavempi ja menestyneempi ihminen.
No monikaan ihminen ei loppupeleissä ole toista kummoisempi, eli he eivät ole siinä asemassa itse, että heillä olisi varaa tuomita kanssaihmisiään. Moni laittaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kauniit kulissit pystyyn, mutta todellisuudessa heillä on elämässään lukuisia, jopa pahojakin ongelmia. Oikeasti elämäänsä tyytyväisillä ja tasapainoisilla ihmisillä ei ole mitään tarvetta mainostaa näitä asioita julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, perusta se blogi vaikka.
Rupea bongaamaan lintuja.
Käy kalassa.
Liity lintuseuraan. Ja käy pilkkikisoissa.
Kun joku kysyy mitä teet kerro olevasi elämäntapahippi.
Meitä hippejä tarvitaan. Halaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin tän ketjun, ajattelen, et ei sentään noin huonosti mene. Kandee ajatella, että puolet ihmisistä on esim. amiksia, miten suuri osa asuu vuokralla. Sit on ne menestyvät n. 10% ihmisistä eli lääkärit, dippainssit ja juristit. Ne voi katsoa tuomitsevasti.
99% ihmisistä katsoo tuomisevasti. Enkä tätä ihmettele, sillä se on normaali ja ymmärrettävä reaktio ihmisen irvikuvalle, yhteiskunnan painolastille ja viehättävyyden vastakohdalle. Vuokralla asuva amishan on mua kymmeniä tasoja aikaansaavempi ja menestyneempi ihminen.
No monikaan ihminen ei loppupeleissä ole toista kummoisempi, eli he eivät ole siinä asemassa itse, että heillä olisi varaa tuomita kanssaihmisiään. Moni laittaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kauniit kulissit pystyyn, mutta todellisuudessa heillä on elämässään lukuisia, jopa pahojakin ongelmia. Oikeasti elämäänsä tyytyväisillä ja tasapainoisilla ihmisillä ei ole mitään tarvetta mainostaa näitä asioita julkisesti.
Tämä on totta, jos puhutaan keskiarvoihmisistä, normaalin elämänkaaren läpikäyneistä yksilöistä. Poikkeamat mediaanista kumpaan suuntaan tahansa ovat harvinaisia ja siksi näitä enemmän tai vähemmän katsotaan epäillen. Minä en ole keskiarvoihminen. Minua pitää katsoa tuomiten, arvostellen ja pilkaten.
Työssäoleva saa tuomita pitkäaikaistyöttömän. Koulutettu saa tuomita kouluttamattoman. Parisuhteessa elävä saa tuomita koko elämänsä yksin eläneen. Menestynyt saa tuomita luuserin.
Harva kuitenkaan julkisesti tuomitsee. Ihmiset ovat sen verran sivistyneitä nykyään, että osataan puhua kierrellen ja varoen. Ei sillä kuitenkaan ole loppupeleissä mitään väliä sillä lopputulos on sama. Hylkääminen, suhtautumisen muutos, vähättely, keskusteluista pudottaminen, kohtelu lapsen tavalla, hidas etääntyminen ja näkyvä epäusko. Nämä kaikki ovat totuutta ja tosielämää. Ymmärrän tuon kaiken sillä toimisin varmasti samoin, jos olisin metaforisen pöydän toisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, perusta se blogi vaikka.
Rupea bongaamaan lintuja.
Käy kalassa.
Liity lintuseuraan. Ja käy pilkkikisoissa.
Kun joku kysyy mitä teet kerro olevasi elämäntapahippi.
Meitä hippejä tarvitaan. Halaus.
Teen jo noita kaikkia pienellä twistillä. Bongaan elämän outouksia, liityin tähtitieteelliseen seuraan, käyn kaupassa, käyn virtuaalisissa pyöräkisoissa. Myös kiipeän puihin, tutkin öistä metsää taskulampulla, etsin symmetriaa ja etsin aarretta sateenkaaren päästä.
Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa et voi olla päätoiminen hippi. Voit olla harrastava hippi, vapaa-ajan hippi tai omillasi toimeentuleva hippi. Et voi olla pelkkä hippi. Et varsinkaan mun iässä. Tai mun ulkonäöllä kukka hiuksissa. Kyllä mä olen elämäntapaluuseri, mutta sitä en enää kenellekään kerro.
Ulkomaalaisilla foorumeilla. Jutut ei aivan skaalaudu tai vastaa, mutta käyttäjämassa on suurempi. Sieltä voi löytää kirjoittelukaverin ja samalla kielitaitokin kohenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme edes on luuseri? En päässyt tästä ketjusta siitä selville.
Aloitusviestin luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pitää Suomen suurin luuseri -blogia. Sulla on sana hallussa.
Kiitos.
Tienaisikohan sillä? Saisiko ystäviä? Ehkä vapaalipun Arttu Wiskarin keikalle?
Entä, jos kukaan ei luekaan? Mitä on absoluuttisen pohjan alapuolella? Maan keskiosassa on kuumaa ja vaarallista, mutta mikä on luuserin elämän pohjakosketus? Onko se vapaalippu Arttu Wiskarin keikalle.
Oon satavarma, että saisit sitä kautta kavereita. Sulla on mukavan sarkastinen kirjoitustyyli ja mua ainakin hymyilytti tuo sun kertomus työkkärikäynnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitusviestin luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pitää Suomen suurin luuseri -blogia. Sulla on sana hallussa.
Kiitos.
Tienaisikohan sillä? Saisiko ystäviä? Ehkä vapaalipun Arttu Wiskarin keikalle?
Entä, jos kukaan ei luekaan? Mitä on absoluuttisen pohjan alapuolella? Maan keskiosassa on kuumaa ja vaarallista, mutta mikä on luuserin elämän pohjakosketus? Onko se vapaalippu Arttu Wiskarin keikalle.
Oon satavarma, että saisit sitä kautta kavereita. Sulla on mukavan sarkastinen kirjoitustyyli ja mua ainakin hymyilytti tuo sun kertomus työkkärikäynnistä.
Jos se ei ollutkaan sarkasmia vaan raadollinen tosikertomus mun elämästä? Parempi kai silti, että hymyilytti kuin itketti. Kiitos mukavasta palautteesta. Mietin tota blogia. Vaikka en ikinä julkaise niin saisipa ajatuksiaan ylös. Tietenkin olisi kivaa keskustella, mutta ei kai sitä voi kaikkea saada.
Aloitusviestin luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin tän ketjun, ajattelen, et ei sentään noin huonosti mene. Kandee ajatella, että puolet ihmisistä on esim. amiksia, miten suuri osa asuu vuokralla. Sit on ne menestyvät n. 10% ihmisistä eli lääkärit, dippainssit ja juristit. Ne voi katsoa tuomitsevasti.
99% ihmisistä katsoo tuomisevasti. Enkä tätä ihmettele, sillä se on normaali ja ymmärrettävä reaktio ihmisen irvikuvalle, yhteiskunnan painolastille ja viehättävyyden vastakohdalle. Vuokralla asuva amishan on mua kymmeniä tasoja aikaansaavempi ja menestyneempi ihminen.
No monikaan ihminen ei loppupeleissä ole toista kummoisempi, eli he eivät ole siinä asemassa itse, että heillä olisi varaa tuomita kanssaihmisiään. Moni laittaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kauniit kulissit pystyyn, mutta todellisuudessa heillä on elämässään lukuisia, jopa pahojakin ongelmia. Oikeasti elämäänsä tyytyväisillä ja tasapainoisilla ihmisillä ei ole mitään tarvetta mainostaa näitä asioita julkisesti.
Tämä on totta, jos puhutaan keskiarvoihmisistä, normaalin elämänkaaren läpikäyneistä yksilöistä. Poikkeamat mediaanista kumpaan suuntaan tahansa ovat harvinaisia ja siksi näitä enemmän tai vähemmän katsotaan epäillen. Minä en ole keskiarvoihminen. Minua pitää katsoa tuomiten, arvostellen ja pilkaten.
Työssäoleva saa tuomita pitkäaikaistyöttömän. Koulutettu saa tuomita kouluttamattoman. Parisuhteessa elävä saa tuomita koko elämänsä yksin eläneen. Menestynyt saa tuomita luuserin.
Harva kuitenkaan julkisesti tuomitsee. Ihmiset ovat sen verran sivistyneitä nykyään, että osataan puhua kierrellen ja varoen. Ei sillä kuitenkaan ole loppupeleissä mitään väliä sillä lopputulos on sama. Hylkääminen, suhtautumisen muutos, vähättely, keskusteluista pudottaminen, kohtelu lapsen tavalla, hidas etääntyminen ja näkyvä epäusko. Nämä kaikki ovat totuutta ja tosielämää. Ymmärrän tuon kaiken sillä toimisin varmasti samoin, jos olisin metaforisen pöydän toisella puolella.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/psychoanalysis-unplugged/201804…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin tietää. Täällä on jotain luuserijuttuja ollut, mutta ne kuihtuu nopeasti, kun ap lähtee tai ihmisiä ei kiinnosta epäonnistujat. Ois vaikka joku chät tai kirjevaihto. Tai joku pitkä ketju, jossa ois aktiivista keskustelua. Normaalissa elämässä ihmisille ei näistä voisi ikinä puhua.
Olen päätynyt samaan loppupäätelmään. En hakenut sääliä, en myötätuntoa, hain vain keskustelua ja vertaistukea. Silti tämäkin ketju on osoittanut, että joskus ihminen on liian syvällä ollakseen mitenkään normaalin ihmisen ymmärrettävissä tai hyväksyttävissä. Samalla tämä ihminen on niin pahasti onnistunut elämänsä pilaamaan, että ei moista, eikä toista ole näillä main tuskin ikinä nähty.
Elämä opettaa selviytymiskeinot. Eristäytyminen, syvällisen itsetutkiskelun puute ja ajatusten turruttamine kaikilla keinoilla saavat minuutit kulumaan edes siedettävällä tasolla. Hetkeäkään ei saa tosin herpaantua, sillä jos myönnät itsellesi sen missä olet on se mielenterveyden kannalta vahingollista ja heikon ihmisen sielulle musertavaa. Kohta tulee taas syksy ja pimenevien päivien mukana uskallan ehkä uloskin. Pimeällä ei tarvitse törmätä tuttuihin tai katsoa ketään silmiin, kun voi vaan vetää pipon syvemmälle päähän.