En voi ymmärtää ihmisiä, jotka pistävät välit poikki sisaruksiinsa

En minäkään.

Jonkun sisaruksia ne psykopaatit, narsistit, narkkarit, murhaajat ja pedofiilitkin on. 

Siis niin kuin mitä?

Et ymmärrä miksi ihmisellä menee välit poikki toisen ihmisen kanssa? Tunnetko yhtään ihmistä? Vai mikä tuossa voi olla ymmärtämisen esteenä?

Sisaruksiltakaan ei tarvitse sietää mm. hyväksikäyttöä, henkistä & fyysistä väkivaltaa jne.

Veljeni on narkkari ja on varastanut minulta rahaa ja tavaraa saadakseen lisää kamaa. En halua olla enää missään tekemisissä. 

Vähän on vielä kapeaksi jäänyt maailmankuva, jos ei noin simppeliä asiaa voi ymmärtää. Mutta eiköhän aika hoida asian ja lisää ymmärrystä.

Miksi sinua häiritsee se, ettet ymmärrä tätä? Huonon ihmissuhteen saa laittaa poikki vaikka toinen olisikin sukulainen.

En ole ollut vuosikausiin puhevökdissä sisareni kanssa. Joitain ihmisiä ja heidän kolttosista vaan ei tarvitse sietää. Jos se sisar tai veli on samaa luokkaa tai pahempi kuin pahin vihamiehesi, niin olisitko onnellisesti häneen silti yhteydessä? Aina kauniisti kiittäen uusista selkäänpuukotuksista ja muusta paskasta?

Et edes siinä tilanteessa kun isoveikka käyttää hyväkseen pikkusiskoa vuosia?

No jos se sisarus on käyttänyt vuosia henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Jos mitään luottamusta ei enää ole. Jos mitään välejä ei vaan enää ole. Nimim. Kiitos pikkusisko! :(

Vierailija kirjoitti:

Siis niin kuin mitä?

Et ymmärrä miksi ihmisellä menee välit poikki toisen ihmisen kanssa? Tunnetko yhtään ihmistä? Vai mikä tuossa voi olla ymmärtämisen esteenä?

Tunnen sisarukset, jotka ovat täysin normaaleja ihmisiä muuten, mutta eivät ole missään puheväleissä keskenään ja haluavat pelkästään pahaa toisilleen joka tilanteessa.

MIETI NYT VÄHÄN, AP!

Kaikilla ei ole ollut edes lapsuudessa mitään ihanaa sisarrakkautta tai yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tai vaikka lapsena oltaisiinkin iloisesti syöty hiekkaa yhdessä niin aikuisena ei välttämättä ole enää mitään yhteistä, vaikka kuinka olisi samat vanhemmat. Tiedän tuttavapiiristä esim tapauksen jossa veli hyväksikäytti siskoaan nuorempana ja hakkasi tämän sairaalakuntoon. Tiedän myös tapauksen jossa sisarus on liittynyt uskonnolliseen lahkoon ja sen seurauksena katkaissut välit kaikkiin sukulaisiinsa.

Minulla itselläni on kaksi sisarusta, mutta kovin läheisiä emme ole ikinä olleet vaikka lapsuus oli onnellinen. Nyt aikuisena vain ollaan kovin erilaisia, toisella sisaruksellani on hyvin erilainen arvomaailma kuin minulla, ja ajaudutaan usein kiistelemään politiikasta yms kun nähdään. Ei olla oikein mistään samaa mieltä. Toinen sisarukseni taas asuu eri mantereella ja hänellä on siellä jo perhe ja aivan uudet kuviot joista en ole kovin perillä. Niin se elämä vain vie eri suuntiin

Mä ymmärrän kyllä, että välit voi sisarustenkin kesken mennä, mutta itselläni kynnys katkaista välit sisarukseen olisi korkeampi, kuin esim. ystävään.

Niin. Eihän sitä osaa ajatella, mutta samalla "unohtaa" ajatella, että kuinka onnekas ja iloinen voi olla, että on puheväleissä omien sisariusteni kanssa. - Kyllähän sitä saattaisi mennä välit, jos olisin joutunut jonkun sisarukseni hyväksikäyttämäksi, pahoinpitelemäksi, ryöstämäksi, pettämäksi Tai nämä toimet eivät ole kohdistuneet kumppaniini tai lapsiini... Ja tai vaikka jos joku meistä yksin huolehtisi vanhenempien vanhempienne asioista, joita he eivät pystyisi enää itse tekemään saamatta tästä koskaan meiltä muilta sisaruksilta edes kiitosta.

Itse uskon tulevani esimerkiksi veljeni kanssa vastakin hyvin juttuun, mutta kieltämättä välillä hirvittää kuunnella hänen kumppaninsa aivoituksia. - Hän kun on "jo" tuonut julki, että sitten kun meidän vanhempamme (ei siis hänen omat vanhempansa) kuolee ja kun heiltä jää perittäväksi mm. vanhempieni 2. asunto ("mökki") niin se kuuluu ilman muuta sitten ensi-sijaisesti heille. He kun asuvatkin sitä lähimpänä.      

En pidä yhteyttä veljeeni, joka aina käyttää hyväkseen perheenjäseniä. Ei koskaan ota yhteyttä muulloin, kuin silloin kun on vailla jotakin: muuttoapua, rahaa, lapsenhoitoapua, siivousapua, maalausapua... you name it. Kuvio on siis se, että haalii ympärilleen talkooväkeä, joka hoitaa homman, kun hän itse vain lepäilee. On aina ollut laiska, manipulatiivinen ja pitänyt itseään muita fiksumpana. Valittelee aina elämänsä rankkuutta saadakseen myötätuntoa (ja apua).

Ymmärrän, että asiaa voi olla hyvin vaikea/mahdoton ymmärtää, etenkin, jos itsellä on hyvä ja normaali perhe & ihanat sisarussuhteet. Kaikilla ei kuitenkaan ole ikävä kyllä noin hyviä lähtökohtia.

Vierailija kirjoitti:

Tai en ainakaan voisi kuvitella tilannetta, jossa en olisi puheväleissä sisarusteni kanssa. Miten sellaiseen tilanteeseen päädytään?

Joko vanhempiesi perinnöt on jaettu?

Vierailija kirjoitti:

Tai en ainakaan voisi kuvitella tilannetta, jossa en olisi puheväleissä sisarusteni kanssa. Miten sellaiseen tilanteeseen päädytään?

No, jos et voi omalle kohdallesi moista kuvitella (ja lämpimät onnitteluni sinulle siitä - teillä on ilmeisesti kaikki hyvin!), ei kai se sitä merkitse, ettet voi kuvitella niin käyvän jollekulle muulle? Välit voivat mennä niin monen asian takia. Minulla on kyllä erittäin lämpimät välit sisaruksiini ja olen heidän kanssaan puheväleissä, mutta on minulla sellaisia kavereita, jotka eivät ole vuosiin puhuneet omilleen. Ja syitä on monia - kuten tuossa joku sanoi, kyllähän ne narsistit, murhaajat, huijarit, varkaat yms. ovat monesti jonkun sisaruksia. Eikä tarvitse olla mitään noistakaan, joku vaan on niin ilkeä tai inhottava muuten, ettei tee mieli olla yhteyksissä tai voihan sitä vaan olla sellainen ihminen, ettei tykkää olla ihmisten - edes sisarustensa kanssa tekemisissä.

Eihän sisaruus sinänsä tarkoita, että olisi joku velvollisuus olla tekemisissä tai että olisi joku luontainen yhteys (vaikka tavallaan onkin). Joillakin yhteys toimii ja osa pitää velvollisuudesta yhteyttä sisaruksiinsa. Meitä on niin moneksi.

Vähän tiedät elämästä ap, ja toivon, ettet joudu koskaan elämässä pettymään kuten minäkin luulin.

Kun äitini kuoli, kaikki muuttui. Sisareni aikaistivat äitimme uurnanlaskua joka oli samalla hänen siunaustilaisuutensa (siis tuhkien siunaus, jota vastustin) tunnilla, että minä sekä perheeni emme ehtisi tähän mukaan. Syynä se, että olisin toivonut äidille normaalin siunaustilaisuuden ennen tuhkausta. He tyhjensivät myös äitini asunnon ja jakoivat mielivaltaisesti itse keskenään aivan kaiken. Kaikki oli yhtä farssia tuossa surun keskellä. En enää koskaan voi, enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, en ikinä. Anteeksi en voi antaa.