Jos olet oikeasti rakastunut, miksi haluat vain tapailla?

Koska olen naimisissa.

Vaikea sanoa toisen puolesta. Jos itselleni tulisi ero, en hyvin todennäköisesti haluaisi enää koskaan asua miehen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai rakkaudettomuuden kanssa. En jaksaisi alkaa aikuisena sovittelemaan yhteen uuden ihmisen arkirutiineja. Tiedän etten pysty tinkimään omista tavoistani ja tuollainen yritys tuhoaisi koko suhteen. Oma tupa, oma lupa. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa toisen puolesta. Jos itselleni tulisi ero, en hyvin todennäköisesti haluaisi enää koskaan asua miehen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai rakkaudettomuuden kanssa. En jaksaisi alkaa aikuisena sovittelemaan yhteen uuden ihmisen arkirutiineja. Tiedän etten pysty tinkimään omista tavoistani ja tuollainen yritys tuhoaisi koko suhteen. Oma tupa, oma lupa. 

Eli vaikka olisit kuinka rakastunut, et enää haluaisi nähdä toista läheskään joka päivä?

Koska en rakastumisestani huolimatta halua parisuhdetta. Syystä tai toisesta.

No en ole rakastunut, mutta pidän kyllä miesystävästäni kovasti. Yksin olemisen tarpeeni ei siis liity mitenkään negatiiviseen tuntemukseen häntä kohtaan, ihan vaan yksin olemisen tarpeeseeni. En kestäisi nähdä jotakuta joka päivä, olisi liian intensiivistä eikä puhettakaan että enää muuttaisin kenenkään kanssa yhteen. Mies onneksi ymmärtää tämän eikä koe mitään kompleksia asiasta. Koita sinäkin ottaa rennosti, tuskin liittyy sinuun, ehkä nainen vaan haluaa olla paljon yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa toisen puolesta. Jos itselleni tulisi ero, en hyvin todennäköisesti haluaisi enää koskaan asua miehen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai rakkaudettomuuden kanssa. En jaksaisi alkaa aikuisena sovittelemaan yhteen uuden ihmisen arkirutiineja. Tiedän etten pysty tinkimään omista tavoistani ja tuollainen yritys tuhoaisi koko suhteen. Oma tupa, oma lupa. 

Eli vaikka olisit kuinka rakastunut, et enää haluaisi nähdä toista läheskään joka päivä?

Tuskin minulla olisi mitään sitä vastaan varsinaisesti, jos olisin rakastunut, mutta käytännössähän on tosi vaikea ehtiä näkemään jotain ihmistä joka päivä jos ei asu yhdessä. Lasten harrastukset, omat harrastukset, kaupassa käyntiä, muidenkin ystävien ja sukulaisten tapaamista... hommaa on aina. Enkä pitäisi sitä niin negatiivisena asiana, että senkään takia muuttaisin yhteen. Todennäköisesti ne tapaamiset olisi sitten ihan todella ihania, kun ei joka päivä näkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa toisen puolesta. Jos itselleni tulisi ero, en hyvin todennäköisesti haluaisi enää koskaan asua miehen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai rakkaudettomuuden kanssa. En jaksaisi alkaa aikuisena sovittelemaan yhteen uuden ihmisen arkirutiineja. Tiedän etten pysty tinkimään omista tavoistani ja tuollainen yritys tuhoaisi koko suhteen. Oma tupa, oma lupa. 

Eli vaikka olisit kuinka rakastunut, et enää haluaisi nähdä toista läheskään joka päivä?

Haluaisin kyllä nähdä, mutta en kuitenkaan :) Tarvitsen omaa rauhaa. Ja eron jälkeen päätin, etten enää asu kenenkään toisen kanssa kuin ehkä sitten joskus ns vanhana.

Ei ole oikeaa rakkautta jos itsekkyys menee sen edelle.

Minusta on vain outoa, ettei ole sellaista alun voimakasta huumaa, jolloin halutaan viettää koko aika yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vain outoa, ettei ole sellaista alun voimakasta huumaa, jolloin halutaan viettää koko aika yhdessä

No ehkä se tarve olla yksin on suurempi kuin se huuman voimakkuus. Kysy suoraan naisystävältäsi miksi näin on.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikeaa rakkautta jos itsekkyys menee sen edelle.

Itserakkaus on rakkaudenlajeista aidoin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vain outoa, ettei ole sellaista alun voimakasta huumaa, jolloin halutaan viettää koko aika yhdessä

Jotkut ihmiset tutustuvat ensin ja rakastuvat vasta sitten. Eivät siis koskaan tunnekaan mitään alun voimakasta huumaa. Kenenkään kanssa. 

Ja jotkut voivat kokea sen huuman hälvenevän nopeasti, jos näkee joka päivä. Itselle ainakin viikonloput ovat yhtä juhlaa, kun vietetään miehen kanssa yhdessä, viikot sitten mukava olla yksin ja potea hetkittäin pientä ikävääkin, joka sitten purkautuu viikonloppuna ihanaan yhdessä oloon. Erittäin toimivaa.