Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa naisystävä
31.05.2018 |
Googlettamisen tuloksena päädyin tänne. Tilanne on sellainen, että tapasin vuosi sitten unelmieni naisen. Nainen on villi, rakastaa täysillä, heittäytyy tilanteisiin, hänellä on hyvä huumorintaju, hän on kaunis ja älykäs. Sitten on se toinen puoli. Hän saattaa räjähtää mistä tahansa asiasta ja on mustasukkainen, vaikka minusta siihen ei ole mitään syytä. Sain muutama kuukausi sitten kuulla, että hänellä on kauan sitten todettu persoonallisuushäiriö rajatila/epävakaa. Vaikka hän on välillä ihmisenä suorastaan ihmishirviö niin toinen puoli on taas paljon parempaa kuin olen koskaan kenenkään kanssa kokenut. Voisin sanoa, että en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin.
Miten elämä pitkällä tähtäimellä tämän kaltaisen ihmisen kanssa menee? Paraneeko vai paheneeko tilanne?
Otan mielelläni vastaan neuvoja. Erota en halua.
Kommentit (31)
Epävakaata diagnoosia harvoin voidaan edes asettaa yli 50v ihmiselle ellei nyt ole joku super päihdeongelmainen. Eli häiriö tasoittuu iän myötä. Minkä ikäisiä olette?
Mulla on tää diagnoosi, ja huomaan jo nyt 30vuotiaana että mielialat/kriisit jne on alkanu tasottua. En tällähetkellä ole terapiassa mutta aikaisemmin kävin 5 vuotta ja nyt on toimiva lääkitys.
Älkää olko niin mustavalkoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko katsoa mitä valmisteita hän käyttää, onko haittavaikutuksia. Kaikki. Entä alkoholi. Onko työstressiä.
Vanha ketju, mutta vanha sanonta toimii tässäkin. Don't put your dick in crazy.
Marques kirjoitti:
Kymmenen vuotta epävakaan kanssa eläneenä totean: Run for your life!
Tai älkää ainakaan hankkiko lapsia.
Se raivokohtausten välissä esiintyvä ihana ihminen on loppujen lopuksi roolihahmo, jota kumppanisi esittää. Hän ylikompensoi negatiivisia oireitaan olemalla väliin ihanin mahdollinen ihminen. Tuo edes takaisin veivaaminen on toisaalta kumppanille äärimmäisen uuvuttavaa, mutta ne hyvät hetket luovat valheellisen odotuksen siitä, että asiat muuttuisivat pysyvästi hyviksi. Ainoa pysyvä asia on kuitenkin hyvien ja kamalien aikojen loputon toistuminen. Ajan mittaan kuvaan tulee päihdeongelma tai joku muu oire (syömishäiriö, myymälävarastelu...) mahdollinen oirekirjo on loputon.
Olen myös epävakaa (joskin iän ja terapian myötä tasoittunut). Ei kyse ole mistään roolihahmosta. Pikemminkin ne raivarit ovat epäluonteenomaisia, siis ei se niin ole että kellään muullakaan ihmisellä vain ikävät tunteet ja luonteenpiirteet olisi "totuus" ja kaikki hyvä valetta.
Mikä ei tarkoita, etteikö voi silti valita olla kestämättä niitä negatiivisia puolia kumppanissaan.
Epävakaiden kanssa on se ongelma, että saattavat yhtäkkiä lopettaa suhteen, käydä muualla ja tulla sitten takaisin.
En itse suosittelisi, paitsi jos hän kävisi hoidossa aktiivisesti ja tiedostaa ongelmansa. Minulla on ollut epävakaa ystävänä enkä itse jaksanut sitä "oon sun paras kaveri - vihaan sua oot hirveä" kohtelemista. Siinä alkoi oma itsearvo horjumaan ja vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut exä jätti epävakaan naisen takia! Kieltämättä söi hieman itsetuntoa, koska olen koulutettu, mukava ja helppo ihminen. Lisäksi meillä oli mielestäni ihan ok elämä. Tapasi tämän epävakaan naisen yhteisen harrastuksen parissa. Olen kateellinen kun näen miten exäni suhtautuu siihen naiseen. On suojeleva, lapset sanovat että sanoo usein naiselle rakastavansa ja kestää mitä vain, toisin kun multa. Mun exää ennen tällä naisella oli suhde toiseen varattuun ja tällä paikkakunnalla arvostettuun mieheen ja rikkoi senkin perheen. Kyllästyi siihen mieheen ja vei sitten minun miehen.
Jotkut miehet eivät ymmärrä hyvän päälle.
Miehetkään ei välttämättä halua että kumppani on koko ajan mukava, helppo ja kiltti. Ei tarvitse olla epävakaa mutta monet ihmiset tykkää jos toisessa on jotakin särmää eikä elämä ole vuodesta toiseen vain tasaisen ihan ookoota.
Pakene. Pelasta mitä voit mutta pakene. Kaikki voi mennä vain pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaata diagnoosia harvoin voidaan edes asettaa yli 50v ihmiselle ellei nyt ole joku super päihdeongelmainen. Eli häiriö tasoittuu iän myötä. Minkä ikäisiä olette?
Mulla on tää diagnoosi, ja huomaan jo nyt 30vuotiaana että mielialat/kriisit jne on alkanu tasottua. En tällähetkellä ole terapiassa mutta aikaisemmin kävin 5 vuotta ja nyt on toimiva lääkitys.
Älkää olko niin mustavalkoisia
Se on kyllä jännä, että epävakaita aina syytetään mustavalkoisuudesta - mikä on toki ihan todellinen piirre monilla heistä - mutta sitten ei nähdä, että epävakaiden niputtaminen yhteen ja samaan kategoriaan on juuri sitä mustavalkoisuutta.
Aloitus on vanha, mutta vastaan silti. Itseäni aina epävakaana hämmentää keskustelu siitä, millainen on epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä puolisona. Ymmärrän kumppanien vertaistuen tarpeen toki, mutta kysymys on hieman sama kuin kysyisi, millainen on masentunut puolisona, kolmekymppinen ihminen puolisona, lapseton ihminen puolisona, lääkäri puolisona jne. Kun vastaus voi olla oikeastaan mitä vaan.
Syynä siihen on, että ihminen ei ole pelkästään se epävakaus, epävakaus ilmenee eri ihmisillä hyvinkin eri tavoin, persoonallisuushäiriöissä on aste-eroja ja ne usein muuttavat muotoaan iän ja mahdollisen terapian myötä. Epävakaus voi jopa lähes täysin poistua terapian avulla, sillä persoonallisuus muokkautuu. Se ei ole vakio läpi elämän, jos nyt ei puhuta ihan psykopatiasta, joka ilmenee jo varhain poikkeavuutena aivojen rakenteessa.
En tiedä mitä diagnooseja exälläni oli. Sairaaloiden mustasukkaisuus muita elämässäni olevia ihmisiä kohtaan. Säännölliset raivokohtaukset tyhjästä. Suuttuessaan puhui mitä tahansa. Ja toki siinä välissä aivan loistava tyyppi ja peitonheiluttelu mahtavaa ja runsasta. Lopussa muuttui myös fyysisesti väkivaltaiseksi. Jotain kait oudolla tavalla koukuttavaa tuossa on. Lopulta pistin poikki. Yritti tulla ihan väkisin takas. Lujille otti, mutta joissain kuukausissa elämä järkevöityi ja muuttuu paremmaksi. Niin olen siis mies ja ex oli nainen. Mutta kuullostaa pahalta. Pidä kevyenä hauskanpitona jos ei onnistu niin juokse lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei itse seurustelin epävakaan kanssa ja hänen kanssa suhde ei vain toiminut
alussa hän oli ihana empaattinen kultainen,herrasmies,hänellä oli hyvät käytöstavat, ja tietenkin kultainen ja hänellä on kultainen sydän. Jotain tapahtui kun häneen tutustuin hän oli ilkeä minulle ja ei uskonut mua yhtään luuli että käyn häntä pettämässä ja mulla oli hänen mielestä toinen mies vaikka ei ollut . ja kun aloin hänen kaa seurustelee nii hän näytti itestään huonon puolen ja ilkeä . ja aika nopeasti hänen kanssa hankin lapsen ja koko raskaus oli perseestä. aina kun tuli riitaa hän heitti erokortin ja oli etäinen ja kyllä saatiin aika lailla hänen kaa sovittua riita ja hän alkoi tämän suhteen koko ajan kattelee muita naisia ja frittailee niitä jatkuvasti en voinu sitä ees sietää ja hän tiesi,mistä en tykänny silti halus tehdä tätä koko ajan suuttu kun hänelle sanoin. tästä aiheesta mistä en tykänny. koskaan ei myöntänyt mitä hän teki ja aina mua syytti
. ja kun meille lapsi tuli niin hän ei halunnu oikeesti lasta ja jouduttiin hänen kaa ensikotiin ja kun riita tuli niin hän lähti pois ensikodista ja jäin lapseni kanssa kahdestaan ja lapsi lähti huostaan tämän miehen takia ja riitasa suhde ja toinen lapsi on tulossa niin en halua tätä miestä elämääni kun toinen lapsi lähtee huostaan tällä menolla ja on valvotut tapaamiset ja hän on käyny 2kertaa ja häntä ei kiinnosta oma lapsi millään ja nyt on estänyt mut koko ajan
Kerran ollut 2 vuotta sellaisen naisen kanssa ja voin sanoa ettei se ole mitä haluaa vaikka kuinka sitä yrittäisi käännellä. Hyvät hetket on vain hetkiä, jossa tälläinen ihminen unohtaa hetkeksi oman todellisen minänsä ja se on vain hetkiä. Sitten taas vuoristorataa. En suosittele kenellekkään .