Lue keskustelun säännöt.
itkettää ja ahdistaa katsella exän onnea!
30.05.2018 |
Ihan kamalaa nähdä uuden rakkaansa kanssa, ovat niin onnellisia.
Pysyn hiljaa ja itken yksin, on niin paha olla, mutta en tietenkään sitä näytä. Hän nyt ei mua rakasta. En osaa toivoa onnea vaan toivon että saa siipeensä.
Mutta millä itse eteenpäin?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Heititkö ukon törmälle?
En, hänen tunteet lopahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveesti voimia, aika vaan parantaa..
Voi kyynel. Osta jostain itsetunto ja jatka elämääsi.
Lopeta se exän stalkkaaminen, niin ei itketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka elämääsi hyvä ihminen!
Miksi haluat parisuhteen ihmisen kanssa joka on kertonut ettei rakasta sua silleen miten sua kuuluu rakastaa.
Mennyttä et takaisin saa. Se mikä oli, meni. Mitään mitä teit tai jätit tekemättä- pohdinta ei tuo exää sulle takaisin.
Toisenlainen uusi elämä. Sä itse päätät mitä asioita siinä haluat olla ja ei, exä ei tule takaisin vaikka kuinka kiltti tai tuhma nyt oot.
Älä katkeroidu, sulla vaan yksi elämä. Itkeä voit, se helpottaa.
Aika auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lakkaat seuraamasta exän sosiaalisia mediakanavia. Jos koet ettet jostain syystä voi poistaa häntä fb:n kavereista, ainakin säädät niin ettet näe hänen päivityksiään. Etkä käy katselemassa sen profiilia!
Toisekseen, otat pesäeron teidän yhteisistä tutuista. Tiedän, tuntuu pahalta ajatella, että miksi sinun pitäisi lähteä kaveripiiristä, kun voisihan se exä lähteä ja jättää sinut rauhaan. Mutta usko minua, elämäsi on paljon helpompaa ilman että joku aina muistuttaa exästäsi kertoen missä on hänet viimeksi nähnyt ja mitä hänelle kuuluu jne. (Jos sanot, ettet haluaisi oikeastaan kuulla, alkaa sitten se selän takana mussuttaminen että kauhean vaikeata kun ei saa edes puhua mistään kun joku vaan vatvoo entisiä katkerana.)
Itke yksin kotona, kun itkettää. Järjestä välillä myös itsellesi kivoja menoja ja juttuja, ettei käy niin että jäät vain kotiin murehtimaan.
Opettele olemaan onnellinen toisen puolesta, niin omakin olo helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatka elämääsi hyvä ihminen!
Miksi haluat parisuhteen ihmisen kanssa joka on kertonut ettei rakasta sua silleen miten sua kuuluu rakastaa.Mennyttä et takaisin saa. Se mikä oli, meni. Mitään mitä teit tai jätit tekemättä- pohdinta ei tuo exää sulle takaisin.
Toisenlainen uusi elämä. Sä itse päätät mitä asioita siinä haluat olla ja ei, exä ei tule takaisin vaikka kuinka kiltti tai tuhma nyt oot.
En halua takaisin. Olen kyllä sisäistänyt, että ohi on. Mutta hänen onnellisuutensa näkeminen, ja rakkauden heidän välillään, se vaan tekee kipeää. Olisin halunnut olla se, jota kohtaan hän tuntee noin.
ap
En seuraa sosiaalisessa mediassa, vaan olemme ikäväkseni samassa työpaikassa.... onneksi en näe joka päivä mutta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatka elämääsi hyvä ihminen!
Miksi haluat parisuhteen ihmisen kanssa joka on kertonut ettei rakasta sua silleen miten sua kuuluu rakastaa.Mennyttä et takaisin saa. Se mikä oli, meni. Mitään mitä teit tai jätit tekemättä- pohdinta ei tuo exää sulle takaisin.
Toisenlainen uusi elämä. Sä itse päätät mitä asioita siinä haluat olla ja ei, exä ei tule takaisin vaikka kuinka kiltti tai tuhma nyt oot.
En halua takaisin. Olen kyllä sisäistänyt, että ohi on. Mutta hänen onnellisuutensa näkeminen, ja rakkauden heidän välillään, se vaan tekee kipeää. Olisin halunnut olla se, jota kohtaan hän tuntee noin.
ap
Miksi katselet exäsi suhdetta? Ja mistä sinä tiedät, mitä kiiltokuvapinnan alla piilee. Ex saattaa sitäpaitsi esittää sinulle ihan tahallaan. Some on pintaa. Itsekin tunnen päällepäin onnellisen parin, mutta sattumoisin tiedän, että pinnan alla on pettämistä ja väkivaltaa. Pelkät facetutut eivät ikinä uskoisi! Käännä muutenkin katseesi omaan elämääsi ja menet vain eteenpäin, helppoa!
Vierailija kirjoitti:
En seuraa sosiaalisessa mediassa, vaan olemme ikäväkseni samassa työpaikassa.... onneksi en näe joka päivä mutta...
ap
Etkö voisi vaihtaa työpaikkaa, osastoa, työvuoroja tms.? Jos ei onnaa vaihtaa, niin ainakin voit muuten kohdella kuin ilmaa, elät vain kuin häntä ei maan päällä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En seuraa sosiaalisessa mediassa, vaan olemme ikäväkseni samassa työpaikassa.... onneksi en näe joka päivä mutta...
ap
Onkos se uusi puolisokin siellä samassa työpaikassa, ja avoimesti siellä kuhertelevat ja onneaan näyttävät vai? Etköhän sittenkin vain stalkkaa somea?
Mä toivon exälleni pelkkää hyvää, on niin ihana ihminen, mutta samalla on myös sattunut todella paljon, etten pystynyt olemaan hänelle se ihminen, jonka kanssa hän olisi ollut onnellinen. Kyllästyin siihen, kuinka pahalta tuntui aina kun näin päivityksiä hänen uudesta elämästään somessa, joten piilotin ne (onneks ei livenä juuri törmäillä) ja päätin työskennellä läpi tunteiden ja ajatusten, joita mulla suhdetta ja eroa koskien on. Kirjoittamalla, puhumalla, tuntemalla tunteet, ignooraamalla exän mahdollisuuksien mukaan ja keskittymällä asioihin, joita haluan omaan elämääni. Kyllä mäkin vielä jonkun toisen ihanan löydän, tai vähintäänkin oon onnellinen itsekseni :) Halaus sulle, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa sosiaalisessa mediassa, vaan olemme ikäväkseni samassa työpaikassa.... onneksi en näe joka päivä mutta...
ap
Onkos se uusi puolisokin siellä samassa työpaikassa, ja avoimesti siellä kuhertelevat ja onneaan näyttävät vai? Etköhän sittenkin vain stalkkaa somea?
Uusi heila käy häntä moikkaamassa täällä. Lisäksi asutaan aika lähekkäin joten törmätään aina silloin tällöin. Somessa ei ole mitään stalkattavaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon exälleni pelkkää hyvää, on niin ihana ihminen, mutta samalla on myös sattunut todella paljon, etten pystynyt olemaan hänelle se ihminen, jonka kanssa hän olisi ollut onnellinen. Kyllästyin siihen, kuinka pahalta tuntui aina kun näin päivityksiä hänen uudesta elämästään somessa, joten piilotin ne (onneks ei livenä juuri törmäillä) ja päätin työskennellä läpi tunteiden ja ajatusten, joita mulla suhdetta ja eroa koskien on. Kirjoittamalla, puhumalla, tuntemalla tunteet, ignooraamalla exän mahdollisuuksien mukaan ja keskittymällä asioihin, joita haluan omaan elämääni. Kyllä mäkin vielä jonkun toisen ihanan löydän, tai vähintäänkin oon onnellinen itsekseni :) Halaus sulle, ap!
Kiitos tästä. Samat tunteet ja fiilikset. Olisin halunnut olla se ihminen, joka olisi tuonut hänelle onnen, ja kamala nähdä kun joku toinen sen tuo.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä. Samat tunteet ja fiilikset. Olisin halunnut olla se ihminen, joka olisi tuonut hänelle onnen, ja kamala nähdä kun joku toinen sen tuo.
Se todella on kamalaa... Mä lähes ajoin itseni hulluuden partaalle vertailemalla itseäni exän nykyiseen ja tuskailemalla, miksen voinut olla enemmän sitä ja vähemmän tuota, kun oltiin yhdessä... Mutta ei, se ei ollut silloin mahdollista. Olin aiempien kokemusten jäljiltä liian hajalla. Siitä oonkin meidän suhteelle kiitollinen, että sen myötä tulin tietoiseksi omista toimimattomista kaavoistani parisuhteessa ja pystyin alkaa työstämään niitä, jotta seuraavalla kerralla sujuis paremmin.
samoja fiiliksiä ollut myös, ja ajan kanssa ja tekemällä tietoisesti työtä asian suhteen, pääsin vihdoin voiton puolelle. Ja se "tietoinen työ" oli esim. tällaista:
-hyväksyn sen, että nyt sattuu, ajattelin että saa tuntua ja purin hammasta toisten nähden kotona sitten itkin. Se helpotti, pahin olo menee ohi muutamassa minuutissa, toki moneen kertaan piti käydä läpi samat itkut, mutta joka kerta se tuli vähän helpommaksi
- keskityin tekemään itselleni hyvää, mietin mitä juuri nyt oikeasti tahtoisin tehdä, esim. katselin putkeen telkkarista komediasarjoja tms.
- yrtin keskittyä parhaani mukaan omaan elämääni, tapasin kavereita, kokeilin kymmeniä uusia harrastuksia jne. Alkuun piti olla koko ajan menossa, mutta kun pahin meni ohi, vietin jo paljon aikaa ihan kotosalla
- kirjoitin tunnepäiväkirjaa, sellaista ajatusvirtaa, jossa kieliopista ei tarvitse välittää vaan tärkeintä on purkaa tuntojaan jonnekin, saada ne sillä pois päästä ainakin hetkeksi
- HOT eli hyväksymis ja omistautumisterapia auttoi, siis ihan kotikonsteilla, luin kirjoja mm. Onnellisuusansa (Russ Harris)
Jaksamista, elä päivä kerrallaan, kyllä se joskus helpottaa. Ajattele vaikka itseäsi vuoden päästä, tai kymmenen vuoden, onkohan sillä sitten enää mitään väliä? Sinulla silloin jo uusi elämä, olet silloin ehkä paljon onnellisempi kuin exäsi
Heititkö ukon törmälle?