TOUKOTOIVEIDEN synnytyskertomukset

16.5 aamuyöstä puoli viiden aikaan heräsin ja hetken aikaa pyöriskelin sängyssä ja päätin vessassa käydä ja jatkaa sitten unia. Vessassa kuitenkin lapsivettä hulahti lattialle. Olin itse aika hämmästynyt, puoliksi kun vielä unessa olin, menin siitä sitten makkariin miestä herättelemään ja hän vasta pöllämystynyt olikin :)



Hieman alkoi supistamaankin, mutta ei vielä kauhean kivuliaasti. Pakkailtiin sairaalakassia ja syötiin pikkaisen aamupalaa ja päätettiin sitten lähteä sairaalaan. Ennen lähtöä supisti pari kertaa niin, ettei enää oikein pystynyt puhumaan.



Sairaalassa päästiin käyrään ja vauvalla kaikki vaikutti olevan hyvin. Kätilö ei ollut oikein varma laittaako mut osastolle odottelemaan vai onko synnytys jo käynnissä..olin ilmeisesti niin rauhallinen siinä vaiheessa. Kätilö ei olisi mielellään turhaan tehnyt sisätutkimusta, mutta kun näki mun irvistyksen supistuksen tullessa päätti katsoa tilanteen varmuuden vuoksi. Olinkin sitten jo 3cm auki. Kello oli 6 aamulla. Päästiin synnytyssaliin, joka taisikin olla viimeinen vapaana oleva Tyksissä.



Olo oli vielä aika hyvä, supistukset eivät olleet kovin kipeitä. Käytiin miehen kanssa lämmittämässä kaurapussia, mutta siitä ei ollut kauheasti apua. Supistukset tihenivät äkkiä ja ne alkoivat olla tuskaisia. En pystynyt juuri muuta tekemään kuin tuijottamaan seinää ja puristamaan miestä kädestä. Kätilö ehdotti epiduraalia, jonka halusinkin. Anestesialääkäri tuli nopeasti jaa 7.50 sain epiduraalin, joka helpotti mukavasti. Tässä välissä kätilökin ehti vaihtua.



Epiduraali vaikutti hyvin, tunsin enää vain paineentunnetta alhaalla supistusten aikana. Makoilin vain sängyssä ja juttelin miehen kanssa. Epiduraali aiheutti myös sen, että tärisin kylmästä. Vessassa yritin käydä jossain vaiheessa ja jalat eivät kantaneet, miehen ja kätilön avulla pääsin vessaan. Pissaa ei tosin tullut, vaikka hätä oli, kätilö katetroi, ja se helpotti oloakin. Yhdeksän jälkeen supistukset alkoivat hiljalleen voimistumaan, meni kuitenkin vielä aikaa ennen kuin sain lisäannoksen epiduraalia. 9.50 sain uuden annoksen, olin silloin 7cm auki.



Klo 11 jälkeen paine alkoi voimistua alhaalla. 11.30 olin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan, kun siltä tuntuu. Ensimmäisten ponnistusten aikana en saanut varmaan paljoa aikaiseksi, kun en tiennyt oikein mitä tehdä. Tämän jälkeen kätilö näytti sormillaan suuntaa, mihin päin pitäisi ponnistaa. Nyt alkoikin sitten tapahtua ja lapsi tuli nopeasti alas päin. Samalla alkoi kauhea kipu, tuntui että paikat repeää. Ei ponnistaminen mitään, mutta ne välit siinä. Minulle tuli hieman huono olo ja sain happea, mutta en montaa henkäystä sitä pystynyt ottamaan. Lapsen sydänäänet laskivat hieman ja kätilö kannusti ponnistamaan nyt oikein kovasti. Väliliha leikattiin,koska lapsella oli nyrkki poskella. Leikkaamista en edes huomannut synnytyksen temmellyksessä. Klo 12 tuuheatukkainen tyttö syntyi ja sai 9 pistettä. Väristä taisi tuo yksi piste lähteä. Pituutta oli 53cm, painoa 4060 g, päänympärys 35cm.



Lapsi oksensi lapsivettä ennen kuin karjaisi kunnolla. Päästi siinä samalla sitten pissatkin mun päälle. 15 minuutin päästä syntyi jälkeiset. Muutaman tikin sain välilihaan, mutta en edes huomannut, kun kätilö tikkasi. Tyttö oli rinnalla hieman alle tunnin ja sitten mies sai pestä hänet. Tyttö oli hieman viluissaan, joten hänet puettiin hieman paksummin.



Synnytys kesti virallisesti hieman reilu 6 tuntia, ja erittäin positiivinen mieli jäi.



auringo + tyttö 11vrk

Lauantaina 20.5 katselin euroviisuja kunnes alkoi tulemaan supistuksia. Ei kauhean säännöllisiä mutta tarpeeksi tuskaisia tietääkseen että nyt se alkaa. Suihkuttelin yön aikana useaan kertaan ja puoli kuuden aikaan soitin naistenklinikalle ja siellä sanottiin että ala tulla pikkuhiljaa.



Pikkuveli vei sairaalanpihaan ja kun autosta nousin ylös tuli lapsivedet ulos ensimmäisen kerran. Sisään päästessä tuli seuraavan kerran ja siitä niitä tulikin aina syntymään asti. Ja kaikki ihmettelivät kuinka paljon lapsivettä olinkaan mukanani kantanut =) Pääsin tarkkailuhuoneeseen jossa olin ainoastaan 3 cm auki. Siellä oleskeltiinkin 11 asti, jolloin siirryttiin synnytyssaliin.



Salissa laitettiin tippa, jotta saataisiin supistukset kunnolla käyntiin. Ja voi sitä kipua...Luulin tajun lähtevän supistusten tullessa ja puristelin sängyn reunan mutkalle..Viimein olin auki 5 cm ja anestesialääkäri kutsuttiin laittamaan epiduraalin paikalleen.



Siitä alkoi taivas. Kivut katosivat kokonaan ja olo oli paljon parempi. Virtsaamaan en päässyt joten katetri laitettiin paikalleen. Vajaa puolituntia epiduraalista tunsin kakkaamisen tarvetta. Kätilö kielsi hupsimatta, olinhan vain 5 cm auki. Hän kuitenkin tarkasti tilanteen ja hups kaikki 10 cm oli avautunut ja ei muuta kuin ponnistamaan. Sitä ei sitten kestänyt kuin 3 minuuttia ja pieni tyttö oli maailmassa! Synnytyksen kestoksi merkittiin 3 ja puoli tuntia ja ponnistusvaihe oli tuon 3 minuuttia.



Sain tytön tunniksi heti rinnalle ja siinä sitä maattiin. Samalla muut yrittävät synnyttää minusta istukkaa ulos. Se oli kunnolla kiinni ja 2 tunnin yrityksen jälkeen oltiin jo siirtymässä leikkaussaliin. Viimeisellä yrityksellä se vihdoin irtosi. Ponnistuksen aikana leikattiin välilihaa 4 tikin verran ja kun tuota ruvettiin tikkaamaan huomattiin taas jotain uutta...Vauvalla oli anturi päässä synnytyksen ajan ja se oli ilmeisesti viiltänyt sisälle kunnon haavan. No lähdettiin sitten kuitenkin leikkuriin ja 4 tikin sijaan tuli 17 tikkiä. Samalla he kaapivat kohdun. Pääsin vasta illalla myöhään osastolle ja näin tytön kunnolla. Seuraavana aamuna hemppa oli enää 82 ja olo sen mukainen. Vieläkään ei pysty elämään normaalisti. Päivä päivältä parempaan suuntaan kuitenkin!



Synnytyksessä olin yksin, kun se tuli loppujen lopuksi niin yht´äkkiä. Suuri kiitos kuuluu kätilölle, jonka sain pitää ilonani koko ajan aina synnytkseen saakka. Epiduraali oli taivas, ilokaasusta sain vain huonon olon. En heti halua kokea samaa uudelleen. Ja nämä jälkikivut vievät paljon voimia.



Paras kaikista sain siis pienen tytön 21.5.06 klo 14.30. Painoa oli huimat 2730 ja pituutta 47 cm, pipo 33 cm. Pisteitä 9, yksi pois väristä, joka kuitankin palasi samantien. Tyttö syö julmetusti ja rinnoista onneksi tuota maitoa tulee runsaasti. Kotona oltu nyt keskiviikosta ja kaikki on mennyt hyvin!

Eli kerronpa minäkin oman versioni synnytyksestä :). Alkaen siis maanantaista menin kättärille tarkistukseen korkean verenpaineen ja virtsan valkuaisen takia kaikki oli kuitenkin hyvin ja lähettivät kotiin sen verran sain kuitenkin puhuttua käynnistyksestä nopeiden synnytysten takia (eka tytön synnytyksen kesto 2h ja seuraavan 52 min ) et antoi perjantaiksi 19.5 kontrolli ajan et jos paikat yhtään kypsemmät voitaisiin harkita käynnistystä. No, eipä muuta kuin perjantai aamuna taas kättärille ja vauvan pulssi vetelikin 180 pintaan kun olin piuhoissa ja oma verenpaine koholla jonka takia ihana lääkäri ottikin sisään ja sanoi et käynnistetään. Sitten iltapäivällä 3 aikaan mentiin saliin ja laitettiin murunen cytotekkia kohdunsuulle jos se vähän kypsyttäisi paikkoja, itse en tuntenut muuta kuin lieviä menkkakivun tapaisia aaltoja, no kuitenkin se oli tehny tehtävänsä ja vauva oli laskeutunut niin alas et 20.30 puhkaistiin kalvot ja siinä samassa alkoivat tulla supistukset 3 min välein ja synnytys kirjattiin alkaneeksi :). Puolisen tuntia jouduin makailemaan sängyllä et vauva laskeutuu kunnolla eikä napanuora lipsahda ulos supistuksen olivat ihan siedettäviä ja hyvin kestettäviä sitten sain onneksi nousta ylös sängystä , joka olikin ainoa toiveeni synnytyksen suhteen et saan liikkua. Siinä sitten seisaallani heijaten otin vielä puolisen tuntia suppareita vastaan ja sitten alkoivatkin oikein kunnolla jytistä niin että voi sanoa että sattui niin saatanasti (anteeksi sana valinta mutta siltä se tuntui) onneksi kovia supistuksia ei ehtinyt tulla kuin pari, kolme kun tuli jo tarve ponnistaa. Kätilöt kampesivat minut puoli vängällä sängylle ja antoivat luvan ponnistaa kaksi ponnistusta ja tyttö syntyi. Kaikki meni siis tosi hienosti ja synnytyksen kestoksi tuli tunti 10minuuttia onneksi lääkäri otti asian todesta et synnytys voi olla nopea jos oltaisiin oltu kotona synnytyksen käynnistyessä olisi isäntä saanut huudella kuumaa vettä ja pyyhkeitä parkkipaikalla :). Synnytys oli tosi hyvä kokemus helpoin kaikista 4 vaikka vauva olikin kaikista isoin painoa tasan 4kg ja pituutta 53cm ja pipo 36cm(tonne listaan ilmottaessa iski härösormi ja ilmoitin pipoksi 38 :). Itselle ommeltiin kolme tikkiä eikä muuta. Maito nousi tosi hyvin ja sitä riittää. Isot sisarukset tykkäävät vauvasta tosi paljon ja se onkin tosi ihana aina sitä unohtaa kuin ihania noi nyytyt on!! Tytsy vaan syö, nukkuu ja kakkaa :). Onnittelut kaikille muillekkin oman nyyttinsä saaneille.(anteeksi jos tuli vähän sekava sepustus, mutta toi ajatus ei kulje vielä ihan kympillä).

paljon onnea kaikille!! missäs nyt kokoonnutaan kirjoittamaan?



meidän la oli 3.5. se päivä tuli ja meni. Äitienpäivänä 14.5. tuli aamusta supistuksia harvakseltaan, ei kipeitä, inhottavia vain. lähdettiin mummolaan kahville ja kotiin tultiin puolen päivän aikaan. laitoin esikoisen päiväunille ja siivosin. mies haki syötävää ja esikoisen herätessä kahden jälkeen söimme. edelleen tuli supistus silloin tällöin.



Kun formulat alkoi klo 15 menin sängylle maate ja päätin laskea suppareita. kun kolmas tuli kymmenen minuutin välein meni vedet ja se supistus oli jo hiukan kipeä. Nousin ylös ja aloimme tehdä lähtöä. Ajattelin käydä suihkussa mutta taas tuli supistus joka jo sattui. puin kuivat housut jalkaan ja mies pakkasi laukkuani =). esikonen hyppi ja vaati päästä mukaan. samassa tuli mummi itkua pidellen ja siskoni, taas supisti kipeästi (10min välein edelleen).



automatka ei kestänyt kauan ja sen vietin takapenkillä kontillani. mies ajoi liikennevalot läpi vain ja ohitti kaikki edellä ajavat. kirosin häntä koska kaikki kaasutukset, mutkat ja jarrutukset teki kipeää.



sairaalan pihassa oli hyvä ja pääsimme sisään synnytysosaston odotushuoneeseen. kerroin että vedet meni ja supistuksia 10 min välein ja että esikoinen tuli 4 tunnissa maailmaan. kello oli silloin 15.40.



siinä samassa alkoi kamalat kivut. supistuksia tuli ja tuli. vaihdoin vaatteet ja kätilö sanoi että ei turhaan nyt laiteta käyrälle tai katsota kohdun suuta. nopeasti vain saliin ja siellä katsotaan tilanne. salissa en pystynyt maata vaan kävelin kehää itkien ja kiroten. sydänkäyrä otettiin ja se oli hyvä, kun supistukset taukosi puoleksi minuutiksi joudun kipuamaan sängylle tarkastusta varten, 9 cm auki. sain luvan ponnistaa kun siltä tuntuisi. itkin kun kuulin että en taaskaan saisi kipuun lääkettä. kätilö kysyi kuinka haluan ponnistaa ja kerroin että polvilla seisten sängynpäätyyn nojaten. menin lattialle kävelyä jatkaakseni mutta samassa huusin että tulee paska ja nousin sängylle. ja sain luvan ponnistaa kun kätilö vielä tarkisti kohdunsuun.



Ja minä ponnistin. voi hyvätavaton kun se teki kipeää!! viimeksi en tuntenut ponnistamisen tarvetta ja olin siitä iloinen kun nyt tunsin. Hetkeksi jouduin lopettamaan kun napanuora oli vauvan kaulan ympärilla mutta taitavat kätilöt saivat sen nopeasti pois ja sain jatkaa. Repesin mutta en tuntenut sitä kun muu kipu oli niin valtava. ponnistin 7 minuuttia.



klo 16.12 syntyi terve poikamme äitienpäivälahjana. 3430g, 52 cm, py 33.



ehdimme olla siis sairaalassa puoli tuntia kun synnytys oli ohi.



Heti synnytyksen jälkeen alkoi kovat jälkisupistukset. kävin suihkussa ja verta tuli paljon. takaisin sänkyyn tullessa aloin voimaan pahoin ja pyörrytti. kätilö paineli mahaani ja verta syöksähti paljon sängylle. huono olo paheni koko ajan ja vessassa käydessä pyörtyminen oli lähellä. taas kätilö paineli kohtuani ja ulos tuli 200g verihyytymä. lääkäri kutsuttiin tutkimaan kohtu. se otti sitten niin kipeää että ei voi sanoin ikinä kertoa. sain kipupiikkiä ja ilokaasua mutta ei auttanut. isäkään ei saanut olla tilanteessa mukana tukenani. lääkäri teki siis sisätutkimuksen kohtuun, kamalaa oli!! mitään ei löytynyt, kohtu oli kunnossa, samoin istukka ja kalvot. (istukka oli tietysti pihalla heti synnytykseen perään kuten nomaalisti) verenvuotokin loppui lääkärin tutkimukseen. tippaan jouduin ja jouduin olemaan synnytyssalissa monta tuntia mutta onneksi esikoinen ja äitini saivat tulla katsomaan minua ja vauvaa saliin.



nyt koko perhe voi hyvin. poika on niin veljensä näköinen että ihan naurattaa. outoa olla kahden lapsen äiti, esikoine vähän oireilee mutta ei pahasti.



halauksia ja hyviä vointeja kaikille!!



hanimböörd ja pojat

tiistain ja keskiviikon (9.-10.5) välisenä yönä alkoi epämääräinen supistelu joka jatkui ja jatkui vaihtelevalla menestyksellä. torstaina supparit vieläkin epäsäännöllisiä mutta voimat oli jo silloin aika vähissä joten noin. klo 17.00 saavuimme synnärille. pelkäsin että kotio passittavatta mutta käyrille pääsin. kohdunkaulaa ei jäljellä mutta auki olin vain kaks senttiä !!!

ei muuta kun rappusiin jumppaan...

käyrillä taas ja reilu kaks senttiä auki. plääh!

johonkin aikaan illasta vaihtu kätilö ja uusi tarkistus. tiukka neljä senttiä ja kuumaan suihkuun.

auttoi sen verran että supparit muuttu säännöllisiks ja hetken päästä tulivat jo neljän minuutin välein. noin kahden aikaan yöllä päästiin saliin. ilokaasua otin mut apua en siitä mielestäni saanut. 3.45 tuli lääkäri puhkaiseen kalvot ja supistukset koveni ja alettiin miettin epiduraalin laittoa. päätin ottaa ja 4.15 sen sain ja parit supparit otin luomuna vastaan kun epiduraalin vaikutusta odoteltiin.

kohdun suu oli auki noin 5 cm ja se oli viimenen tieto sen tilanteesta. supparit laimeni ja 4.40 sain oksitosiinitipan.

epiduraali vei täysin kivun ja toimi täydellisesti, ihana aine!

yhtäkkiä tunsin et vauvan pää alkaa tulemaan ja kätilö tarkisti tilanteen ja sanoi että hiuksia tuntuu ja sain alkaa ponnistaan heti kun tuli tarve. 7 min. ponnistin ja 5.37 syntyi tyttömme. en revennyt ollenkaan ja eikä leikattu. pieni nirhama tuli virtsaputken viereen johon laitettiin kolme tikkiä. tyttö heten mahalla ja sit rinnalla. söi vielä mölemmat rinnat heti kättelyssä. yhdeksän pisteen tyttö!

vointi oli mainio heti synnytyksen jälkeen vaikkakin olin aivan jäässä ja tärisin kuin horkassa. hiki ei tullut missään vaiheessa.



kätilö oli aivan ihana ja muutenkin koko kokemus tosi hyvä ja kaunis.



meppe ja likka 2vk ja 2pv

3.5 keskiviikkona oli normaali sikiön painokontrolliaika, joten suunnistimme koko perhe hämeenlinnaan heti aamusta. mies meni lasten kanssa torille, itse suunnistin sairaalaan yksin. (näin jälkiviisaana, miten ihmeessä me ei tajuttu, että rv39 tällä raskaushistorialla käynnistyspäätös voi tulla ihan millon vaan! ja me hölmöt tietenkin otettiin lapset mukaan, ja jätin sairaalakassinkin kotiin..)



no, ultralaite kertoi vähän turhan huolestuttavia lukuja. painoarvio oli vain 2,5kg, päänympärys vastasi suurinpiirtein viikkoa 32, reisiluu viikkoa 34.

lääkäri tutkittuaan päätti pistää oksitosiinin valumaan, testata että kestääkö vauva supistuksia. jos kestäisi, niin käynnistystä jatkettaisiin, jos ei niin sektio olisi edessä.

ja arvatkaa vaan pelottiko!

tässä vaiheessa kohdunsuu oli jo 2 sormelle auki, ja kanavaa jäljellä 1cm.



no, soitin äidille että mies tuo lapset hoitoon, ja sen jälkeen soitin miehelle että tänään syntyy vauva.



oksitosiini pistettiin valumaan 11.00 pienellä annostuksella. supparit olivat vaan mahaa kovettavia, eivät sattuneet yhtään.

12.00 lääkäri tarkasti vauvan sydänäänikäyrän, ja koska muutoksia ei suppareista tullut, annosta nostettiin.



no, tulihan se mieskin sieltä sitten kahdentoista jälkeen. siinä sitten juteltiin ja luettiin lehtiä, valittelin että on tylsää! :)

13.00 annosta taas nostettiin, mutta suppareihin ei ollut vaikutusta. edelleen jatkuivat " harjoitussupistukset" .

14.00 käskin kätilön laittaa tuplasti annostusta isommaksi, kun tuntui ettei vauva synny tällä menolla ikinä. ei tehnyt suurtakaan vaikutusta edes annoksen tuplaaminen. tai no, selkäsärky alkoi.

vihdoinkin miehelläkin oli jotain tekemistä, minun hierominen. :)



15.00, taas annosta isommaksi. supparit tulivat jo 3 minuutin välein, mutta edelleenkään en tarvinnut mitään kivunlievitystä. tai no, se vakio " menkkakipuburana" olisi voinut kelvata. oli todella vaikea uskoa, että vauva syntyisi.

tässä vaiheessa jo vähän turhautuneena " onnettomaan" kohtuuni lausuin tuon legendaarisen " ei tästä tule lasta eikä paskaa" - lauseen miehelleni.



mutta 16.00 annostuksen lisäämisen jälkeen alkoikin tapahtumaan, ja vauhdilla! vihdoinkin supparit sattuivat mahassakin. 16.30 pyysin ilokaasua, ja parin harjoitushenkosen jälkeen tajusin miksi sitä kutsutaan ilokaasuksi.

oli aika epätodellinen olo, kun kesken kipeän supistuksen alkaa naurattaa niin vietävästi! olo oli kuin iloisessa nousuhumalassa, tosin sitä iloahan ei kauaa kestänyt.



viideltä kivut alkoivat tuntumaan täysin sietämättömiltä, joten pyysin epiduraalin. kohdunsuu oli muistaakseni 5cm auki.

ja se sisätutkimus oli yksi kivuliaimmista kohdista synnytyksessä. kätilö puhkaisi kalvot, lapsivesi oli normaalin väristä. ja kätilö pyöritteli sormella kohdunsuuta auki, se sattui ihan älyttömästi.

niin, ja taisi pistää siinä samassa vauvan päähän sen pinnin.



puoli kuuteen asti sain kärvistellä siinä hirvittävässä supistuskivussa ennenkun ihana anestesialääkäri saapui. ilokaasua hengittelin, mutta siitäkään ei ollut enää apua. ja hätä keksii keinot, jotenkin kummassa kipua helpotti älyttömästi miehen käden hakkaaminen ilokaasunaamarilla. :) kummasti se taittoi kivulta kärjen..



epiduraalin pistäminen ihme kyllä sattui. viime synnytyksessä en edes kunnolla tuntenut pistoa, nyt sekin sattui ilkeästi.

no, epiduraali alkoi vaikuttaa vasta siinä kuuden jälkeen, ja sitten olikin ihanaa lepoa melkein tunnin ajan. siinä välissä kätilö pisti vielä pudenduspuudutuksen, sanoi että se alkaisi vaikuttaa vasta siinä tunnin päästä, sopivasti ponnistusvaiheen aikaan.



19.00 kohdunsuu oli auki 8cm, ja tuntui ihan älytön paine alapäässä. epiduraalin vaikutuskin alkoi loppua. kätilö ei tietenkään antanut ponnistuslupaa, vaan käski vain koittaa hengitellä. ja painaa nappia kun alkaa ponnistuttaa.



no, melkein heti me sitten kätilö piipattiin takaisin, kun paine alkoi olla sietämätön.

kohdunsuu oli vaan 9cm auki, mutta sain ponnistusluvan.

muistan katsoneeni kelloa juuri ennen ekaa ponnistusta, se oli 19.28.



ja kyllä se sattuikin! eipä ollut tässäkään synnytyksessä epiduraalista ja pudendaalista yhtään mitään hyötyä ponnistusvaiheessa. minulle se ponnistusvaihe oli viimeksikin se kipein vaihe, ja niin se oli nyttenkin.



taisin ponnistaa vain kerran, kun jo huusin että sattuusattuusattuu! ja muistan jotenkin ajatelleeni karkaavani pois koko touhusta, että jatketaan huomenna. siis ihan tosissani ajattelin..:) ja kyllä masensi, kun järki palasi päähäni ja tajusin etten voi karata. :)

kaksi kertaa vielä ponnistin, ja oli pää ulkona, ja sitten kätilö käskikin lopettamaan, ja alkoi setvimään napanuorta kaulan ympäriltä. vielä yksi ponnistus, ja vauva oli ulkona. kello oli 19.33.

hengähdin, ja tajusin ettei vauva huuda. kysyin miksei se huuda vähän huolestuneena. kätilö rauhoitteli, että kyllä se kohta sieltä tulee, ja niinhän se ensiparkaisu kuuluikin. vauva oli ihan isoveljensä näköinen, mutta ilmeet olivat samat kuin siskollaan.

sain vauvan mahan päälle, ja tunsin olevani onnellisempi kuin ikinä.



tikkejä ei tarvinnut yhtään, verta en menettänyt, ja olin elämäni kunnossa lähes heti synnytyksen jälkeen.



seuraavana päivänä lähdin pois sairaalasta, koska ikävöin niin kauheasti kaksosia ja miestä.



ja tytön mitat olivat 2825g, 49cm, py 33cm. pisteitä sai täydet kympit.

Amina76:



Olen pahoillaan puolestasi, luin tämän miehellekin ja sanoin, että synnytän tulevana Joulukuuna kotona. Ei tarvi kokea ainakaan tuommoista.. no ehkä ei sittenkään.



Ota yhteyttä potilasasiamieheen. Tuollainen on todella törkeää ja joutavat kyllä vastuuseen. Hyvä yritys kiertää sanktioita tulla sitten noin selittelemään.. Jospa osaisivat seuraavan kerran käyttäytyä potilasta kohtaan kuten ammatissaan kuluu.



t. Sairaanhoitajaopiskelija

onnea vauvan syntymästä! harmi, että synnytys oli noin kauhea. tee ilmoitus potilasasiamihelle henkilökunnan törkeästä käytöksestä, se oli anteeksiantamattoman epäammattimaista! ei auta että tulivat jälkikäteen pyytelemään anteeksi ja ettette tekisi valitusta. teilä on täysi oikeus ja todellakin aihetta valitukseen.

onneksi miehesi oli noin ihana ja tuki sinua! fiksu ja rauhallinen mies sinulla.

Tässä tämä meidän synnytystarina.

Viikkoja oli 40+1 täynnä kun edellisenä iltana kokeiltiin kaikki ässät. Paikat olivat ilmeisesti kypsiä kun sitten 31.5 supistukset alkoivat aamuviideltä, ei kovin kipeinä vielä, mutta olivat

selkeästi erilaisia kuin ns.harjotussupparit. Niitä sitten kuullostelin kolme tuntia ja sitten soitin kätilöopistolle ja kerroin tilanteen. He käskivät mun mennä suihkuun ja syödä jotain ja soitella myöhemmin jos/kun lapsivesi menee tai supistukset kovenee. Suihkussa käynti vain tihensi ja kovensi supistuksia ja puolen päivän aikaan olin valmis lähtemään sairaalaan.

Soitin tädilleni joka asuu tässä lähellä ja menimme kolmestaan kättärille, jonne tätini tuli myös sisään seuraamaan tilannetta.

Vastassa oli oikea kauhu-kätilö, hän laittoi jonkun opiskelijan ottamaan multa supistuskäyrää joka ei sitten onnistunut mitenkään. He epäilivät ettei synnytys ole käynnissä, tosi tylyä kohtelu oli ennen kuin kätilö tajusi tehdä sisätutkimuksen ja totesi kohdunsuun olevan auki 3cm ja synnytyksen todella olevan käynnissä.

Koska supistuksia ei vielä tullut heidän mielestään kovin terävinä he

passittivat minut pariksi tunniksi ulos kävelemään. Siellä sitten kärvistelin välillä penkillä istuen ja välillä kävellen. Onneksi oli hyvä ja

aurinkoinen ilma.

Kun menin takaisin parin tunnin päästä, oli luojan kiitos kätilöllä vuoro

vaihtunut ja sain sitten oikein mukavan kätilön tilalle.

Hän tarkisti tilanteen ja olin 5cm auki ja pyysin epiduraalin jota ennen

hengittelin ilokaasua, joka ei mulla ainakaan tehonnut.

Epiduraalin voimin olin sitten pari tuntia, kätilö puhkaisi jossain vaiheessa lapsivesikalvot ja laittoi oksitosiinitippaa jotka vahvistivat selvästi supistuksia.

Parin tunnin päästä olin sitä mieltä että tarvitsen lisää puudutetta, mutta kätilön tehdessä sisätutkimuksen olinkin jo kokonaan auki ja hän alkoi valmistelemaan synnytysjakkaraa, jossa olin jo valmennuksessa päättänyt synnyttää. Mieheni oli tässä vaiheessa kaupassa ja alkoi jo pelottamaan ettei hän ehdi tulla takaisin ennen kuin vauva olisi maailmassa, mutta onneksi hän sitten tuli vähän ennen kuin siirryin jakkaralle.

Mieheni tuki mua takaa, täti tsemppasi edessä (Hän jäi " vahingossa" koko synnytyksen ajaksi mukaamme.) ja kätilö oli polvillaan lattialla kun vain 12 minuutin ponnistamisen jälkeen tyttäremme syntyi. Ponnistusvaiheen lopulla kun pää oli jo puoliksi syntynyt aloin itkemään etten jaksa enää, mutta yhdellä kunnon työnnöllä puristin loppuun asti.. Ja tietysti kamalan tuskanhuudon

saattelemana :) Tyttö sai täydet kymmenen pistettä ja kätilö kehui että olipa lempeä syntymä. (En nyt siitä lempeydestä niin tiedä...)

Olin aivan pökerryksissä koko illan synnytyksen jälkeen. Ihmettelin kun aluksi ei tuntunut miltään, olo oli aika avuton ja kun vauva sitten yöllä alkoi itkemään en ensin tajunnut että se on minun vauvani vaan olisin vain jatkanut unia. Vaistonvaraisesti sitten aloin imettämään ja otin hänet viereeni nukkumaan. Äidilliset tunteet tulivat pari päivää synnytyksen jälkeen, josta nyt on siis vähän yli viikko aikaa.

Arki muuttui kertaheitolla, onhan tämä esikoislapsenikin eli kaikki on aivan uutta, mutta ihan mahtavaa!

Nyt taidan tietää mitä onni on. <3

Aamulla 5.6 rv:llä 41+0 alkoi pienet supparit mutta oli jo pari päivää ollu koko alakroppa niin kipee etten oikeestaan kiinnittäny mitenkään huomiota niihin. menin klo 9 käymään neuvolassa, kaupassa ja leikkipuistossa. joskus about 12 alkoi hieman kipeempiäkin suppareita tulla. jossain vaiheessa valui jotain pientä verensekaista nestettä ja soitin miehelle että pysy lähellä puhelinta koska saattaa tulla lähtö tänään. supparit jatkui ja mentiin takasin leikkipuistoon " ottamaan vauhtia" . olo alkoi olla hieman epämiellyttävä joten soitin ja hoidin hoitopaikkaa lapsille. kotiin tultiin vähän kahen jälkeen.



Pistin ensin lapset suihkuun ja menin sitten ite. syötiin ja olo oli jo tosi tuskanen. klo 15 alkoi suppareita tulla jo 2-4 min välein ja oli aivan toista luokkaa.tästä lasketaan että synnytys alkanu.

soitin miehelle että nyt sattuu. mies oli menossa ajaa kakkosvaihetta joten mietittiin mitä tehdään ja päätettiin että ehtii. odotin vaan että lasten isä tulis hakee lapset (töiden jälkeen klo 16 oli tulossa).



klo 16 lapset sitten meni ja aloin odottaa miestä kotiin. sattui niin että itku tuli joka kerta. puol viideltä mies soitti että auto pysähtyny eikä käynnisty, tilaako taksi vai mitä tehdään. sanoin että soita ja kysy jos yks kaveri voi heittää meiät kun en tiedä jos sinne sit jäädään. aika fiksusti ajateltu sillon kun oli ihan selvä että hyvä jos sinne edes ehtii. =)



synnärillä oltiin viideltä. synnytysosastoon joutui kävellä läpi koko sairaala rempan takia. matka kesti ikuisuuden kun joutui pysähtyy 10 metrin välein. mentiin tutkimushuoneeseen ja olin jo 6 cm auki. sieltä synnytyssaliin ottamaan käyrää ja kysyin heti ammeesta. kätilö kertoi että pääsen sinne avautumisvaiheen aikana mutta sillä ei kokemusta vesisynnytyksistä. pettymy oli kova mutta halusin sinne edes hetkeks. kätilö tuli takasin hetken päästä ja kertoi että siellä yks toinen kätilö jos sittenkin haluun synnyttää. tuli heti parempi mieli!



ammeeseen pääsin noin klo 17:45. ammeessa oli vaikeeta liikkua ja kivut oli aika järkyttäviä. otin ilokaasua niin paljon kuin mahollista ja AUTTOI! petidiinipiikinkin sain. about 18:05 kalvot puhkaistiin ja hetken päästä alkoi ihan valtava paine. tunnsin että pää tulossa. ponnistin niin paljon kuin jaksoin ja kolmannella ponnistuksella klo 18:16 tyttö oli maailmassa. limanen ja ihana! synnytyksen hoiti lopulta se eka kätilö kun toinen valvoi. oli siis kätilöni eka vesisynnytys. ihan kivaa olla " koekaniini" .



synnytyksen kesto yhteensä noin 3,5 h ja ponnistusvaihe alle minuutti. tytön mitat 3600 g, 50 cm ja pipo 34,5 cm. tikkejä tuli muutama ja vuotoa vaan 200 ml. oli aivan mahtava kokemus mutta kivut en ihan heti unohda. mies oli ihan hirmuinen apu ja olen siitä tosi onnellinen. en olisi pärjanny yksin. nyt eletään ihanaa vauva-arkea ja isosiskot aivan mahtavia! meillä on täydellinen perhe! =)



my_selene ja Emma 4v, Alva 2v 11kk ja Mai 5 vrk

La iltana alkoi supistukset.Ensin pari tuntia alle 10 min välein ja seuraavat 5 tuntia oliki sitten 4 min välein supistuksia...Kyllä teki kipeää!Epiduraalin sain ja se oli taivas!!!Väliliha leikattiin ja ponnistus kesti ikuisuuden/1h 14min) kun ei tullut supistuksia tarpeex nopeesti....No joka tapauksessa terve tyttö tuli.Paino 3665kg ja pituus 50,5.Oli ihan hysteerinen kun sain tytön ensikerran rinnalle :) Itketti niin paljon etten edes nähnyt mitään!



Hyvin ollaan kotiuduttu,tissi ja unet maistuu :)



Tässä se näin nopeesti,täytyy mennä :)



Muzzukka ja " nyhriäinen"

Jospa viimein ehtisin jotain tähän kirjoittelemaan... En pääse nykyään juurikaan koneelle, joten siksi hiljaiselo. Tässä siis meidän neidin (esikoinen) maailmaantulo. Kuvia löytyy irc-galleriasta nimellä poppanen.



Laskettu aika oli ja meni 9.5. Loppuajasta jouduin käymään phks:ssa pari kertaa tarkistuksissa, koska sf-mitta kääntyi laskuun ja vauvan voinnista oltiin huolissaan. Joka kerta vauva todettiin pieneksi, mutta hyvävointiseksi ja meidät pistettiin takaisin kotia kasvamaan. Eikä bikineissä parvekkeella loikeilevaa superhyvinvoivaa mutsia paljoa ylimeno harmittanutkaan...



Sunnuntaina 21.5. kävin aamulla phks:ssa yliaikaiskontrollissa, ja lääkäri totesi paikkojen olevan vielä ihan epäkypsät ja pisti takaisin kotiin, aika käynnistykseen varattiin kuitenkin tiistaille 23.5. Illalla tuskailin vielä klo 19.30 äidille puhelimessa että ei kuulu kertakaikkiaan mitään.. Heti puhelun jälkeen meni limatulppa ja samointein alkoi myös lapsivettä tihkumaan. En oikein ollut varma oliko se vielä sitä limatulppaa vai lapsivettä, kunnes sitä alkoi lorahtelemaan enempi. 20.30 alkoi suht kivuttomat, mutta säännölliset supistukset 15-10min välein ja aloin tekemään lähtöä sairaalaan.



Sairaalassa olin klo 23, kohdunsuu auki 1,5cm. Sain jyväpussit ja hengailin niiden kanssa klo tunnin verran, jolloin kohdunsuu oli auki 3cm ja siirryttiin synnytyssaliin ilokaasulle. Joka sopi mulle kuin nyrkki silmään!! Pää oli ihanasti sekaisin ja kroppa rentona, ja ennenkaikkea se pakotti keskittymään hengittämiseen. Toivoin silti epiduraalia, jonka sainkin melko nopeasti (lääkäri itse kysyi puudutuksen tarvetta laittaessaan sitä ruuvia lapsen päähän, mikä ehkä nopeutti epiduraalin saamista...). Se ei tosin tuntunut juurikaan vaikuttavan ja vetelin ilokaasua loppuun asti. Ei se tosin olisi ehtinytkään: Avautumisvaihe 5cm:stä 10 cm:iin kesti 25 minuuttia ja 45 minuuttia epiduraalin laiton jälkeen oli lapsi jo ulkona. Ponnistusvaihe oli 17 minuuttia, ja kroppa hoiti ihan itse senkin, ainoastaan olkapäät ponnistin " itse" kun kätilö käski. Tyttö parkui niin, että kätilökin totesi ääntä lähtevän kuin isommastakin. 22.5. klo 02.27 syntyi siis hyvinvoiva 3035g 48cm _todella_ tummatukkanen 9 pisteen äkäpussi.



Synnytyksen kesto oli 5h15min, joista sairaalassa ehdin olla vain kolmisen tuntia. Itse koin sen helpoksi ja synnäriltä jäi hyvä mieli. Ehkäpä vielä joskus uudestaankin... :)