Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pablo Neruda kirjoitti:
"Tuulesta tuuleen kuin tyhjä verkko
minä kuljin läpi katujen ja ilmanpiirin, tulin ja lähdin..."
ja niin minä olen kaivannut Kylliäni; olen vaeltanut Santiagon kaduilla etsien edes murto-osaa siitä värähdyksestä, siitä hurmiosta jonka tunsin sylissänne. Mutta missään maan piirissä ei ollut minulle sijaa. Olin itsellenikin vieras mies. Tuulet ovat kuljettaneet minua mantereelta mantereelle, mutta mihinkään oksaan en ole tarttunut, en yhteenkään kukkivaan puutarhaan laskeutunut. Mutta täällä, vehreän vauvapalstan siimeksessä olen kohdannut teidät jälleen. Voiko elämä suurempaa riemua eksyneelle kulkijalle lahjoittaa?
Voi Åke... Olen liikutuksesta sanaton ja silmäni ovat kyynelistä sumeat. Te olette tavattoman hieno mies.
Armaani! Kaivattuni! Ottakaamme takaisin kaikki nämä kaipauksen vuodet, eläkäämme kuin nämä vuosikymmenet olisivat ollet vain unta... ja unta ne ehkä ovat olleetkin. Todellinen elämä on vain tässä, teidän vierellänne, kun saan koskettaa armaani olkapäätä, nähdä viehkeän hymynne. Tahdon vain olla teidän kanssanne! Se on niin nopeasti sanottu, mutta tuntuu kuin tahtoisin koko maailman. Mietin tohtisinko suudella poskeanne, uskaltaisinko antaa teidän nähdä sen kiihkeyden, joka on polttanut rintaani kaikki nämä vuodet. Kylli! Yllin kyllin olen toivonut kohtaamistamme ja nyt se hetki on tässä. Olen onnellinen mies.
Niin oma Åkeni, ottakaamme takaisin menettämämme vuodet. Jotenkin olen läsnäolonne sieluni syvyyksissä aina tuntenut ja sillä on ollut minuun niin ihmeen rauhoittava vaikutus. Muistan kiihkeytenne jo nuoruusvuosiltanne, enkä sitä paheksu. Olette Åke vain aito, oikea Mies ja luontonne on sen mukainen.
Olette ollut aina mielessäni niin ylivertaisen kauniina kuvajaisena, että en ole kenellekään muulle halunnut kättäni antaa, vaikka siitä seurasi minulle elämänpituinen yksinäisyys. Olen elänyt naimattomana kaikki nämä eron vuodet.
Ja vaikka kiihkeytenne ei minua pelästytä (omakin sydämeni on pakahtua padotusta rakkaudesta) niin en ole kuitenkaan sellainen nainen, että ryhtyisin intiimimpään kanssakäymiseen avioliiton ulkopuolella. Toivon ja uskon, että tämän ymmärrätte. Olen aina ollut siveä ihminen, vaikkakin palavatunteinen. Ette uskoakseni ole mikään elostelija itsekään.
Mutta poistakaamme viimeisetkin esteet rakkautemme tieltä ja solmikaamme avioliitto! Sitokaamme itsemme näin toinen toiseemme sekä maallisin että pyhin sakramentin sitein sen lisäksi, että sydämemme ovatkin jo olleet avioliitossa keskenään nämä kaikki vuodet.
En toki naisena teitä kosi. Toivon Åke, että nämä vakavat ja totiset, täydestä sydämestä lausutut sanani ymmärrätte oikein.
Tuhansin suudelmin, oma Kyllinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Åke ja Kylli tehkää oma ketju please?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tänään baarissa, jotkut ystävien tai perheen kanssa. Minä istun tänäkin lauantaina kirjojen parissa, kuuntelen ehkä musiikkia ja haaveilen millaista olisi viimein jutella kanssasi kahdestaan, tutustua kunnolla. Kuinka kauan näin voi jatkua? Vuosi sitten olen varmaan ollut ihan samassa tilanteessa. En koskaan törmää sinuun muualla kuin paikassa, jossa ei ole sopivaa lähestyä. Mistä löytäisin sinut? (naiselle)
Onko sinulla omaa perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Åke ja Kylli tehkää oma ketju please?
Alapeukutin.
T. Kylli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tänään baarissa, jotkut ystävien tai perheen kanssa. Minä istun tänäkin lauantaina kirjojen parissa, kuuntelen ehkä musiikkia ja haaveilen millaista olisi viimein jutella kanssasi kahdestaan, tutustua kunnolla. Kuinka kauan näin voi jatkua? Vuosi sitten olen varmaan ollut ihan samassa tilanteessa. En koskaan törmää sinuun muualla kuin paikassa, jossa ei ole sopivaa lähestyä. Mistä löytäisin sinut? (naiselle)
Onko sinulla omaa perhettä?
Ei ole. Ystäviä tietysti on, mutta he ovat kaikki pariutuneet ja yleensä viettävät lauantai-illan kumppaninsa kanssa. Sinänsä ymmärrettävää, koska niin varmaan itsekin tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Åke ja Kylli tehkää oma ketju please?
Mieluummin niitä lukee kuin noita sivukaupalla säännöllisin väliajoin toistuvia nimiarvuutteluita, m#d3hullun sekoilua tai Minkkis-tyylisten suhmurapersoonien suhdevatvontoja.
Åken ja Kyllin viestit ovat true kaipausviestejä, toisin kuin 80% ketjun viesteistä nykyään.
Itse luen mielummin jopa vulgaareja kullirunoja, kuin laavaan sivukaupalla jotain ”Mikä on toisen nimesi kolmas kirjain?”-juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tänään baarissa, jotkut ystävien tai perheen kanssa. Minä istun tänäkin lauantaina kirjojen parissa, kuuntelen ehkä musiikkia ja haaveilen millaista olisi viimein jutella kanssasi kahdestaan, tutustua kunnolla. Kuinka kauan näin voi jatkua? Vuosi sitten olen varmaan ollut ihan samassa tilanteessa. En koskaan törmää sinuun muualla kuin paikassa, jossa ei ole sopivaa lähestyä. Mistä löytäisin sinut? (naiselle)
Onko sinulla omaa perhettä?
Ja taas on joku heti haaskalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
... Minä niin muistan kuinka mukava oli häntä seurata, siis keittiössä, hyörivä pepakin jopa hetkeksi unohtui kun haukkasin hänen lämpimiä croisantteja :)
Mut liekö enää croisantteja haukkaisin, saatika päälle kahvia naukkaisin?
Eipä ei, jos keittiööni päätyisit niin tokkopa sanoisin hei!
Vetäisin sinut lähelleni hellään huomaan,
Enkä kehoittaisi sinua mukanasi essua tuomaan.Lähelle kuin sinäkin aikoinaan minuun painauduit illoin, kovin kaiholla muistelen muistoja jotka syntyivät silloin.
Tuntea lämmön, ruumiisi. Suudella huuliasi, kielellä tunnustella, ei nieluasi vaan hamuta kohti sieluasi.
En kuitenkaan tavoittanut, sieluasi, ei vaikka kuinka rutistin, suutelin, imin ja hapuilin, hapuilin kuin lapsi pöydästä tukea ottaessaan. Ensimmäisten askelien saattamana, iloisena siitä, hetkestä, pienenpienestä retkestä.
Vaikken retkelläni saavuttanut sieluasi lain, niin olin läsnä, sinussa ja sinä minussa, oli hyvä olla
Kanssasi oli niin hyvä olla retkellä
Silloin sen tajusin uuden suudelman hetkellä
Kanssasi retkeen ei tarvitse utopiaa matkoja rekvisiitta turhaa lain
Vain ja ainoastaan sinut ja minut vain
Sinut minut me vain
Unhoittaa en kykene
En sinua minua meitä
En aamua jolloin tuhisit vieressäni
Hakeutuen ruumiisi lämpöön uinumaan
En iltaa jolloin silmistäsi säteilevä kimalle kutsui
Ihon kosketusta
Kuitenkin eniten kaipaan yhteyttä
Ykseyttä, aikakonettani mun
Saat ajan pysähtymään
Luonani, luonasi, aina
Muu menettää merkityksensä
Sinä vain...
...olet niin perhanan tollo
Et ymmärrä että välitän, sinusta, paljon
Haluaisin suojella sinua elon kolhuilta
Estää kyynisyyden salakavalaa luikertelua aatoksiisi
Halua kietoa käteni ympärillesi
Turvaksesi
Olla konnan, kilpikonnan suojakuoresi
Suojasatamasi mielen...
Jospa sinä olet tollo jos kirjoittelet täällä etkä tosielämässä.
Kieltämättä varmaankin olen monessa asiassa tai tavalla tollo, mutten tässä.
En voi tai kykene suuntaa muuttamaan jos itseään pakenee ja se tie on loputon...
Minulla on kyllä syli avoinna mikäli haluaa taakseen vilkaista, ainoa "harmi" hänelle on se että kahdesta eri asiasta pitää käydä keskustelu.
Onko hän narkomaani?
Antakaa nyt toisten kirjoittaa. Itselläkin kun ollut tosi paha mieli viikon, niin oikeasti ihan kiva lukea välillä esim. tällaisia Åke & Kylli -iloitteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
... Minä niin muistan kuinka mukava oli häntä seurata, siis keittiössä, hyörivä pepakin jopa hetkeksi unohtui kun haukkasin hänen lämpimiä croisantteja :)
Mut liekö enää croisantteja haukkaisin, saatika päälle kahvia naukkaisin?
Eipä ei, jos keittiööni päätyisit niin tokkopa sanoisin hei!
Vetäisin sinut lähelleni hellään huomaan,
Enkä kehoittaisi sinua mukanasi essua tuomaan.Lähelle kuin sinäkin aikoinaan minuun painauduit illoin, kovin kaiholla muistelen muistoja jotka syntyivät silloin.
Tuntea lämmön, ruumiisi. Suudella huuliasi, kielellä tunnustella, ei nieluasi vaan hamuta kohti sieluasi.
En kuitenkaan tavoittanut, sieluasi, ei vaikka kuinka rutistin, suutelin, imin ja hapuilin, hapuilin kuin lapsi pöydästä tukea ottaessaan. Ensimmäisten askelien saattamana, iloisena siitä, hetkestä, pienenpienestä retkestä.
Vaikken retkelläni saavuttanut sieluasi lain, niin olin läsnä, sinussa ja sinä minussa, oli hyvä olla
Kanssasi oli niin hyvä olla retkellä
Silloin sen tajusin uuden suudelman hetkellä
Kanssasi retkeen ei tarvitse utopiaa matkoja rekvisiitta turhaa lain
Vain ja ainoastaan sinut ja minut vain
Sinut minut me vain
Unhoittaa en kykene
En sinua minua meitä
En aamua jolloin tuhisit vieressäni
Hakeutuen ruumiisi lämpöön uinumaan
En iltaa jolloin silmistäsi säteilevä kimalle kutsui
Ihon kosketusta
Kuitenkin eniten kaipaan yhteyttä
Ykseyttä, aikakonettani mun
Saat ajan pysähtymään
Luonani, luonasi, aina
Muu menettää merkityksensä
Sinä vain...
...olet niin perhanan tollo
Et ymmärrä että välitän, sinusta, paljon
Haluaisin suojella sinua elon kolhuilta
Estää kyynisyyden salakavalaa luikertelua aatoksiisi
Halua kietoa käteni ympärillesi
Turvaksesi
Olla konnan, kilpikonnan suojakuoresi
Suojasatamasi mielen...
Jospa sinä olet tollo jos kirjoittelet täällä etkä tosielämässä.
Kieltämättä varmaankin olen monessa asiassa tai tavalla tollo, mutten tässä.
En voi tai kykene suuntaa muuttamaan jos itseään pakenee ja se tie on loputon...
Minulla on kyllä syli avoinna mikäli haluaa taakseen vilkaista, ainoa "harmi" hänelle on se että kahdesta eri asiasta pitää käydä keskustelu.
Onko hän narkomaani?
Korkeintaan suklaata kohtaan :D
Lähinnä tarkoitin keskustelulla sitä että kun koen hänet ystäväksi ja lisäksi välitän hänestä oikeasti, niin mitä se sitten meinaa ja jos hänellä olisi samanlaisia tuntemuksia ni meneeköhän meillä nyt sitte ihan oikein tämä homma :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Åke ja Kylli tehkää oma ketju please?
Mieluummin niitä lukee kuin noita sivukaupalla säännöllisin väliajoin toistuvia nimiarvuutteluita, m#d3hullun sekoilua tai Minkkis-tyylisten suhmurapersoonien suhdevatvontoja.
Åken ja Kyllin viestit ovat true kaipausviestejä, toisin kuin 80% ketjun viesteistä nykyään.
Itse luen mielummin jopa vulgaareja kullirunoja, kuin laavaan sivukaupalla jotain ”Mikä on toisen nimesi kolmas kirjain?”-juttuja.
Vaikka nämä kuvatut tilanteet ovat fiktiivisiä, on rakkaudenkaipuu taustalla kuitenkin aito. En muuten olisi motivoitunut viesteihin vastaamaankaan, jos en kaipaisi sitä, että saan ilmaista jotain, joka odottaa ulospääsyä, odottaa Kylliä elämääni. Ja tietysti on kiva hassutella välillä.
-"Åke"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Åke ja Kylli tehkää oma ketju please?
Mieluummin niitä lukee kuin noita sivukaupalla säännöllisin väliajoin toistuvia nimiarvuutteluita, m#d3hullun sekoilua tai Minkkis-tyylisten suhmurapersoonien suhdevatvontoja.
Åken ja Kyllin viestit ovat true kaipausviestejä, toisin kuin 80% ketjun viesteistä nykyään.
Itse luen mielummin jopa vulgaareja kullirunoja, kuin laavaan sivukaupalla jotain ”Mikä on toisen nimesi kolmas kirjain?”-juttuja.Vaikka nämä kuvatut tilanteet ovat fiktiivisiä, on rakkaudenkaipuu taustalla kuitenkin aito. En muuten olisi motivoitunut viesteihin vastaamaankaan, jos en kaipaisi sitä, että saan ilmaista jotain, joka odottaa ulospääsyä, odottaa Kylliä elämääni. Ja tietysti on kiva hassutella välillä.
-"Åke"
Sama täällä :)
T. "Kylli"
Vierailija kirjoitti:
Lisää runoja ja riimejä, ne on hauskoja.
Ei ole sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi se nyt on jota tämä nelikirjaiminen mies kaipaa, K vai N?
Minulla se on K, mutta meitä nelikirjaimisia miehiä taitaa olla täällä melko monta.
Kirsi? Katri? Kiira? Kaisa? Katja? Kaija?
Aika hyvin. Kuusi vaihtoehtoa ja yksi mätsää. :)
No onko se nimi tän listan alku- vai loppupäässä?
Se on listan alkupäässä. Tämä alkaa olemaan arvuutteluleikki, vaikka ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä, vaikka kertoisin nimen. Liikaa samannimisiä.
Niin, Katrihan se on :) Monella muullakin miehellä sama. Jopa viisikirjaimisella miehellä.
Ei kumminkaan. Muilla miehillä se saattaa olla Katri, mutta minulla se on Kirsi. Ei tarvitse enempää arvuutella.
Kerro vielä oma nimesi?
Nimeni alkaa T-kirjaimella.
Joo noilla on mielikuvitusta toisin kuin nimiarvuuttelijoilla, niin ihmekös se kun ärsyttää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pablo Neruda kirjoitti:
"Tuulesta tuuleen kuin tyhjä verkko
minä kuljin läpi katujen ja ilmanpiirin, tulin ja lähdin..."
ja niin minä olen kaivannut Kylliäni; olen vaeltanut Santiagon kaduilla etsien edes murto-osaa siitä värähdyksestä, siitä hurmiosta jonka tunsin sylissänne. Mutta missään maan piirissä ei ollut minulle sijaa. Olin itsellenikin vieras mies. Tuulet ovat kuljettaneet minua mantereelta mantereelle, mutta mihinkään oksaan en ole tarttunut, en yhteenkään kukkivaan puutarhaan laskeutunut. Mutta täällä, vehreän vauvapalstan siimeksessä olen kohdannut teidät jälleen. Voiko elämä suurempaa riemua eksyneelle kulkijalle lahjoittaa?
Voi Åke... Olen liikutuksesta sanaton ja silmäni ovat kyynelistä sumeat. Te olette tavattoman hieno mies.
Armaani! Kaivattuni! Ottakaamme takaisin kaikki nämä kaipauksen vuodet, eläkäämme kuin nämä vuosikymmenet olisivat ollet vain unta... ja unta ne ehkä ovat olleetkin. Todellinen elämä on vain tässä, teidän vierellänne, kun saan koskettaa armaani olkapäätä, nähdä viehkeän hymynne. Tahdon vain olla teidän kanssanne! Se on niin nopeasti sanottu, mutta tuntuu kuin tahtoisin koko maailman. Mietin tohtisinko suudella poskeanne, uskaltaisinko antaa teidän nähdä sen kiihkeyden, joka on polttanut rintaani kaikki nämä vuodet. Kylli! Yllin kyllin olen toivonut kohtaamistamme ja nyt se hetki on tässä. Olen onnellinen mies.
Niin oma Åkeni, ottakaamme takaisin menettämämme vuodet. Jotenkin olen läsnäolonne sieluni syvyyksissä aina tuntenut ja sillä on ollut minuun niin ihmeen rauhoittava vaikutus. Muistan kiihkeytenne jo nuoruusvuosiltanne, enkä sitä paheksu. Olette Åke vain aito, oikea Mies ja luontonne on sen mukainen.
Olette ollut aina mielessäni niin ylivertaisen kauniina kuvajaisena, että en ole kenellekään muulle halunnut kättäni antaa, vaikka siitä seurasi minulle elämänpituinen yksinäisyys. Olen elänyt naimattomana kaikki nämä eron vuodet.
Ja vaikka kiihkeytenne ei minua pelästytä (omakin sydämeni on pakahtua padotusta rakkaudesta) niin en ole kuitenkaan sellainen nainen, että ryhtyisin intiimimpään kanssakäymiseen avioliiton ulkopuolella. Toivon ja uskon, että tämän ymmärrätte. Olen aina ollut siveä ihminen, vaikkakin palavatunteinen. Ette uskoakseni ole mikään elostelija itsekään.
Mutta poistakaamme viimeisetkin esteet rakkautemme tieltä ja solmikaamme avioliitto! Sitokaamme itsemme näin toinen toiseemme sekä maallisin että pyhin sakramentin sitein sen lisäksi, että sydämemme ovatkin jo olleet avioliitossa keskenään nämä kaikki vuodet.
En toki naisena teitä kosi. Toivon Åke, että nämä vakavat ja totiset, täydestä sydämestä lausutut sanani ymmärrätte oikein.
Tuhansin suudelmin, oma Kyllinne
Kylli, rakkaimpani! Tahdon vakuuttaa, että kiihkeydestäni huolimatta tahdon olla teitä kohtaan huomaavainen. Villi luontoni ja levottomuuteni on ajanut minua etsimään teitä mitä kummallisimmista paikoista, ja illan tullen olen usein istahtanut hiljaiseen mietiskelyyn. Olen ajatellut teitä haikeasti kuunnellessani Chopinin nokturnoja, olen tuntenut kosketuksenne keväisissä metsissä kävellessäni, olen nähnyt kasvonne Pompeijin mosaiikeissa ja prerafaeliittien maalauksissa. Ja aina ajatellessani teitä, kuinka hämmästyneeltä näytitte puuhkanne pudotessa, sydämeni on täyttynyt hellyydestä. Näytitte hieman nolostuneelta sinä hetkenä ikään kuin olisitte paljastanut jonkin salaisen heikkouden. Mutta minä tahdoin vain teidät kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen, joita ihmiselämään vääjäämättä sisältyy. Tahdoin hyväksyä puuhkat ja paljetit, suudella aamukiukkunne pois, jakaa tämä elämä kaikessa rosoisuudessaan.
Tuo toive on edelleen elävä. Tahdon olla teidän koko loppuelämäni ajan. Kylli, tuletteko vaimokseni?
Olen lähettänyt teille runopukuisia terwehdyksiä
ja olen aikeissa hankkia luottoa ensiluokkaiselta räätäliltä.
Siispä rohkenen nyt toiwoa samaa suosiota ja luottamusta
kuin mitä aina on osotettu kaltaisilleni.
Tiedän, että minulta waaditaan suurta kylmäwerisyyttä
ja erityistä kykyä huomaamaan, millainen asema kulloinkin on.
Taktilliset keinoni tulewat siis olemaan:
1) Käwelymatkat kuutamossa
2) Rekiretket
3) Polwistuminen
4) Äkkinäinen muiskuttaminen (lopullinen walloituskeino,
jonka woimaa on waikea wastustaa)
PS. Toiweissani olisi myös wuokrata iloset parihuoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Åke ja Kylli tehkää oma ketju please?
Mieluummin niitä lukee kuin noita sivukaupalla säännöllisin väliajoin toistuvia nimiarvuutteluita, m#d3hullun sekoilua tai Minkkis-tyylisten suhmurapersoonien suhdevatvontoja.
Åken ja Kyllin viestit ovat true kaipausviestejä, toisin kuin 80% ketjun viesteistä nykyään.
Itse luen mielummin jopa vulgaareja kullirunoja, kuin laavaan sivukaupalla jotain ”Mikä on toisen nimesi kolmas kirjain?”-juttuja.Vaikka nämä kuvatut tilanteet ovat fiktiivisiä, on rakkaudenkaipuu taustalla kuitenkin aito. En muuten olisi motivoitunut viesteihin vastaamaankaan, jos en kaipaisi sitä, että saan ilmaista jotain, joka odottaa ulospääsyä, odottaa Kylliä elämääni. Ja tietysti on kiva hassutella välillä.
-"Åke"
Eli kirjoittelet itsellesi kylli&åke shaibaa palstan täytteeksi. Ja kehut itseäsi hienoista viesteistä. Pimee tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pablo Neruda kirjoitti:
"Tuulesta tuuleen kuin tyhjä verkko
minä kuljin läpi katujen ja ilmanpiirin, tulin ja lähdin..."
ja niin minä olen kaivannut Kylliäni; olen vaeltanut Santiagon kaduilla etsien edes murto-osaa siitä värähdyksestä, siitä hurmiosta jonka tunsin sylissänne. Mutta missään maan piirissä ei ollut minulle sijaa. Olin itsellenikin vieras mies. Tuulet ovat kuljettaneet minua mantereelta mantereelle, mutta mihinkään oksaan en ole tarttunut, en yhteenkään kukkivaan puutarhaan laskeutunut. Mutta täällä, vehreän vauvapalstan siimeksessä olen kohdannut teidät jälleen. Voiko elämä suurempaa riemua eksyneelle kulkijalle lahjoittaa?
Voi Åke... Olen liikutuksesta sanaton ja silmäni ovat kyynelistä sumeat. Te olette tavattoman hieno mies.
Armaani! Kaivattuni! Ottakaamme takaisin kaikki nämä kaipauksen vuodet, eläkäämme kuin nämä vuosikymmenet olisivat ollet vain unta... ja unta ne ehkä ovat olleetkin. Todellinen elämä on vain tässä, teidän vierellänne, kun saan koskettaa armaani olkapäätä, nähdä viehkeän hymynne. Tahdon vain olla teidän kanssanne! Se on niin nopeasti sanottu, mutta tuntuu kuin tahtoisin koko maailman. Mietin tohtisinko suudella poskeanne, uskaltaisinko antaa teidän nähdä sen kiihkeyden, joka on polttanut rintaani kaikki nämä vuodet. Kylli! Yllin kyllin olen toivonut kohtaamistamme ja nyt se hetki on tässä. Olen onnellinen mies.
Niin oma Åkeni, ottakaamme takaisin menettämämme vuodet. Jotenkin olen läsnäolonne sieluni syvyyksissä aina tuntenut ja sillä on ollut minuun niin ihmeen rauhoittava vaikutus. Muistan kiihkeytenne jo nuoruusvuosiltanne, enkä sitä paheksu. Olette Åke vain aito, oikea Mies ja luontonne on sen mukainen.
Olette ollut aina mielessäni niin ylivertaisen kauniina kuvajaisena, että en ole kenellekään muulle halunnut kättäni antaa, vaikka siitä seurasi minulle elämänpituinen yksinäisyys. Olen elänyt naimattomana kaikki nämä eron vuodet.
Ja vaikka kiihkeytenne ei minua pelästytä (omakin sydämeni on pakahtua padotusta rakkaudesta) niin en ole kuitenkaan sellainen nainen, että ryhtyisin intiimimpään kanssakäymiseen avioliiton ulkopuolella. Toivon ja uskon, että tämän ymmärrätte. Olen aina ollut siveä ihminen, vaikkakin palavatunteinen. Ette uskoakseni ole mikään elostelija itsekään.
Mutta poistakaamme viimeisetkin esteet rakkautemme tieltä ja solmikaamme avioliitto! Sitokaamme itsemme näin toinen toiseemme sekä maallisin että pyhin sakramentin sitein sen lisäksi, että sydämemme ovatkin jo olleet avioliitossa keskenään nämä kaikki vuodet.
En toki naisena teitä kosi. Toivon Åke, että nämä vakavat ja totiset, täydestä sydämestä lausutut sanani ymmärrätte oikein.
Tuhansin suudelmin, oma Kyllinne
Kylli, rakkaimpani! Tahdon vakuuttaa, että kiihkeydestäni huolimatta tahdon olla teitä kohtaan huomaavainen. Villi luontoni ja levottomuuteni on ajanut minua etsimään teitä mitä kummallisimmista paikoista, ja illan tullen olen usein istahtanut hiljaiseen mietiskelyyn. Olen ajatellut teitä haikeasti kuunnellessani Chopinin nokturnoja, olen tuntenut kosketuksenne keväisissä metsissä kävellessäni, olen nähnyt kasvonne Pompeijin mosaiikeissa ja prerafaeliittien maalauksissa. Ja aina ajatellessani teitä, kuinka hämmästyneeltä näytitte puuhkanne pudotessa, sydämeni on täyttynyt hellyydestä. Näytitte hieman nolostuneelta sinä hetkenä ikään kuin olisitte paljastanut jonkin salaisen heikkouden. Mutta minä tahdoin vain teidät kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen, joita ihmiselämään vääjäämättä sisältyy. Tahdoin hyväksyä puuhkat ja paljetit, suudella aamukiukkunne pois, jakaa tämä elämä kaikessa rosoisuudessaan.
Tuo toive on edelleen elävä. Tahdon olla teidän koko loppuelämäni ajan. Kylli, tuletteko vaimokseni?
Åke, kalleimpani. Miten ihmeellistä on elämä, että vielä kypsillä päivillämme meitä kohtaa tällainen onni! Kun Teidät yllättäen täältä löysin, haihtuivat mielestäni silmänräpäyksessä kaikki yksinäiset odotuksen vuodet, kaikki hiljaiset huokaukset ja lukuisat ääneen lausumattomat toiveet, että oman rakkaimman saisi kerran sulkea syliinsä ja suudella hänen otsaansa. Miten monta kertaa olenkaan Åke Teitä mielessäni suudellut (rohkenen kertoa nyt, kun tiedän tunteenne)... Ja sitten aivan nolostunut sopimattoman mielikuvitukseni tähden, sillä enhän ole tiennyt, oletteko toisen oma! Toisen omaa en suutelisi, vaikka se olisitte Te Åke, oikeasti minulle kuuluva.
Ja nuo Chopinin Nocturnot, miten tulittekin juuri niihin viitanneeksi? Kuinka usein olenkaan Åke niitä kyynelsilmin kuunnellut, Teidän rakas kuvanne mielessäni? Olen jopa itse opetellut niitä hieman pianolla tapailemaan, sillä silloin minulla on ollut voimakas tunne, että Te olette siinä vierelläni, yhdessä minun kanssani. Tämän täytyy olla johdatusta, kallis aarteeni Åke. Te ainoani.
Olin puuhkani pudotessa vain hieman nolostunut kömpelyydestäni. Ja Te sen huomasitte, mutta ette mitenkään ilmaissut huvittuneisuuttanne! Olette todellakin edelleen se sama herrasmies, jota olen niin paljon pitkän elämäni varrella kaivannut. Olette aina ollut suljettuna sydämeeni.
Rakkaani, tottakai tulen vaimoksenne! Tähän kysymykseen vastaan Teille vaikka tuhat kertaa kyllä! Olen niin onnellinen päästessäni näin eloni ehtoopuolella vielä siihen paikkaan, johon nyt ymmärrän aina kuuluneeni; Teidän rinnallenne oma Åkeni. Uskokaa, tulen olemaan luottamuksenne arvoinen, uskollinen vaimonne kunnes kuolema meidät kerran erottaa.
Sitä ennen, iloitkaamme täysin sydämin jokaisesta yhteisestä päivästämme. Jokainen uusi aamu, kun aurinko nousee ja näen vierelläni Teidän rakkaat kasvonne, tulee olemaan minulle käsittämättömän suuri lahja.
Teidät syvälle sydämeensä sulkien, oma Kyllinne
Ketju on lukittu.
Älä muuta sano.