Musta ois ihanaa asua isossa talossa kolmen sukupolven kanssa.

Haaveilen samasta! Mutta pitäis vaihtaa vaan suku ensin! Omat vanhemmat on ilkeitä, luonnevikainen narsisti isänä. Appivanhemmat tunnevammaisia ja hyyäävät vain yhden lapsensa perhettä. Meillä kummatkaan lastemme isovanhemmat eivät välitä lapsista yhtään - ei siis lapsenlapsista eikä omista lapsista - eivät soittele tai käy, ei edes synttäreillä tai jouluna. Mitään apua tai tulea ei ole koskaan saatu, vain v@ttuilua runsaasti.

Juuri tän takia kaipaan rakastavaa sukua ja läheisiä suhteita, kun niitä ei ole, eikä tule. Saisipa uudet vanhemmat!

Yksin tai mahdollisen kumppanin kanssa ja niin että olisi mahdollisuus pitää paljon eläimiä.

Sisarusten perheet samassa pihapiirissä ja yhdessä aina syötäisiin illallinen. Lapset voisivat leikkiä yhdessä.

Haaveile vaan ap. Käytännössä ei niin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Sisarusten perheet samassa pihapiirissä ja yhdessä aina syötäisiin illallinen. Lapset voisivat leikkiä yhdessä.

Voi olla myös pahin painajainen. Kokemusta on.

Olen lapsuuteni elänyt tällaisessa. Ei koskaan enää. Missään asiassa ei ole kellään koskaan pienintäkään yksityisyyttä eikä rauhaa. Lapsille tämä oli jatkuva työleiri-ikinä ei saanut rauhassa olla kavereiden kanssa tai edes katsoa tvtä.

Toiveasumiseni olisi iso lukaali jossain vanhassa talossa Hgin keskustassa. Kumppanina joku ihana mies. Ei haittaa jos kivat sukulaiset asuvat lähellä, ei kuitenkaan samassa taloudessa. Tällä hetkellä olen eronnut ja asun lähiössä. Toivoa aina saa.

Keitä tuo kolme sukupolvea käytännössä kattaisi; omat vanhempasi, puolisosi vanhemmat vai molemmat? Asuisiko samassa talossa myös sisaruksiasi tai miehen sisaruksia ja mahdollisesti heidän lapsiaan?

Oma unelmani on koti keskisuuressa Englantilaisessa kaupungissa n. tunnin päästä Lontoosta miehen ja yhden tai kahden lapsen kanssa. Puutarha olisi pieni, sillä olen tosi laiska istutusten suhteen. Sillä ei olisi väliä, millainen koti olisi, siis jopa siisti huoneisto kävisi tai esim. paritalon puolikas. Olen löytänyt jo yhden kaupungin, jossa mieskin olisi tyytyväinen asumaan ja, josta alle 200,000 punnalla saisi itselleen kodin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsuuteni elänyt tällaisessa. Ei koskaan enää. Missään asiassa ei ole kellään koskaan pienintäkään yksityisyyttä eikä rauhaa. Lapsille tämä oli jatkuva työleiri-ikinä ei saanut rauhassa olla kavereiden kanssa tai edes katsoa tvtä.

Siis, mikä siitä teki työleirin?

Mun unelmana olisi vain minä ja mies (jos joskus löydän sopivan kumppanin). Ei lapsia eikä muita häiritsemässä. Ei edes naapureita niin voitaisiin naida vaikka pihalla tai metsässä.

N24

Niin isoa taloa ei olekaan, että tuollainen olisi jollakin tavoin ihanaa. Kokemusta tästä on ihan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Keitä tuo kolme sukupolvea käytännössä kattaisi; omat vanhempasi, puolisosi vanhemmat vai molemmat? Asuisiko samassa talossa myös sisaruksiasi tai miehen sisaruksia ja mahdollisesti heidän lapsiaan?

Oma unelmani on koti keskisuuressa Englantilaisessa kaupungissa n. tunnin päästä Lontoosta miehen ja yhden tai kahden lapsen kanssa. Puutarha olisi pieni, sillä olen tosi laiska istutusten suhteen. Sillä ei olisi väliä, millainen koti olisi, siis jopa siisti huoneisto kävisi tai esim. paritalon puolikas. Olen löytänyt jo yhden kaupungin, jossa mieskin olisi tyytyväinen asumaan ja, josta alle 200,000 punnalla saisi itselleen kodin.

Mikä kaupunki on kyseessä?

Mulla menee jo simsissä hermot, jos on samassa taloudessa simien vanhemmat tai sisaruksia.

Oikeassa elämässä en haluaisi ajatellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsuuteni elänyt tällaisessa. Ei koskaan enää. Missään asiassa ei ole kellään koskaan pienintäkään yksityisyyttä eikä rauhaa. Lapsille tämä oli jatkuva työleiri-ikinä ei saanut rauhassa olla kavereiden kanssa tai edes katsoa tvtä.

Siis, mikä siitä teki työleirin?

Jatkuva toisten palveleminen. Vahdippa pienempiäsi, haeppa mummolle sitä ja tätä, autappa ukkia tässä ja tuossa, meeppä tädin kanssa tekemään pihahommia. Jos joskus omat vanhemmat oliskin antaneet vapaa-aikaa niin taatusti muut aikuiset nakitti heti johonkin työpalveluun. Ainut keino saada edes vähän rauhaa oli lukea läksyjä ja siitäkään ei ollut kesällä apua. Tosin peruskoulun ja lukion päästötodistuksessa keskiarvo oli sitten lähes kymppi.