Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita rentoja vanhempia?
28.05.2018 |
Iski taas ahdistus, että olenko huono äiti, kun tyttäreni kaveri ei päässyt meidän mukaamme käymään rannalla jäätelöllä, koska "ei ole herkkupäivä". Meilläkin on lauantaisin herkkupäivä, mutta joskus siitä voidaan joustaa, esim juuri lähdetään yhtäkkiä johonkin jäätelölle yms.
Meillä ei myöskään ole mitään ruutuaikoja, lapset pelaavat tai katselevat omia sarjojaan sen aikaa mitä katselevat, yleensä he kyllä ovat ulkona tai leikkivät jotain. Vanhempi saattaa joskus uppoutua kännykästä tuijottelemaan jotain tubettajia, mutta pieni huomautus asiasta saa kyllä hänet laittamaan puhelimen pois ja tekemään jotain muuta.
Mulla oli lapsuudessani samanlaista, herkkuja syötiin tosin vähän enemmän, mutta meilläkin pelailtiin ja katseltiin telkkaria juuri niin paljon kuin haluttiin. Silti muistan lapsuudesta sen, kun kavereitten kanssa leikittiin metsässä tai poljettiin pyörillä läheiselle ankkalammelle syöttämään sorsia, tai siskon kanssa leikittiin kotona tuntikausia barbeilla.
Ja itse koen, että tämä vapaus päättää itse omista asioistani on tehnyt musta todella rennon. Kestän sen jos asiat ei mene niin kuin haluan, en stressaa paineen alla, en tavoittele täydellisyyttä, olen luova ja kekseliäs ja en jää helposti riippuvaiseksi mistään tai kenestäkään. Omissa lapsissani huomaan samanlaisia piirteitä.
Kertokaa omia kokemuksianne, onko huono juttu jos lasta ei jatkuvasti rajoiteta?
Kommentit (13)
Olisiko näin päivällä enempi keskustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein juuri ne, joilla on tiukka kuri karkkipäivästä tuntuvat rohmuavan sitä karkkia esimerkiksi synttäreillä tms. ihan tolkuttomasti.
Meillä on siis sama linja. Ei ole mitään erityistä karkkipäivää ja karkkia voidaan osataa silloin tällöin. Mutta saattaa helpostikin mennä viikko, että mitään karkkia ei osteta. Joskus taas saattaa olla useimmin. Ja kyllä tällä kelillä saa jäätelöä syödä.
Minä olen aika lepsu.
Meillä oli lapsuudessa samoin kuin ap sinulla.
Meillä oli Nintendo, tämä retro, ja muistan kun joskus pelattiin tuntikausia jotain kohtaa kaverin kanssa. Olisi ollut hirveetä jos äiti olisi räpännyt laitteen kiinni kesken kaiken!
Me ei tosiaan pelattu joka päivä, aika harvoin mutta silloin kun pelattiin niin pelattiin.
Meillä ei myöskään ollut mitään karkkipäiviä varsinaisesti. Viikonloppuna joo mutta kyllä joskus viikollakin saattoi olla jotain. Näin oli myös parhaan kaverini perheessä. Muistan aina kun me kummasteltiin yhtä kaveria joka ei saanut ottaa edes yhtä karkkia karkkipäivän ulkopuolella!
Meillä lapset pelaa ja katsoo telkkaa miten sattuu. Jos pelaa liikaa niin sitten otetaan puhelimet keittiön pöydälle ja hetken siinä lapset pyörii ja sitten lähtevät ulos potkimaan palloa tms. Telkkaa katsovat aika vähän nykyään ja saavat katsoa sitä jos huvittaa.
Herkkuja meillä syödään kyllä vähän liikaa, sen myönnän. Sitä olen nyt vähän alkanut rajoittaa koska herkut vie ruokahalua ja yksi neljästä lapsista on liian laiha ja ruoka saisi enemmän maistua. Tosin hän on nyt venynyt pituutta hirveästi eli eiköhän sekin itsestään tasoitu. Mutta siis herkkuja nyt ei tarvitsisi niin paljoa syödä ja koutan pitää että kohtuudella viikonloppuisin ja viikolla voi välillä saada jätskin tai jonkun pienen patukan, esim pätkiksen.
Minulle tulisi kauhea stressi jos joutuisinnkoko ajan kyttäämään kellosta peliaikoja tai ruutuaikoja. Meille helpompaa näin.
Mä olen hyvin rento vanhempi, lapset ovat jo aikuisia ja teinejä, joten isommin ei enää ole edes tarvetta kovin kummoisille säännöille, mutta ei meillä ole niitä koskaan ollutkaan.
Meillä ei ollut karkkipäiviä - tulos: lapset ei juuri syöneet karkkia tai juoneet limuja tai mehuja. Tiesivät, että niitä saa halutessaan, niin eipä niillä tehnyt mieli.
Meillä ei ollut kiinteitä kotiintuloaikoja - tulos: lapset tulivat kotiin kavereilta tai muuten ulkoa jotakuinkin seitsemään mennessä ja puuhasivat sitten kotona omiaan, olivat välillä koneella (ei peliaikoja) ja katsoivat telkkaria (ei ruutuaikoja) tai leikkivät tai lukivat. Eivät vahdanneet kelloa, että "tähän asti saa olla".
Meillä ei ollut nukkumaanmenoaikoja - tulos: lapset olivat useimmiten yhdeksään mennessä pehkuissa, joskus viikonloppuisin valvoivat pidempään.
Ei se nyt sitä meinaa, etteikö meillä mitään kuria olisi tai mitään vaadittaisi. Käyttäytyä piti vieraita kohtaan ja meitä vanhempiakin, ja kun käskettiin, odotimme, että käskyjä noudatetaan. Mitään rangaistuksia meillä ei ole juuri jaeltu - joskus kokeiltiin jotain pelikieltoa tms. mutta ei siitä mitään tullut, kun me vanhemmat unohdettiin koko juttu kesken kaiken.
Meillä sattui aika munkki lasten suhteen, he olivat ja ovat edelleen hyvin kohteliaita ja fiksuja lapsia, joiden kanssa meillä on hyvät ja avoimet välit.
Mun kokemuksen mukaan nämä rennot vanhemmat ovat usein sokeita lastensa syöminen herkkujen määrälle ja tv:n tai mobiililaitteiden edessä käyttämälle ajalle.
Tunnen useita jotka ovat sitä mieltä ettei heidän lapset syö paljoa makeaa tai katso paljoa ohjelmia vaikka se on vapaata, mutta sivusta seuranneena olen ollut eri mieltä.
Olisko ap:llekkin jäänyt nämä leikit ja muut siksi niin hyvin mieleen että ne poikkesivat normaalista television katselusta?
Itse olen tavallinen äiti, en rajoita äärimmäisesti mutta näiden asioiden suhteen ei ole täyttä vapauttakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mukailtu vapaakasvatus. Joitakin sääntöjä siis on mutta pääasiassa lapset päättävät itse omista asioistaan ja tekemisistään. Esim. Ovat vastuussa yläkerran siivoamisesta mutta mitään tiettyä siivouspäivää tai sellaista ei ole. On ruoka-ajat mutta ruokaa ei tarvitse syödä jos ei halua jne. Kotiintulo aikoja tuskin tulee. Ellei sitten mene ihan mahdottomaksi arkiiltoina.. Täytyy katsoa kun kasvavat.
Minulla oli lapsuudessa todella ankarat säännöt juuri herkkujen ja tv:n suhteen. Herkkuja sai vain ja ainoastaan viikonloppuisin, ei vaikka olisi ollut synttäreillä viikolla, saanut ottaa. Tv:tä sai katsoa vain tietyn aikaa, tietyn ohjelman tmv, en muista aikaa mutta aika vähän sai katsoa.
Kun muutin pois kotoa, ostelin aina mitä halusin kaupasta ja söin paljon herkkuja. Nykyään olen ylipainoinen, mutten sentään yli 100kg ja olen alkanut laihduttamaan. Meillä on ollut miehen kanssa hyvät vertailukohdat lapsuuden käytännöistä tässä asiassa, mies sai aina karkkia ja herkkuja kun halusi ja sitten minun sääntöni. Olemme päättäneet, että lapselle ei tule herkkupäiviä, vaan saa niitä kun haluaa, ellei aio syödä oksentamiseen asti tmv.
Televisiota en kyllä jaksa katsoa tänäkään päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ns. rento vanhempi ei ymmärrä, että heillä on varaa olla rentoja, koska heille on sattunut syntymään lapsia joiden kanssa se onnistuu. Vanhemmuus elää perheen mukana ja kun vanhemmat tuntevat oman lapsensa, he helposti automaattisesti muokkaavat säännöt sopimaan lasten luonteiden tyyliin.
Jos perheeseen sattuu syntymään lapsi, joka on harkitsevainen ja kohtuudessa pysyvä sekä rajoja kunnioittava, hänen kanssaan on helppo ottaa rennosti. Monet vanhemmat tekevät tästä sen virhepäätelmän, että lapsi on sellainen kuin on johtuen heidän kasvatusmetodeistaan, vaikka todellisuudessa lapsi on muokannut vanhempiensa kasvatusmetodeja olemalla luotettava ja ns. helppo lapsi.
Yritän olla koko ajan rennompi. Ei meillä nyt mitään toukkoja sääntöjä jostain herkkupäivistä ym ole. Mutta ei herkkuja joka päivä syödä.
Pelataan yleensä Pleikkarilla vain viikonloppuisin (silloinkin harvoin) ja siihen asti kunnes lapsilla alkaa menemään hermo, eli tulee se raivo kun ei onnistu. Sitten ovat itsekin sitä mieltä että nyt riitti. Ja tähän menee 30-60min.
Mutta muissa asioissa tunnen olevani välillä liiankin tiukka. En anna 5v lapsen pyöräillä yksin pihalla ilman valvontaa vaikka muuta lapset pyöräilevätkin, jopa naapurin 2v. En anna lähteä yksin naapurin pihalle (kerrostalo), jonne emme näe jne.
Olen silti lepsumpi kuin mies. Annan syödä olkkarissa silloin kun keittiö on liian kuuma. On usein paahtavan kuuma ja en itsekään halua syödä hien virratessa. Ja lapset jos sotkevat, niin itse siivoavat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho! Onpas täällä paljon "rentoja" perheitä. Meillä oli lapsena rentoa, miehellä ei. Eron huomaa ainakin hampaista: mulla on reikiä ja pari juurihoitoakin tehty, miehellä ei ole ainuttakaan. Tuo rentous kun koski lapsuudenperheessä kaikkea muutakin, kuin satunnaisia ylimääräisiä herkkuja.
Täällä olen minä vttu, oikein tosi rento vttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ns. rento vanhempi ei ymmärrä, että heillä on varaa olla rentoja, koska heille on sattunut syntymään lapsia joiden kanssa se onnistuu. Vanhemmuus elää perheen mukana ja kun vanhemmat tuntevat oman lapsensa, he helposti automaattisesti muokkaavat säännöt sopimaan lasten luonteiden tyyliin.
Jos perheeseen sattuu syntymään lapsi, joka on harkitsevainen ja kohtuudessa pysyvä sekä rajoja kunnioittava, hänen kanssaan on helppo ottaa rennosti. Monet vanhemmat tekevät tästä sen virhepäätelmän, että lapsi on sellainen kuin on johtuen heidän kasvatusmetodeistaan, vaikka todellisuudessa lapsi on muokannut vanhempiensa kasvatusmetodeja olemalla luotettava ja ns. helppo lapsi.
Aamen tälle! Meillä on identtiset kaksostytöt jotka ovat omia mahtavia persooniaan, yhtä rakastettuja molemmat mutta niin erilaisia!
Toinen syö herkkuja kohtuudella, lähtee viikonloppuna aamusta ulos ja hoitaa muutenkin asiat vastuullisesti -> ei paljon tarvitse rajoja laittaa.
Toinen tytöistä söisi pelkästään herkkuja ja pelailisi tabletilla jos emme olisi vähän katsomassa ja patistelemassa.
Mikä täydellinen vanhempi olisinkaan omasta mielestäni jos olisi sattunut vain tällaisia helppoja tapauksia kuin toinen tytöistä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei ole karkkipäiviä eikä ruutuaikoja. Silti lapset syö tosi vähän makeaa ja lukevat mieluummin.