Parhaita jauhot suuhun-tilanteita

Topi sanoi, että väärä väri. Ja siitä tuli heti pesäero.

Näitä tilanteita tulee usein, kun näyttää 15 vuotta nuoremmalta ja töissä ym. luullaan, että ei tiedä mistään mitään.

up

Eräs naistenlehdissäkin paljon palstatilaa saanut henkilö oli käymässä työpaikallani. Hän keskusteli paikalla olleitten ihmisten kanssa aiheesta, joka hänen pitäisi tuntea erittäin hyvin. Olin vain kahvinkeittäjä, joten hän oli juuri kohdellut minua hyvin ylimielisesti. Oli ilo sanoa keskustelun lomaan, että olette väärässä, koska oikeasti jne. Tiedän, että oli väärin nolata hänet, mutta se maistui makealta silloin.

Vuosia sitten istuin auton hytissä parkkipaikalla ja vieressä oli muutamia muitakin rekkoja. Pari vanhempaa kuskia jutteli keskenään niitä näitä ja mulla oli ikkuna raollaan joten kuulin hyvin mitä sanottiin. Toinen miehistä katseli muhun päin ja alkoi paasaamaan: "Naiset haluaa presidentiksi, kansanedustajiksi ja vielä rekkakuskeiksikin! Mitähän ne seuraavaksi haluaa!" Rullasin ikkunan auki ja sanoin että me halutaan ihan kaikki.

Kyllä aidoin tilanne sattui muutama vuosi sitten kun tultiin vaimon ja anopin kanssa kaupasta. Anoppi istui keittiön pöydän ääressä ja aloin tyhjentämää muovipusseja, roikotin yhdestä sangasta ja eihän se kestänyt, kamat tippuivat pöydälle ja mm. jauhopussi joka repesi ja jauhoa jokapaikassa. mm anopin suussa, eli kerrankin sain anopille jauhot suuhun.

Nykyisessä työssä näitä ei juurikaan ole enää tullut, vaikka nuori olenkin, mutta ilmeisesti työasu antaa jonkinlaista luotettavuutta asiakkaalle, mutta auta armias, kun vielä nuorempana oli harjoittelun aikana se "harjoittelija"-lätkä rinnassa niin kyllä joka toiselta sai kuulla, että "No et sä varmaan tiedä, kun oot vaan harkkari, mutta..." ja aika usein kuitenkin tiesin ja osasin auttaa, kun harjoittelu kesti putkeen reilut neljä kuukautta, missä ajassa hommat rutinoitui aika kivasti.

Yksi on kuitenkin jäänyt mieleen, kun odotin terrierini kanssa eläinlääkärille pääsyä suhteellisen täydessä odotustilassa, jossa koira kuitenkin istui mun jaloissa tosi nätisti ja vaan vilkuili ympärilleen. Toimenpidehuoneesta tuli pappa kultaisennoutajansa kanssa ja jo heti ovelta bongasi mun terrierin ja huikkasi, että "Pidä sitten tiukasti kiinni siitä, ettei se ala rähistä, kun tämä Puppe tuli just nukutuksesta ja ne terrierit aina hyökkii". En pahemmin edes reagoinut tuohon, koska oma koirani on koulutettu ja tosiaan istui ihan rauhallisena, mutta kun pappa ohitti meidät noin metrin päästä niin sehän olikin se papan koira, joka alkoi rähistä omalleni, joka vaan pakeni mun jalkojen taakse. Pappa vaan tuumasi "Oho" ja livahti ovesta ulos. Sinällään ymmärsin sitä koiraa, kun oli ihan pöpperössä vielä nukutuksesta ja varmaan vähän kivuliaskin, mutta nauratti vaan tuon papan olettamus :D

Olin aika kauan sitten töissä eräässä isossa terveyspalveluita tarjoavan yrityksen puhelinvaihteessa. Kerran vaihteeseen soitti eräs mieshenkilö, joka pyysi yhdistämään paikkaan, josta en ollut kuullut. En muista, olinko töissä ekaa vai tokaa kesää, olin kuitenkin ollut töissä jo sen verran pitkän aikaa, että paikat olivat enimmäkseen tuttuja. Yritin kysellä mieheltä hieman lisätietoja, mutta hän kieltäytyi niitä antamasta todella ilkeään sävyyn, tyyliin "no sunhan se pitäist tietää" ja "sultahan mä tässä sitä kyselen". Alkoi jo nousta aikamoinen tuskanhiki pintaan, kunnes tajusin kysyä, olikohan hän mahdollisesti ollut soittamassa paikkaan X. X:n nimi kuulosti hieman samalta kuin se yritys, jossa olin töissä, ja joskus numerotiedustelusta yhdistettiin puheluita vaihteeseemme väärin kuultuna. Mies häkeltyi todella ja pyysi hyvin nöyrästi anteeksi käytöstään. Muistelen, että paikka, jonne hän puhelua olisi halunnut, olisi ollut sellainen, jossa hoidetaan eräitä vakavia sairauksia, ja hänen käytöksensä saattoi johtua sairauden aiheuttamasta ahdistuksesta. Oli se silti aikuiselta ihmiseltä aika ikävä tapa toimia. Mutta tuossa tilanteessa hänellä todella menivät jauhot suuhun.

Onko tämä sukua näpäyttämiselle, joka on niin suosittua nykyään?