Muistatteko, kun olitte 25-vuotiaita?

Muistan, elämä oli silloin hyvin surkeaa.

Joo. Olin raskaana ja rempattiin meidän asuntoa.  Ihan hyvä vuosi oli.

Muistan. Olin vuotta aiemmin saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkani ja ostanut ensiasuntoni entisen avovaimoni kanssa. Tuntui, että kaikki maailman murheet oli voitettu.

Muistan, valmistuin silloin keväällä insinööriksi.

Joo, olin kesätöissä hotellilla respassa,  juhliminen oli öisin aika villiä asiakkailla kuin myös itselläkin ajoittain. Työvuorosta suoraan yökerhoon, aamuyöstä kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja sitten sirmakkaana aamulla töihin tiskin taakse :D

Muistan, olin juuri täyttänyt tuon 25v, hääpäivään oli 1kk aikaa ja tekemäni hääkutsutkin oli jo saatu postitettua. 3kk häiden jälkeen jätettiin ehkäisy pois ja heti seur kuussa plussasin esikoisesta <3

Jouduin kolariin huhtikuun lopulla. Vasemmasta jalasta sääriluut poikki ja oikeasta polvilumpio palasiksi. Kesä meni ensin pyörätuolissa ja sitten kepeillä konkaten. Polvi on ollut huono siitä lähtien.

Muistan. Olen nimittäin nyt 25-vuotias.

Muistan. Se oli yksi tähänastisen elämäni rankimmista vuosista. Nyt on kaikki hyvin, Jumalan kiitos.

En jaksa juuri menneitä muistella, hetkiä vain, niitä hyviä.

Siihen on vielä kolme kuukautta.

Juoksin ensi kertaa 10km ja valmistuin maisteriksi. Muutin poikaystävän kanssa yhteen ja otettiin maailman ihanin koiranpentu. Hyvä vuosi, päättäväinen.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin kolariin huhtikuun lopulla. Vasemmasta jalasta sääriluut poikki ja oikeasta polvilumpio palasiksi. Kesä meni ensin pyörätuolissa ja sitten kepeillä konkaten. Polvi on ollut huono siitä lähtien.

Auts, voi ei, kun polvi on jäänyt vaivaamaan. Oletko yrittänyt saada kaiken avun ja tuen mitä mahdollista kuntoutuaksesi. Toki läheskään aina vammat ei parane kokonaan.

Minua on siepannut tänä keväänä vaivannut värikalvontulehdus. Eka oli talvella. Lääkkeiden vähentämisen jälkeen se uusi ja olin taas ärhäkässä alkuvaiheessa.

Pari kuukautta väliä ja se tuli taas. Ahkera tipottaminen ärsyttää jo. Alkuun tunnin välein valveilla oloaikana. Sitten kahdeksan kertaa... Toista tippaa erinäisiä määriä. Yöksi voidetta.

Monen viikon hoito. Eka tulehdus kahdeksan viikkoa.

Aloin odottaa kolmatta lasta. Hyvää aikaa oli ja onnellinen olin. Kaikenlaisia haaveita ja suunnitelmia.

Tapasin tulevan aviomieheni. Muutto takaisin lähemmäs kotiseutua. Työpaikan vaihto. Seurusteltiin. Olihan se ikimuistoista aikaa. Eka seurustelu ja yhä onnellisesti yhdessä 💛

Muistan.

Muistan, en kärsi dementiasta tai muistinmenetyksestä. Eikä siitä niin kauaa ole, kuusi vuotta.

Muistan. Se oli viime vuonna.

Muistan. Sain silloin esikoiseni.

Muista hyvin. Olin nuori ja nätti, itsenäinen nainen, jolla oli elämä vielä edessä. Pari vuotta myöhemmin tapasin mieheni ja siitä pari vuotta eteenpäin syntyivät kaksoset. Näin se elämä kantaa....