Lue keskustelun säännöt.
Voiko yksinäisempää olla :(
26.05.2018 |
Ja säälittävämpää... Kerrankin lapset isällään ja tekisi mieli lähteä ihmisten ilmoille, mutta ei ole ketään kenen kanssa lähteä. Kaikilla kavereilla joku este tai tekosyy... Eikä minusta ole yksin lähtijäksi, koska tunnen vain itseni idiootiksi.
Kommentit (67)
Juu itsellä ei ole ketään ystävää ollut moniin vuosiin. Vanhemmat ainoat "kaverit" ja heitä käyn tapaamassa. Olen myös nuori ja välillä todella pettynyt itseeni ja katkera muille. Onnellinen en ole koskaan vaan pienet ilon hetket ovat ainoat mitä pystyn tuntemaan. Haluaisin olla erilainen ja haluasin ihan eri elämän, kun tässä on nyt mennyt moni asia ihan pieleen niin itsestä kuin muistakin johtuen. En tiedä pystyykö tätä enää täysin korjaamaan ja saanko koskaan edes siedettävää elämää. Pärjään jotenkin täällä "itseni kanssa yksin", mutta kun joudun olemaan yksin ihmisjoukossa niin se tunne on vaan niin hirveä kuin paluu sinne kouluun ja niille käytäville yksin vuosiksi istumaan. Ja minä kyllä yritin saada seuraa, mutta lopputulos oli aina se, että kiusattiin tai jätettiin huomiotta. Lopulta minua ei vaan enää ollut. Sitä tunnetta en meinaa kestää ja siihen tilanteeseen en haluasi enää joutua. Minua ei siihen kouluun enää sisälle saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, itsekin aina mietin tätä. Olisiko startupin paikka? Tapaamispalsta yksinäisille, syrjäytyneille, kotiäideille, työttömille, mt-ongelmaisille yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Lapsi poissa. Äärimmäisen ikävää tää olo.
Säälin lastasi. Raskas kohtalo olla vanhempansa elämänsisältö.
Ehkä vähän tyly tuo vastaus, mutta mielestäni siinä on todellakin perää.
On lapselle todella raskasta jos vanhemmilla ei ole ystäviä. Siinä lapsellekin tulee kova paine viettää aikaa vanhempiensa seurassa. Moni aikuinenkin lapsi on onnessaan jos vanhemmilla on omaa elämää ja omia ystäviä.
Onneksi asioiden tilaa voi aina muuttaa ja uusia kavereita löytää missä iässä tahansa.
Ei ole meillä yksikään lapsista kärsinyt meidän ystävien puutteesta. Ei meidän aikuisten ystävät ole lasten ystäviä, heillä on omansa. Kylläpä nuo lapset osaavat pihalla leikkiä omine kavereineen, kyläillä kavereillaan ja kutsua kavereitaan kylään. Oikein sosiaalisia ovat ja löytävät seuraa aina leikkipaikoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä te yksinäiset asutte? Millaista seuraa kaipaatte? Itsekin olen vailla ystäviä. Itse asun Keski-Suomessa. Mies on, mutta ystäviä ei pahemmin. Tuttuja sitäkin enemmän.
Ja ei, en ole tehnyt lapsia ystävien korvikkeeksi vaikka tuo ikisinkkumies niin olettaakin.
Missä korvike nyt on?
Sinkkumies
Miksi olet kiinnostunut meidän korvikkeista? Kyllähän se yksi äidinmaidonkorvike on keittiön kaapissa.
Missä sinun kumppanisi on? Itse alan juuri omani kanssa katsomaan elokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole meillä yksikään lapsista kärsinyt meidän ystävien puutteesta. Ei meidän aikuisten ystävät ole lasten ystäviä, heillä on omansa. Kylläpä nuo lapset osaavat pihalla leikkiä omine kavereineen, kyläillä kavereillaan ja kutsua kavereitaan kylään. Oikein sosiaalisia ovat ja löytävät seuraa aina leikkipaikoilta.
Ei vanhempien yksinäisyys minuakaan painanut kun olin lapsi.
Nyt 29-vuotiaana se ahdistaa todella paljon. Yksinäiset vanhemmat vihjailevat että minun tulisi vierailla lapsuudenkodissa useammin. Olisihan se kiva jos kävisinkin muutaman viikon välein, mutta ei oikein huvita kun etäisyyttä on yli 200 kilometriä. Puhumattakaan siitä että äiti on nyt alkanut vihjailla että olisipa kiva jos lapsenlapsia tulisi...
Ei minulla ole mitään vanhempiani vastaan, mutta ärsyttää ja surettaa kun ovat niin epäsosiaalisia. Sitten minun tehtäväkseni lankeaa toimia heidän viihdyttäjänään.
Vierailija kirjoitti:
Oi voi.. tässä se nähdään, että mammoilla ei ole mitään muuta kuin elämä pyörii sen lapsen ympärillä.
Se lapsi on siis vain korvike ja hankittu elämän täyttäjäksi.
Sinkkumies
Mitä sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole meillä yksikään lapsista kärsinyt meidän ystävien puutteesta. Ei meidän aikuisten ystävät ole lasten ystäviä, heillä on omansa. Kylläpä nuo lapset osaavat pihalla leikkiä omine kavereineen, kyläillä kavereillaan ja kutsua kavereitaan kylään. Oikein sosiaalisia ovat ja löytävät seuraa aina leikkipaikoilta.
Ei vanhempien yksinäisyys minuakaan painanut kun olin lapsi.
Nyt 29-vuotiaana se ahdistaa todella paljon. Yksinäiset vanhemmat vihjailevat että minun tulisi vierailla lapsuudenkodissa useammin. Olisihan se kiva jos kävisinkin muutaman viikon välein, mutta ei oikein huvita kun etäisyyttä on yli 200 kilometriä. Puhumattakaan siitä että äiti on nyt alkanut vihjailla että olisipa kiva jos lapsenlapsia tulisi...
Ei minulla ole mitään vanhempiani vastaan, mutta ärsyttää ja surettaa kun ovat niin epäsosiaalisia. Sitten minun tehtäväkseni lankeaa toimia heidän viihdyttäjänään.
Oma äitinikin on yksinään usein, mutta en koe minun tehtäväni olla hänen viihdyttäjänsä, eikä hänkään koe näin. Hänellä on muutama kaveri ja olen iloinen kun heitä näkee. Käymme lomilla hänen luonaan ja jos ei joskus päästä, niin ei pahastu. Tosin haluaa viettää aikaa meidän kanssamme ja onkin aina kylään tervetullut. Kävisimme kyllä itsekin useamminkin kylässä, mutta meilläkin tuo 200km matkaa ja autottomana lasten kanssa ei vain aina jaksa roudata tavaroita. Lapsille mummo on todella rakas ja tärkeä. Toisin kuin miehen vanhemmat, jotka eivät ehdi juuri koskaan näkemään kun aina ovat kavereineen jossain. Mutta tämäkin on ok. Se on heidän valintansa.
Ymmärrän kyllä, että sinulla tilanne on toinen. Varmasti kurjaa, jos sinuun kohdistuu liikaa paineita olla viihdyttämässä vanhempiasi. Mutta muistathan silti, että oma elämäsi on omaasi. Elät sen niinkuin itse haluat, et elä vanhempiasi varten. Tämän takia en itse halua ripustautua liikaa omiin lapsiini. He ovat maailman rakkaimpia minulle, mutta tiedän sen, että heidän tulee saada elää oma elämänsä niinkuin haluavat ja kokevat oikeaksi.
Tuota lapsenlapsien vihjailua kuulee myös menevämmiltä vanhemmilta, en sitä liittäisi yksinäisyyteen.
Jos joku yksinäinen täällä on valmis tutustumaan niin saa laittaa viestiä vaillakaveria@gmail.com. T: se 30v mamma Tampereelta
Voit olla kauempaakin, pelkkä juttuseurakin kelpaa kyllä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitinikin on yksinään usein, mutta en koe minun tehtäväni olla hänen viihdyttäjänsä, eikä hänkään koe näin. Hänellä on muutama kaveri ja olen iloinen kun heitä näkee. Käymme lomilla hänen luonaan ja jos ei joskus päästä, niin ei pahastu. Tosin haluaa viettää aikaa meidän kanssamme ja onkin aina kylään tervetullut. Kävisimme kyllä itsekin useamminkin kylässä, mutta meilläkin tuo 200km matkaa ja autottomana lasten kanssa ei vain aina jaksa roudata tavaroita. Lapsille mummo on todella rakas ja tärkeä. Toisin kuin miehen vanhemmat, jotka eivät ehdi juuri koskaan näkemään kun aina ovat kavereineen jossain. Mutta tämäkin on ok. Se on heidän valintansa.
Ymmärrän kyllä, että sinulla tilanne on toinen. Varmasti kurjaa, jos sinuun kohdistuu liikaa paineita olla viihdyttämässä vanhempiasi. Mutta muistathan silti, että oma elämäsi on omaasi. Elät sen niinkuin itse haluat, et elä vanhempiasi varten. Tämän takia en itse halua ripustautua liikaa omiin lapsiini. He ovat maailman rakkaimpia minulle, mutta tiedän sen, että heidän tulee saada elää oma elämänsä niinkuin haluavat ja kokevat oikeaksi.
Tuota lapsenlapsien vihjailua kuulee myös menevämmiltä vanhemmilta, en sitä liittäisi yksinäisyyteen.
Kiitos hyvin kirjoitetusta viestistä.
Eihän tuo vanhemmista puhuminen oikeastaan edes liittynyt ketjun aiheeseen, mutta halusin vain kertoa että joskus vanhemman yksinäisyys voi alkaa rasittaa vanhemman ja lapsen suhdetta toden teolla.
Kuitenkin niille yksinäisille, joilla on lapsi ilonaan, haluan sanoa vain että se on varmasti iso helpotus yksinäisyyteen ja todella hienoa että voi jakaa arkea edes sen lapsen kanssa. Lapset kuitenkin valitettavasti kasvavat nopeasti, joten senkin takia on hyvä pyrkiä tutustumaan myös uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksei digitalisaatio ole vielä pystynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa? Jokin Tinderin tapainen sovellus tai vastaava yksinäisille? Yksinäisten kahvila?
Tälle olis tarvetta! Yksinäisiä on paljon, kuka tekee aloitteen ja homma lähtis liikkeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekis mieli lähteä vielä tänään baariin tai terassille tai vaikka Paville.
Tykkäisin sellaisesta ihmisestä joka on impulsiivinen ja valmis lähtemään jonnekin ilman turhia miettimisiä.
Yksin on niin masentavaa lähteä.
Oon niin katkera kun toiset kulkevat ihmisten ilmoilla ja minä olen yksin kuin vanha mummu.
En jaksa tätä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei digitalisaatio ole vielä pystynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa? Jokin Tinderin tapainen sovellus tai vastaava yksinäisille? Yksinäisten kahvila?
Tälle olis tarvetta! Yksinäisiä on paljon, kuka tekee aloitteen ja homma lähtis liikkeelle?
Miksi pitäisi olla erillinen sovellus yksinäisille. Seuranhakua mitä seuranhakua.
Vierailija kirjoitti:
Täälläpäin on frisbeegolf-rata järven rannalla, jossa pyörii kaikenikäistä ja näköistä jengiä (enemmistö kuitenkin miehiä :D)
Olen itsekin hiton yksinäinen (oikeasti ilman kaverin kaveria kaupungissa) ja ajattelin että otan koriin evästä ja juomaa, heitän mekon päälle ja hymyn kasvoille ja lähden vaikka viltin kera lueskelemaan kirjaa sinne radan lähistölle.
Tuliskohan juttuseuraa?
Jos kehtaisin voisin tullakin juttelemaan :D
Sama tilanne, että kavereita ei tässä kaupungissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei digitalisaatio ole vielä pystynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa? Jokin Tinderin tapainen sovellus tai vastaava yksinäisille? Yksinäisten kahvila?
Tälle olis tarvetta! Yksinäisiä on paljon, kuka tekee aloitteen ja homma lähtis liikkeelle?
Miksi pitäisi olla erillinen sovellus yksinäisille. Seuranhakua mitä seuranhakua.
No olisi se nyt aika paljon helpompaa kun tavoitteet olisivat molemmille osapuolille selvät. Kun kumpikin ilmaisee hakevansa kaveria, on helppo edetä. Tinderissä kaikkeen sekoittuu seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitinikin on yksinään usein, mutta en koe minun tehtäväni olla hänen viihdyttäjänsä, eikä hänkään koe näin. Hänellä on muutama kaveri ja olen iloinen kun heitä näkee. Käymme lomilla hänen luonaan ja jos ei joskus päästä, niin ei pahastu. Tosin haluaa viettää aikaa meidän kanssamme ja onkin aina kylään tervetullut. Kävisimme kyllä itsekin useamminkin kylässä, mutta meilläkin tuo 200km matkaa ja autottomana lasten kanssa ei vain aina jaksa roudata tavaroita. Lapsille mummo on todella rakas ja tärkeä. Toisin kuin miehen vanhemmat, jotka eivät ehdi juuri koskaan näkemään kun aina ovat kavereineen jossain. Mutta tämäkin on ok. Se on heidän valintansa.
Ymmärrän kyllä, että sinulla tilanne on toinen. Varmasti kurjaa, jos sinuun kohdistuu liikaa paineita olla viihdyttämässä vanhempiasi. Mutta muistathan silti, että oma elämäsi on omaasi. Elät sen niinkuin itse haluat, et elä vanhempiasi varten. Tämän takia en itse halua ripustautua liikaa omiin lapsiini. He ovat maailman rakkaimpia minulle, mutta tiedän sen, että heidän tulee saada elää oma elämänsä niinkuin haluavat ja kokevat oikeaksi.
Tuota lapsenlapsien vihjailua kuulee myös menevämmiltä vanhemmilta, en sitä liittäisi yksinäisyyteen.
Kiitos hyvin kirjoitetusta viestistä.
Eihän tuo vanhemmista puhuminen oikeastaan edes liittynyt ketjun aiheeseen, mutta halusin vain kertoa että joskus vanhemman yksinäisyys voi alkaa rasittaa vanhemman ja lapsen suhdetta toden teolla.
Kuitenkin niille yksinäisille, joilla on lapsi ilonaan, haluan sanoa vain että se on varmasti iso helpotus yksinäisyyteen ja todella hienoa että voi jakaa arkea edes sen lapsen kanssa. Lapset kuitenkin valitettavasti kasvavat nopeasti, joten senkin takia on hyvä pyrkiä tutustumaan myös uusiin ihmisiin.
:)
Ei liity aiheeseen toisaalta, mutta oli oikeastaan hyvä, että otit asian esille. Tuntuu, että monikaan ei aina muista sitä, että lapsiin ei saa ripustautua liikaa. Se todellakin rasittaa liikaa lasta, olen vierestä nähnyt. Oma sukulaiseni itki 8v ujolle lapselleen, että ei menisi kaverinsa perheen kanssa grillaamaan ja uimaan, sillä äidin tulee ikävä. Lapsi vieressä itkuisin silmin pyytää anteeksi ja lupaa seuraavana päivänä olla äidin kanssa. Itse taas olin iloinen, että lapsi oli löytönyt kaverin uudelta asuinalueeltaan ja uskalsi lähteä reissuun.
Itse olen muutamia kavereita saanut lasten kautta, mutta vaikea kutsua ystäviksi kun näemme vain lasten kanssa. Ja olet oikeassa, lapset kasvavat todella nopeasti ja heille tulee yleensä luonnostaankin halu etääntyä vanhemmistaan. Jos ei tätä anna lapsena opetella, on lapsella aikuisena/teininä suuremmat ongelmat irtaantumisessa, tulee rajumpana vastaan ja välitkään vanhempiin eivät välttämättä hyvinä säily, kuten totesit. Tärkeä asia monen vanhemmat miettiä. Itseäni on helpottanut sellainen lausahdus kuin: Lapset ovat meillä vain lainassa, ketään ei voi omistaa.
Arvata saattaa olenko juhannuksenkin yksin.
Joko pakko-oloa kaupungissa lapsen kanssa tai yksin maalla.
Eräs ystäväni ei halua käydä tansseissa eikä toinenkaan jos olisimme samalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla yksinäisempää. AP:llä sentään on kavereita ja edes joskus mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin.
Yksinäisyys on tunne ja se on subjektiivinen. Ihminen voi olla pohjattoman yksinäinen vaikka olisi näennäisesti kavereita ja muuta seuraa ympärillä
Tällaisessa tilanteessa olevan ihmisen kannattaisi yrittää nähdä se hyvä jota hänellä on ympärillään, verrattuna sellaiseen jolla ei OIKEASTI ole ketään.
En tiedä onko täällä South Park -faneja. Siellä on se yksi erittäin pahasti vikaan kasvanut poika: Eric Cartman. Yhdessä jaksossa näytettiin aikalailla sitä että miksi Eric on kasvanut sellaiseksi: koska sen äiti on surkean surullisen yksinäinen ja siksi kohtelee Ericiä enemmän kuin kaveria eikä niinkuin lasta. Tässä tuo jakso:
https://en.wikipedia.org/wiki/Tsst
Tuo on hyvä jakso, suosittelen kaikille South Park -faneille. Tuo nyt vain on yksi hullu hauska surullinen esimerkki siitä miten pahasti lapsi voi kärsiä siitä jos vanhemmat ovat yksinäisiä. Ehkä tosielämässä asiat menee vähän toisin.