Lue keskustelun säännöt.
Voiko yksinäisempää olla :(
26.05.2018 |
Ja säälittävämpää... Kerrankin lapset isällään ja tekisi mieli lähteä ihmisten ilmoille, mutta ei ole ketään kenen kanssa lähteä. Kaikilla kavereilla joku este tai tekosyy... Eikä minusta ole yksin lähtijäksi, koska tunnen vain itseni idiootiksi.
Kommentit (67)
Mä oon rannalla, oon ainut tässä, varjossa on +26 ja syön ruokaisaa salaattia. Kahvia mukana. Ahh! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on suunnilleen joka toinen viikonloppu samaa. Olen aina yksin, nytkin ja olen ollut jo vuosia. Muilla on perheensä ja juttunsa, mökkeilevät miestensä kanssa ym. Mulle ei ole ketään. Onneksi edes lapsi on.
Silloin, kun hän on isällään, olen yksin. Monta joulua, juhannusta ja syntymäpäivää ym.
Olen nököttänyt yksin kotona n 25 vuotta. Eikä kukaan ole kysynyt, lähtisinkö jonnekin. Rohkaise itsesi ja lähde ulos yksin, tai voi olla, että käy kuten minulle. Hoidan kyllä työn ja asialliset menot. Mutta joskus vieläkin tekis mieli vähän huvittelemaan. En osaa lähteä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi voi.. tässä se nähdään, että mammoilla ei ole mitään muuta kuin elämä pyörii sen lapsen ympärillä.
Se lapsi on siis vain korvike ja hankittu elämän täyttäjäksi.
Sinkkumies
Oletteko edelleen kuitenkin tyytyväisiä eropäätökseen vai kaduttaako? Yllättikö yksinäisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kaduta. Ei yllättänyt. Rannallahan on paljon kivempaa ilman lasten häirintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä te yksinäiset asutte? Millaista seuraa kaipaatte? Itsekin olen vailla ystäviä. Itse asun Keski-Suomessa. Mies on, mutta ystäviä ei pahemmin. Tuttuja sitäkin enemmän.
Ja ei, en ole tehnyt lapsia ystävien korvikkeeksi vaikka tuo ikisinkkumies niin olettaakin.
Täälläpäin on frisbeegolf-rata järven rannalla, jossa pyörii kaikenikäistä ja näköistä jengiä (enemmistö kuitenkin miehiä :D)
Olen itsekin hiton yksinäinen (oikeasti ilman kaverin kaveria kaupungissa) ja ajattelin että otan koriin evästä ja juomaa, heitän mekon päälle ja hymyn kasvoille ja lähden vaikka viltin kera lueskelemaan kirjaa sinne radan lähistölle.
Tuliskohan juttuseuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä te yksinäiset asutte? Millaista seuraa kaipaatte? Itsekin olen vailla ystäviä. Itse asun Keski-Suomessa. Mies on, mutta ystäviä ei pahemmin. Tuttuja sitäkin enemmän.
Ja ei, en ole tehnyt lapsia ystävien korvikkeeksi vaikka tuo ikisinkkumies niin olettaakin.
Missä korvike nyt on?
Sinkkumies
Täälläkin yksinäinen 30v mamma Tampereelta. Uskaltaako joku huomenna lähteä vaikka kahville :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla yksinäisempää. AP:llä sentään on kavereita ja edes joskus mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin.
Mäkin oon tosi yksinäinen. Mulla ei edes ole kuin yksi kaveri, jota vois ees pyytää, mutta silläkin on kaikkee muuta. Miten tässä näin kävi? Työkavereitakaan ei ole, kun on sellainen työ, ettei niitä ole. On niin paska olo.
Ei se ulkona liikkuminen tuo kavereita sen enempää kuin sisällä nyhjöttäminenkään.
Vietän joka päivä useita tunteja ulkona ihmisten ilmoilla. Koskaan ei ole kukaan tullut juttelemaan.
T: Komea, älykäs, huumorintajuinen, mutta introvertti mies.
Ps. Ei ollut itse keksittyjä ominaisuuksia nuo edellä mainitut.
Vierailija kirjoitti:
Täälläpäin on frisbeegolf-rata järven rannalla, jossa pyörii kaikenikäistä ja näköistä jengiä (enemmistö kuitenkin miehiä :D)
Olen itsekin hiton yksinäinen (oikeasti ilman kaverin kaveria kaupungissa) ja ajattelin että otan koriin evästä ja juomaa, heitän mekon päälle ja hymyn kasvoille ja lähden vaikka viltin kera lueskelemaan kirjaa sinne radan lähistölle.
Tuliskohan juttuseuraa?
Ei tule. Kokemusta on. Aloitteen on valitettavasti lähdettävä siitä yksinäisestä.
Seuraavasti lähden Kuopioon.
Eräs ihminen suositteli.
Kuulemma löytää ihmisiä..
Vierailija kirjoitti:
Sama. Lapsi poissa. Äärimmäisen ikävää tää olo.
Säälin lastasi. Raskas kohtalo olla vanhempansa elämänsisältö.
Sama. Lapsi poissa. Äärimmäisen ikävää tää olo.