Typerää, kun itsemurhakeskusteluihin tulee aina pätemään joku, joka sanoo että "kuolla ehtii aina"

Sais Suomessakin masentuneiden paapominen loppua. Heitä pitää vaan ymmärtää ja pitää kädestä ja sääliä miten p.skaa on kun et tunne mitään tai olosi on tyhjä. Ihmekään että sekoavat. Niskasta kiinni nyt itseäsi ja alat elämään kun elossa olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juma, jos haluaa niin paljon kuolla, niin miksei sitten vaan kuole! Siksikö, että ”Nooh, kuolla ehtii aina”..? Koska sehän on vaan fakta, kyllä se kuolema sieltä hiipii vastaan.

Ei se niin helppoa ole. Siihen tarvitaan aika paljon rohkeutta. Kivuttomat tavat kuolla ovat vaikeasti saatavilla.

Mitä väliä kivulla on, eikö lopputulos ole tärkein? Ja jos on niin kyllästynyt itseensä, niin miksi ajattelee, että ”kyllä minä ansaitsen mukavan kuoleman”? Hitto, jos ansaitsee mukavan kuoleman, niin ansaitsee mukavan elämänkin!

Totta kai on luonnollista pelätä kipua. Ihmisellä on myös alkukantainen selviytymisvietti, joka häiritsee myös esim. hirttäytymisessä.

Mjoo, yritin kerran tappaa itseni tukehduttamalla. Siitä ei tullut mitään, ja totesin, että ehkä tässä voisi vielä elää. Siitä on kymmenen vuotta. Todellisuudessa tiesin, ettei itseään oikein voi tukehduttaa, mutta ajattelin kokeilla. Jälkikäteen mietittynä en halunnutkaan kuolla. Joten ehkä sen ”sopivan tavan odottelu” on elämänhalua.

Kerran yritit tappáa itsesi? Tukehduttamalla? Eroaa hieman ihmisestä, jolla on tarkat suunnitelmat itsemurhaan ja myös joka päivä miettii, josko tänään uskaltaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Miksi elämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa ja onnellista? Lääkkeitäkin on ja terapiaa tarjolla mutta osa vaan jaksaa valittaa. 

Lääkkeet ei läheskään kaikilla auta. Eikä terapiasta ole apua, jos on liian huonossa kunnossa.

Valivali.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Miksi elämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa ja onnellista? Lääkkeitäkin on ja terapiaa tarjolla mutta osa vaan jaksaa valittaa. 

Koska kaikki ansaitsevat hyvää. Lääkkeet ja terapia eivät välttämättä auta. Lisäksi jotkut mielisairaudet ovat kroonisia. Myös ahdistuksen syyt ovat pitkälti geneettiset, eikä geenejä voi muuttaa. Esimerkiksi sotatraumoja saavat todennäköisimmin ne, jotka ovat geneettisesti alttiimpia ahdistunaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juma, jos haluaa niin paljon kuolla, niin miksei sitten vaan kuole! Siksikö, että ”Nooh, kuolla ehtii aina”..? Koska sehän on vaan fakta, kyllä se kuolema sieltä hiipii vastaan.

Ei se niin helppoa ole. Siihen tarvitaan aika paljon rohkeutta. Kivuttomat tavat kuolla ovat vaikeasti saatavilla.

Mitä väliä kivulla on, eikö lopputulos ole tärkein? Ja jos on niin kyllästynyt itseensä, niin miksi ajattelee, että ”kyllä minä ansaitsen mukavan kuoleman”? Hitto, jos ansaitsee mukavan kuoleman, niin ansaitsee mukavan elämänkin!

Totta kai on luonnollista pelätä kipua. Ihmisellä on myös alkukantainen selviytymisvietti, joka häiritsee myös esim. hirttäytymisessä.

Mjoo, yritin kerran tappaa itseni tukehduttamalla. Siitä ei tullut mitään, ja totesin, että ehkä tässä voisi vielä elää. Siitä on kymmenen vuotta. Todellisuudessa tiesin, ettei itseään oikein voi tukehduttaa, mutta ajattelin kokeilla. Jälkikäteen mietittynä en halunnutkaan kuolla. Joten ehkä sen ”sopivan tavan odottelu” on elämänhalua.

Kerran yritit tappáa itsesi? Tukehduttamalla? Eroaa hieman ihmisestä, jolla on tarkat suunnitelmat itsemurhaan ja myös joka päivä miettii, josko tänään uskaltaisi.

Joo, sovitaan että sulla on paskin olo kaikista maailman ihmisistä ja siitä pääset vaan tappamalla itsesi. No oma on ratkaisusi. Siihen päättyy sinun olemassaolosi ja kasvat voikukkaa vuoden päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Miksi elämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa ja onnellista? Lääkkeitäkin on ja terapiaa tarjolla mutta osa vaan jaksaa valittaa. 

Koska kaikki ansaitsevat hyvää. Lääkkeet ja terapia eivät välttämättä auta. Lisäksi jotkut mielisairaudet ovat kroonisia. Myös ahdistuksen syyt ovat pitkälti geneettiset, eikä geenejä voi muuttaa. Esimerkiksi sotatraumoja saavat todennäköisimmin ne, jotka ovat geneettisesti alttiimpia ahdistunaan.

Kaikki ansaitsevat hyvää?! Naurettava uskomus. Suurin osa maailamn ihmisistä kärsii mitä hirveimmillä tavoilla. Se on elämää.

Kuolla ehtii aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juma, jos haluaa niin paljon kuolla, niin miksei sitten vaan kuole! Siksikö, että ”Nooh, kuolla ehtii aina”..? Koska sehän on vaan fakta, kyllä se kuolema sieltä hiipii vastaan.

Ei se niin helppoa ole. Siihen tarvitaan aika paljon rohkeutta. Kivuttomat tavat kuolla ovat vaikeasti saatavilla.

Mitä väliä kivulla on, eikö lopputulos ole tärkein? Ja jos on niin kyllästynyt itseensä, niin miksi ajattelee, että ”kyllä minä ansaitsen mukavan kuoleman”? Hitto, jos ansaitsee mukavan kuoleman, niin ansaitsee mukavan elämänkin!

Totta kai on luonnollista pelätä kipua. Ihmisellä on myös alkukantainen selviytymisvietti, joka häiritsee myös esim. hirttäytymisessä.

Mjoo, yritin kerran tappaa itseni tukehduttamalla. Siitä ei tullut mitään, ja totesin, että ehkä tässä voisi vielä elää. Siitä on kymmenen vuotta. Todellisuudessa tiesin, ettei itseään oikein voi tukehduttaa, mutta ajattelin kokeilla. Jälkikäteen mietittynä en halunnutkaan kuolla. Joten ehkä sen ”sopivan tavan odottelu” on elämänhalua.

Kerran yritit tappáa itsesi? Tukehduttamalla? Eroaa hieman ihmisestä, jolla on tarkat suunnitelmat itsemurhaan ja myös joka päivä miettii, josko tänään uskaltaisi.

Se on kohtalaisen yhdentekevää onko tarkat suunnitelmat vai ei, jos niitä ei kuitenkaan toteuta tietäen, että se on peruuttamatonta. Yhtä lailla itse tiesin, että ”En mä ehkä tähän kuole, mutta..”. Entäs ne, jotka ottavat yliannostuksen lääkkeitä tai vetävät ranteensa auki itsemurhatarkoituksessa mietittyään sitä ikuisuuden (esim. Lääkkeitä säilöen) ja soittavat itselleen ambulanssin? Sama asia.

Jos mä luolen nuorena, kumpa olisin ehtinyt rakastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

BDI on typerintä paskaa ikinä

Miten niin? Eri ihmisten pistemääriä ei voi keskenään vertailla, mutta se on oiva väline yksittäisen ihmisen voinnin kehittymisen seuraamiseen.

Seula seuloo sitä mitä seulan kehittäjä keksii kysyä- ja mullakin terveellä vois tulla masennus jos miettisin että millä tavalla tämä päivä on huonompi kuin eilinen?! Eikö pitäisi keskittyä nimenomaan päinvastaiseen eli hyviin hetkiin!

Vaikka ei ehkä sovi juuri ap.lle, niin tietyissä tilanteissa esim vapaaehtoistyö voi auttaa. Olennaista on katseen kääntäminen itsestä toisiin ihmisiin tai vaikka esim eläinsuojelutyöhön.

Kun kokee, että oma työ on tärkeää ja auttaa muita avuttomassa tilanteessa olevia.

Toki ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Miksi elämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa ja onnellista? Lääkkeitäkin on ja terapiaa tarjolla mutta osa vaan jaksaa valittaa. 

Koska kaikki ansaitsevat hyvää. Lääkkeet ja terapia eivät välttämättä auta. Lisäksi jotkut mielisairaudet ovat kroonisia. Myös ahdistuksen syyt ovat pitkälti geneettiset, eikä geenejä voi muuttaa. Esimerkiksi sotatraumoja saavat todennäköisimmin ne, jotka ovat geneettisesti alttiimpia ahdistunaan.

Kaikki ansaitsevat hyvää?! Naurettava uskomus. Suurin osa maailamn ihmisistä kärsii mitä hirveimmillä tavoilla. Se on elämää.

Eli se, että suurin osa ihmisistä kärsii tarkoittaa sitä, että he eivät ansaitse hyvää? Onko yoi nyt joku Jumala tarkoitti näin -homma?

Joo. Jos haluat kuolla kuole sitten, täällä ei ole pakko olla. Älä vahingoita ulkopuolisia ts. junan alle jääminen ym. poissuljettua. Järjestä löytämiseesi mahdollisimman lujahermoinen aikuinen.

Mieti hautajaisesi valmiiksi- miltä omaisistasi tuntuu jne.

Tee se jos aiot mutta älä pidä läheisiäsi vuosia löysässä hirressä uhkailuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Miksi elämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa ja onnellista? Lääkkeitäkin on ja terapiaa tarjolla mutta osa vaan jaksaa valittaa. 

Koska kaikki ansaitsevat hyvää. Lääkkeet ja terapia eivät välttämättä auta. Lisäksi jotkut mielisairaudet ovat kroonisia. Myös ahdistuksen syyt ovat pitkälti geneettiset, eikä geenejä voi muuttaa. Esimerkiksi sotatraumoja saavat todennäköisimmin ne, jotka ovat geneettisesti alttiimpia ahdistunaan.

Kaikki ansaitsevat hyvää?! Naurettava uskomus. Suurin osa maailamn ihmisistä kärsii mitä hirveimmillä tavoilla. Se on elämää.

Eli se, että suurin osa ihmisistä kärsii tarkoittaa sitä, että he eivät ansaitse hyvää? Onko yoi nyt joku Jumala tarkoitti näin -homma?

Kylmä fakta vaan. Tuo "ansaitsevat hyvää" on joku Jeesusjuttu.

Harva sitä nyt kai on niin kiireinen, että ei etsisi itseään tappaa. Pakko mennä hammaslääkäriin tai jotain aina muka esteenä. Ihan mielestäni pitää paikkansa tuo aloituksen kommentti, että kyllä sitä aikaa nyt senverran luulisi aina järjestyvän.

Kaikki neuvot ei auta kaikkia, mutta joitakin ne voivat silti auttaa. Itse nyt sanoisin, että ei voi tietää minkälaiseksi elämä muodostuu myöhemmin ja miltä se tuntuu kun aivokemiatkin muuttuu iän myötä. Kyllä mummot on erilaisia kuin teinit. Siksi suosittelin katsomaan, että mitä siitä elämästä tulee, vaikka olisikin kurjaa.

Lisäksi mielestäni tuska tulee usein siitä, että ajattelee, että elämän kuuluisi olla jotenkin parempaa ja siitä pitäisi pystyä saamaan enemmän irti. Pitäisi olla  menestyneempi ja kauniimpi ja suositumpi jne. Ei tarvitse eikä edes pysty välttämättä moniin asioihin, ja helpointa elämä on, kun vaan tekee niitä juttuja, mistä saa edes jotain iloa ja oppii olemaan mahdollisimman vähän kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Etenkin, kun muiden ajatuksia ei edes usein tiedä, ja ne ovat enemmän omia ajatuksiamuiden ajatuksista, jotka voivat olla ihan vääriä arvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Miksi elämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa ja onnellista? Lääkkeitäkin on ja terapiaa tarjolla mutta osa vaan jaksaa valittaa. 

Koska kaikki ansaitsevat hyvää. Lääkkeet ja terapia eivät välttämättä auta. Lisäksi jotkut mielisairaudet ovat kroonisia. Myös ahdistuksen syyt ovat pitkälti geneettiset, eikä geenejä voi muuttaa. Esimerkiksi sotatraumoja saavat todennäköisimmin ne, jotka ovat geneettisesti alttiimpia ahdistunaan.

Kaikki ansaitsevat hyvää?! Naurettava uskomus. Suurin osa maailamn ihmisistä kärsii mitä hirveimmillä tavoilla. Se on elämää.

Eli se, että suurin osa ihmisistä kärsii tarkoittaa sitä, että he eivät ansaitse hyvää? Onko yoi nyt joku Jumala tarkoitti näin -homma?

Kylmä fakta vaan. Tuo "ansaitsevat hyvää" on joku Jeesusjuttu.

Ei, fakta on se, että ihmiset kärsivät. Kyllä. Se ei ole fakta, että ihmisten kuuluukin kärsiä. Oletko sä ikinä ottanut särkylääkettä? Jos olet, miksi otit sen, jos kärsimys on ainoaa oikeaa elämää? Miksi tiede on kehittänyt hoitokeinoja sairauksiin, joihin aikaisemmin on kuollut ihmisiä turhaan? Miksi kehitysmaihin rakennetaan kaivoja? Koska kaikki ansaitsevat hyvää. Se on passiivista uhriutumista ajatella että ”Voivoi, kyllä kärsimys vaan on palkkana kaikesta, niin!”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta. Eikö elämässä muka ole mitään mitä haluaisit vielä kokea? Jos voisit tehdä mitä vaan? Ja sinähän voit jos toinen vaihtoehto on kuolema.

Kun ei vaan ole. Mitään asiaa kohtaan en koe mielenkiintoa tai intohimoa. Olotila ei muutu, vaikka tekisin mitä. Kaikki ruoka maistuu samalta. Nyt on ilmeisesti aika lämmin pihalla, mutta en tunne sitäkään.

Ap

Parempi vaihtoehto on ostaa pelkkä menolippu vaikka jonnekin Timbuktuun. Jättää kaikki taakseen ja koittaa onneaan. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Toinen kärsii toisesta, ja toinen taas toisesta. Näin on, eikä muuutenkaan siis.

Up